Pelit pelattu, pelikielto lusittu, lyödäänpäs hommaa kasaan omalta osalta.
Omat ennakko-odotukset oli, että tasaisesti pystyttäisiin vääntämään jokaista vastustajaa vastaan ja ehkä raapimaan se yksi voittokin. Voitto tuli Ruotsista, Jenkkejä vastaan pari erää väännettiin hyvin ja Kanadaa vastaan peli oli tavallaan jo tapettu 14 minuutin jälkeen joten kokonaiskuvaa vähän vaikeaa hahmottaa, muuten kuin että tulosta saatiin tauluun vasta kun kaveri nosti jalan kaasulta.
USA-pelissä Suomi onnistui luomaan paikkoja sen verran, että jopa johtoasema olisi ollut mahdollinen kahden erän jälkeen, mutta viimeistelystä puuttui tarkkuus. Jenkit sitten osoitti mitä tapahtuu kun keskittyminen hiemankin herpaantuu, samoin kuten Kanada ensimmäisessä erässä Suomea vastaan.
Hyökkäyksessä harmittavan monella jäi tässä turnauksessa piippuun. Ykkösessä Lehkonen-Barkov-Rantanen ei ihan toiminut, vaikka Sasha ja Mikko väläytti vahvuutta päädyn kulmaväännöissä. Kuitenkin kokonaisuutena ketju tuommoisenaan ei toiminut. Jo USA-pelissä kiinnitti huomiota, kuinka Barkov ja Rantanen pitivät kiekkoa kulmassa ja kun Rane hieman pääsi irti ja alkoi skannaamaan vapaita miehiä, ei vaihtoehtoja ollut. Lehkonen hyvänä maalineduspelaajan päivysti maalilla ja pakit seisoivat viivalla. Kaikki kolme Jenkkien vartioimana, jolloin vaihtoehtona oli joko palauttaa kiekko maalin taakse Barkoville tai yrittää itse jotain. Kiekkoa ei saatu toimitettua maalille (suoraan tai viivan kautta), jolloin Lehkonen meni tuossa ketjussa hukkaan. Selvästi se "MacKinnon" tai "Makar" tuohon olisi tarvittu tuomaan lisää liikettä ja hyökkäyspään oivalluksia. Kakko toi Ruotsi-pelissä sitä jotain, mutta jostain kumman syystä Arsi palautettiin taas Kanada-peliin tuohon ruutuun.
Hintz-Aho kaksikko aloitti Laineen kanssa, jossa uskon olleen ideana että Laineelle saadaan kaksi vahvaa kahden suunnan pelaajaa avuksi, jotka pystyvät tuottamaan myös hyökkäyspäässä. Tuo ketju ei toiminut edes vähää alusta ja olisi pitänyt räjäyttää täysin viimeistään jenkkipelin jälkeen, mutta jostain syystä Hintz-Aho sai jatkaa yhdessä koko turnauksen, vaikka jokaisessa pelissä olivat ns. toistensa tiellä. Muutamaan kertaan taisivat jopa törmätä toisiinsa, kun sen verran samoilla raiteilla liikkuivat. Laine pelasi jopa ihan kohtalaisen pelin tuossa linjastossa, mutta koko kentällinen ei toiminut sitten millään. Mikke oli tottakai erinomainen koko turnauksen, muttei hänkään saanut tuota kokonaisuutta toimimaan.
Samaa Laineen "babysitter"-periaatetta jatkettiin Luostarisen ja Lundellin kanssa, jotka pelasivat vahvan turnauksen. Kanada-pelissä ainakin Luostarinen vaipui hieman varjoihin, mutta muuten vakuuttavaa tekemistä tältä kaksikolta ja Lainekin pelasi parhaan pelinsä heidän kanssaan.
Nelosketju oli rakennettu "best of the rest"-periaatteella ja siltä tekeminen näyttikin. Hyvin erikoista Pennaselta ottaa Teräväinen mukaan turnaukseen jos ei ollut edes tarkoitusta kokeilla ylemmissä ketjuissa ja viimeistään kun Hintz-Aho osoittautui tyhjäksi arvaksi, olisi Teuvoa pitänyt kokeilla Ahon kanssa. Haula ja Armia melko pienessä roolissa, jossa menivät mukana joukon jatkona. Armialle toki miinusta kahdesta jäähystä jenkkejä vastaan, jonka takia pääsikin poppareille Ruotsi-peliin.
