Mielestäni Suomi ei ole toistaiseksi esittänyt turnauksen parasta peliään. Eli sellaista peliä, jossa kaikki palaset loksahtavat paikoilleen (vertaa Torinon Venäjä-peli). Suomen mahdollisuus on siinä, että se peli tulee tänään.
Tosin Ruotsikaan ei ole vielä pelannut kaikilla sylintereillä, vaan on perinteiseen tapaan lasketellut rennosti mitalipeleihin helppoja vastustajia vastaan ja vetänyt sitten täysillä välierät ja finaalin. Voittamisen kulttuuria. Sitä on Ruotsissa vaikka muille jakaa. Pelko on, että niin käy myös vuonna 2014. Eli itse en usko siihen, että Ruotsi jotenkin hämmentyy Suomea vastaan, kun aiemmat vastustajat ovat olleet heikohkoja. Ruotsi nostaa aina tasoaan, kun turnaus etenee kohti loppuaan.
Mielestäni Suomi ei ollut kovin hyvä Venäjää vastaan. Toisaalta kuten R. Dufva on sanonut: "Riittää, että on parempi paikallaolijoista."
Suomen pelissä takkuaa yhä ylivoima- ja alivoimapeli ja ne ovat ne osa-alueet, joilla tällaisia kuolemanpelejä ratkotaan. Lisäksi hyökkäyspeli on yhä melko olematonta. Paikat ovat tulleet vastahyökkäyksistä sekä vastustajan virheistä. Mutta jos Suomen nuoret kykenivät ihmeeseen, siinä voivat myös miehet onnistua.
Kimmo Timonen ja Sami Salo ovat aina olleet lempipuolustajiani, mutta tässä turnauksessa kumpikin (etenkin Kime) ovat olleet hienoisia pettymyksiä. Etenkin heiltä odotan tänään tasonnostoa.
Onnella ja pienillä asioilla on suuri merkitys tänäänkin. Se, kumpi joukkueista pystyy parantamaan enemmän peliään, voittaa tänään. Nyt kun sitä miettii, se voi olla kumpi vain.
Lisäksi haluan sanoa vielä sen verran, että häviäminen Ruotsin tähtinipulle ei ole mikään häpeä. Ruotsi on tuplasti isompi maa kuin Suomi, heillä on paremmat pelaajat ja heillä on yhä vankempi voittamisen kulttuuri. Pieni Suomi on jo pelannut hyvät kisat. Sitä ei muuta välierätappio.