En kyllä ymmärrä alkuunkaan tuota väitettä, jonka nimimerkki tiikeri esitti, eli sitä, että Suomen ja Ruotisin materiaalit olisivat aivan eri planeetoilta. Tässä on nyt havaittavissa sitä hyvin tyypillistä voiton ja tappion merkityksen yliarviointia. EHT-finaalin ja USA-voiton jälkeen oli ilmassa sellaista henkeä, että tässähän voidaan taistella jopa mestaruudesta, kun taas Slovakia-ottelun jälkeen ovat mielialat sellaisia, että hyvä jos päästään edes puolivälieriin. Lienee syytä muistuttaa, että tässä vaiheessa saa vielä hävitä ja harvoinpa on mitaleille asti ylletty ilman yhtä huonoa peliä. Lisäksi Ruotsia on hehkutettu koska se voitti erittäin viihdyttävän ja vauhdikkaan Venäjä-pelin. Onhan myös mahdollista, että kaksi tasaisen huonoa joukkuetta (en tosin sano, että RUS ja SWE niitä olisivat) pelaavat huipputasaisen ja vauhdikkaan pelin. Tällä en halua väheksyä Ruotsia tai Venäjää vaan muistuttaa, etteivät niiden materiaalit ole tänä keväänä läheskään sitä tasoa kuin Slovakialla, joka Suomen kellisti keskiviikkona.
Palatakseni vielä näihin materiaaleihin, niin mielestäni ne ovat varsin tasaiset. Ainoa Ruotsin ylivertainen pelaaja, jonka veroista Suomella ei ole on Daniel Alfredsson. Michael Nylander ja Olli Jokinen ovat NHL:ssä olleet varsin saman tasoisia pelaajia keskenään. Nylander on tosin onnistunut maajoukkueessa paremmin, mutta potentiaalissa ei suuria eroja ole vaikka he täysin erityylisiä pelaajia ovatkin. Maalivahdit ovat varsin tasaisia; Lundqvist ja Liv (IIHF:n sivuilta ei ainakaan löytynyt kolmatta) vastaan Noronen, Norrena ja Markkanen. Ei suuria eroja jos kaikki pelaavat omalla tasollaan (tai siis tänään Noronen ja Lundqvist, muilla ei paljon väliä). Pitäisin Suomen puolustusta Ruotsin vastaavaa parempana vaikka Slovakia sen onnistuikin pahasti sekoittamaan. Ruotsin pakkeinahan pelaavat D. Tjärnqvist, Tärnström, R. Sundin, Hävelid, Bäckman sekä Hallberg. Ei siinä Suomen Salo, Niinimaa, Nummelin, Karalahti kalpene ollenkaan, jos vain pelaavat omalla tasollaan.
Näkisinkin siis, että Ruotsin ainoat edut peliin lähdettässä ovat henkinen etulyöntiasema (makea voitto, Suomella karvas tappio + viime kevät) sekä Daniel Alfredsson, joka onnistuessaan on kentän selvä ykkönen. Tasainen peli siis luvassa ja tuo Ruotsin henkinen etu on mennyttä, jos Suomi tekee avausmaalin.