Pakistossa näkyi, että jokainen pelasi koon liian isoissa saappaissa. Lindell-Mikkola ja Määttä-Jokiharju toimittivat hyvin omaa rooliaan, vaikkei hyökkäyssuuntaan mitään varsinaisia moottoreita olekaan Silti vahvaa peruspelaamista ja etenkin Lindell osoitti olevansa todella kovan luokan pakki. Myös Määttä ansaitsee kunniamaininnan. Vaakanainen-Matinpalo tekivät parhaansa, mutta kyllä -5 kolmeen peliin on liikaa. Missään nimessä miehiä ei kaikista takaiskuista voi syyttää ja mielestäni ihan hyvin pelasivat, mutta olisiko Heiskanen-Ristolainen onnistunut estämään sen 2-3 maalia? Se olisi voinut tuoda sen yhden voiton enemmän ja vienyt finaaliin.
Veskariosastolle ei osunut sitä pöljää päivää tähän viikon rypäisyyn. Ei yhteenkään peliin, vaikka toki täytyy myöntää ettei apujakaan hirveästi tullut. Kumpikaan ei loistanut ensimmäisissä peleissä ja Lankinen voittavana kassarina sai aloittaa Kanada-pelissä, mikä osoittautui virheeksi. Oli silti se valinta minkä itsekin olisin tehnyt. Saros sitten pitikin maalinsa puhtaana vajaan kahden erän verran, jolloin Kanada oli jo hieman nostanut jalkaa kaasulta. Näissä peleissä pärjätäkseen Suomi tarvitsee sen päälläseisojan tolppien väliin, toivottavasti se vuoden päästä löydetään.
Pennaselle haastavaan paikkaan debyytti, sama tilanne kuin Marjamäen kanssa 2016. Noin lyhyellä valmistautumisajalla paha vaatia viimeisen päälle hiottua pelitapaa näkyvän kentällä, mutta joitakin todella hämmentäviä ratkaisua Pennanen teki. Vähäinen määrä (siis jo entuudestaan pienestä määrästä) harjoituksia, joissa mies ei aina edes itse paikalla. Kokonaisilla ketjuilla ei pahemmin taidettu treenata, mediatilaisuuksien skippauksia. En ymmärrä mikä näissä oli tausta-ajatuksena? Jenkkipelissä Saros olisi pitänyt vaihtaa pois 4-1 tilanteessa ja Kanukkeja vastaan Lankinen vaihtaa 2-0 tilanteessa. Ei ne lopputulosta olisi todennäköisesti muuttaneet, mutta olisi ainakin herätelleet joukkuetta. Aikalisän Kanadaa vastaan sentään otti. Hyvin erikoista myös, että 4-0 tilanteessa Kanadaa vastaan ei tehnyt mitään kokoonpanomuutoksia. Myös epätyypillisen paljon Suomen hyökkääjät varastivat puolustussuuntaan, mikä aiheutti useammankin maalin joko hävittyjen siniviivakamppailujen, keskialueen kiekonmenetysten tai laiskan takakarvauksen takia Näitä ei vain voi tapahtua tällä tasolla. Toivottavasti tästä viikosta tarttui mukaan olympialaisia ajatellen mitä kannattaa tehdä ja mitä ei.
Vuosi aikaa olympialaisiin. Jos Kun halutaan pärjätä, niin samalla kaavalla ei voida mennä. Silti tästä turnauksesta jäi mielestäni käteen se, että parhaalla mahdollisella pelillä Leijonat olisi voinut kaataa myös Pohjois-Amerikan joukkueet. Siinä tapauksessa saadaan vaan nakata se kaikista viihdyttävin kiekko mäkeen ja palata nihilistiseen puolustustaisteluun, jonka päälle käydään räppäämässä tarvittavat maalit. Niin, ja Miro tarvitaan ilman muuta mukaan, kuten kaikki muutkin parhaat pelaajat.
Turha sen tarkemmin maalailla kokoonpanoja vielä vuoden päähän, mutta mielestäni Kanada-peliin olisi pitänyt lähteä näillä ketjuilla, sen kummemmin miettimättä kentällisten järjestystä:
Kakko - Barkov - Rantanen
Lehkonen - Hintz - Granlund
Teräväinen - Aho- Armia/Haula
Luostarinen - Lundell - Laine