Tämä maalitilannekeskustelu on nyt käynyt kiivaana tuolla Kanada ja Venäjä -topikeissa. Nyt on aika heittää ilmoille Suomen ja Ruotsin joukkueiden koostetut tilastot. Suomelta olen nähnyt ja tilastoinut kaikki matsit, Ruotsilta kolme (vain Latvia ottelu puuttuu).
Tässä nyt selvennys miten olen niitä maalintekotilanteita merkkaillut:
Todennäköisesti ihmettelet näiden paikkojen runsautta, koska yleisimmin jotkut huomioi vain ne laatupaikat, joissa veto suuntautuu lähisektorista maalia kohti. Sellaisiahan tulee aina vähemmän, mitä vetoja maali kohti.
Itse en tee niin, vaan lähinnä rippaan pois maalivahdeille helppoja maskittomia laukauksia kaukaa ja neppejä pienestä kulmasta, ynnä muita "heitän kiekon molarille ja menen vaihtoon laukauksia", joita merkkaillaan laukaisutilastoon. Mutta, huomioin myös niukat ohilaukaukset, jotka olivat hyviä maalintekoyrityksiä siinä missä maalia kohtikin saatu maalintekoyritys. Esim ohjuri maalin edestä joka menee niukasti ohi. Se on ihan yhtä hyvä maalipaikka kuin Tuomo Ruudun ohjuri, joka painui sisään Kanadaa vastaan.
Monta kertaa erässä on saattanut olla näitä "maalipaikkoja" enemmän, mitä laukauksia maalia kohti. Minun visioni mukaan se niukka ohilaukaus hyvästä paikkaa ei ole sen huonompi maalintekoyritys kuin molarin logoa päin ampuminen samasta hyvästä paikkaa. Jälkimmäinen merkataan laukausutilastoon, ensimmäistä ei. Mitään metrin ohi paikkoja en tietenkään mukaan laske. Myöskään blokatuista vedoista ei tule mitään merkintää. Se menee vastustajan hyvyydeksi.
Lähimpänä tämä meikäläisen systeemin maalipaikkojen määrä vastaa siis Fenwickin plussapuolen kertymää, mutta se on "parannettu" versio siitä, jossa maalitilanteeseen merkityksettömät äijät eivät saa plussia, vaan ainoastaan ne ukot, jotka paikan rakentumiseen oleellisesti vaikutti.
Yleisimmilläänhän tuo on vaikka näin: pakin hyvä avaus hyökkääjälle, tämä tuo kiekon alueelle, syöttö ketjukaverille ja veto. Pakille ja maalipaikan syöttäneelle "luomispiste" ja vetäneelle jannulle maalipaikkapiste. Yhteensä siis 1 maalipaikka. Tai YV:ssä syöttö, veto ja screenikin kohillaan ettei molari näe. Vetäjälle maalipaikkapiste, syötön antajalle luomispiste ja screeniäijälle maskipiste. Yleisimmin kuitenkin 2 kuin 3 pistettä per maalipaikka. Lähinnä siis syöttö+veto tai veto+screeni -yhdistelmät tässä tuntuu olevan yleisimpiä mitä siellä kentällä tapahtuu ja ne on helpoimmin poimittavissa talteen.
Eli pelkästään tehopisteillä ei ole merkitystä vaan sillä, kuka luo ja kellä on maalipaikkoja. Nämä tilastoinnit ei mittaa mitään muuta kuin offensiivista potentiaalia. Lyhyessä turnauksessa tällainen tarkastelu vähentää sattuman merkitystä, kun saadaan isompi otos useammasta tilanteesta. Kuka luo pelissä eniten maalipaikkoja, kerää pitkässä juoksussa myös eniten tehopisteitä, väitän ja uskon aika vahvasti näin.
Ja tässä on Suomen pelaajien yhteenlasketut tilastot neljästä ottelusta:
Maalit + Syötöt + Maalipaikat + Luodut paikat + Screenattu veto = Yhteensä
1.kenttä
Granlund, 3+2+11+11+0 = 27
Selänne, 2+2+9+5+1 = 19
Immonen, 2+0+8+3+2 = 15
Vatanen, 0+4+7+13+1 = 25
Timonen, 0+2+4+6+0 = 12
2.kenttä
JJokinen, 1+1+9+10+0 = 21
OJokinen, 1+2+9+4+2 = 18
Ruutu, 1+3+4+1+1 = 10
Määttä, 2+2+5+4+0 = 13
Salo, 0+1+5+6+0 = 12
3.kenttä
Kontiola, 1+3+1+7+2 = 14
Aaltonen, 1+1+7+4+0 = 13
Korpikoski, 2+0+4+3+1 = 10
Lepisto, 1+0+3+2+0 = 6
Hietanen, 0+0+1+4+0 = 5
4.kenttä
Komarov, 0+0+5+4+3 = 12
Lehterä, 1+0+1+2+1 = 5
Pihlström, 0+0+3+0+0 = 3
Väänänen, 0+1+0+0+1 = 2
Kukkonen, 0+0+1+0+0 = 1
(Barkov, 0+1+6+6+3 = 16)
(Salminen, 0+0+2+1+1 = 4)
Tuo Sami Vatasen luotujen paikkojen määrä on aivan käsittämätön. Ja myös Mikael Granlund on jo ihan puhtaasti offensiivinen johtaja, oikeastaan aika ylivoimaisesti. Toki tässä on se Itävalta-peli mukana mikä nosti lähestulkoon kaikkien keskiarvoja, mietin pitkään että pitäisikö laskea nämä ilman sitä, mutta laitoin nyt kuitenkin kaikki. Se ei kuitenkaan sotke Suomen sisäistä vertailua omien pelaajien välillä, mutta suoraan Ruotsiin näitä ei sen takia kannata lähteä vertaamaan.
