Olisiko nyt liian raakaa sanoa että Saksan ja sen avainpelaajien todellinen taso tuli esiin kun vastustajiksi tuli oikeita huippujoukkueita? Ensin hurja kisahurmos päälle latomalla häkkejä huonompia joukkueita vastaan. Sen jälkeen suurissa vaikeuksissa Argentiinaa vastaan rakentamatta käytännössä edes maalitilanteita. Argentiinan pakan seottua sattuman ja pääkopan yhteisvaikutuksesta jatkoajalle ja pilkuille. Italiaa vastaan tasoero oli näkyvissä koko 120-minuuttisen ajan.
Materiaalin leveys tai kapeus kävi ilmi karulla tavalla. Bastian piti jättää penkille että on edes yksi käyttökelpoinen vaihtomies, joka voi muuttaa pelin kulkua. Odonkor ja Neuville ovat pelkkiä vitsejä Iaquintaan, Del Pieroon ja Gilardinoon verrattuna. Italia suorastaan nöyryytti Saksaa vaihdoillaan ja hyökkäävällä pelillään jatkoajalla.
Saksan avainpelaajista Klose, Podolski nautiskelivat hirveän määrän häkkejä heikompia vastaan. Klose oli todella vaisu kaksi viimeistä peliä, ja Podolski, josta on pidetty käsittämättömän paljon meteliä, ei vaikuttaisi olevan ihan tämän tason pelaaja. Hälyttävän huono ensimmäinen kosketus, jos pitäisi olla Saksan jalkapallon tuleva supertähti. Rutiinisuorittajat tyyliin Schneider tekivät minkä pystyivät, mutta rajat tulivat vastaan.
Tarkoituksella aika kärjistettyjä kommentteja, ei todellakaan ole tarkoitus ottaa Saksalta mitään pois tai kritisoida heitä. Ennen kaikkea iso tunnustus loistavasta venymisestä ja kivan näköisestä pelistä. Ensimmäisen kerran tykkäsin katsoa Saksan peliä. Klinsmannilta aikamoinen urotyö viedä näin rajallisella materiaalilla joukkue välieriin asti. Silti, ilman yhtä täydellisesti pelattua laitahyökkäystä ja keskitystilannetta puolivälierässä, Klinsi olisi nyt työtön mies. Minuutti lisää välierässä ja pilkut himaan, niin Saksa olisi nyt finaalijoukkue. Niin pienestä asiat ovat kiinni MM-kisoissa.