Peliaikaan suhteutettuna nämä summat laittaa siis periaatteessa äijät paremmuusjärjestykseen sen suhteen, kuka on eniten maalipaikoissa mukana. Mitään muuta nämä luvut ei mittaa, ei sitä kuka menettää kiekkoa, kuka puolustaa hyvin tai kuka tekee virheitä, vaan ketkä luo ja ovat maalipaikoissa. Seuraavat luvut ovat siis tuo maalipaikkamerkintöjen summa per peliaika.
(Barkov) 0.480 (tämä tuskin vastaa todellisuutta, koska Sasha sai pelata nuo kaksi helpointa peliä AUT & NOR)
Granlund, 0.379
Selänne 0.350
Immonen 0.349 (Itävalta-peli yli tuplasi Immosen paikat, joten tässä on kanssa inflaatiota)
JJokinen 0.340
Aaltonen 0.313
(Salminen 0.262)
Komarov 0.254
OJokinen 0.248
Kontiola 0.212
Ruutu 0.159
Korpikoski 0.157
Lehterä 0.144
Nämä siis suhteessa kokonaispeliaikaan. Ja se mikä tässä ärsyttää, on tuo ettei pääse laskemaan pois alivoima-aikaa, joka pudottaa AV-ukkojen keskiarvoa. Mutta tilastoista ei sitä pääse näkemään, vaikka tietynlaisia raaka-arvioita alivoima-ajan määrästä voisi tehdä varsin helpostikin. OJ, Komarov, Ruutu, Korpikoski saavat alhaiset arvot juuri tämän takia ja offensiivisen jääajan miehet korostuu. Mutta kun se tiedetään, niin sen voi ottaa näitä tuumaillessa sitten huomioon.
Vatanen 0.332
Määttä 0.197
Salo 0.195
Timonen 0.169
Lepistö 0.109
Hietanen, 0.091
Väänänen 0.040
Kukkonen, 0.024
Puolustajista Vatanen korostuu hurjalla lukemalla. Vatasen maalipaikkapisteet/minuutti -tahti on nimittäin kovempi mitä Erik Karlssonilla tai Drew Doughtylla, mutta siinäkin on mukana sitä Itävalta-pelin inflaatiota. Ehkä se Sami ei ihan niin kova ole mutta lupaavalta näyttää. :)
Samat Swedu-pettereille oletuskokoonpanoineen:
(nämä tulee kolmesta ottelusta, jotka tuli tilastoitua: CZE+SUI+SLO)
Pelaaja (Maalit + Syötöt + Maalipaikka + Luotu paikka + Screenattu veto = Yhteensä) => Yhteensä/peliaika
1. ketju
Loui Eriksson (1+1+6+3+7 = 18) => 0.313
Nicklas Bäckström (0+2+6+7+1 = 16) => 0.301
Daniel Sedin (1+1+5+7+0 = 14) => 0.244 (aika vaisua on, isolla peliajalla alhainen keskiarvo)
2.ketju
Alexander Steen (1+1+12+6+3 = 23) => 0.412 (Ruotsin paras pelaaja tällä arvolla)
Daniel Alfredsson, (1+1+7+4+1 = 14) => 0.369
Patrik Berglund (1+1+8+1+2 = 13) => 0.280
(Henrik Zetterberg) (1+0+2+3+0 = 6) => 0.329 (vain Tsekki-ottelu)
3.ketju (jossa kiertänyt nämä neljä äijää)
Gabriel Landeskog (0+1+6+3+9 = 19) => 0.381
Gustav Nyquist (0+0+3+3+0 = 6) => 0.289 (aika pienellä jääajalla, Silfverbergin kanssa vuorotellut)
Marcus Johansson (0+0+2+3+0 = 5) => 0.217
Jacob Silfverberg (0+0+2+1+0 = 3) => 0.174 (myös pienellä jääajalla)
4.ketju
Carl Hagelin (2+0+5+1+1 = 9) => 0.261
Jimmie Ericsson (0+1+2+1+1 = 5) => 0.178
Marcus Krüger (0+0+1+4+0 = 5) => 0.156
En ole ihan varma pelaako Ruotsi samoilla viisikoilla jatkuvasti (kuten Suomi tekee), vai kiertääkö nuo pakkiparit tasaisesti eri ketjujen takana? Silksi laitoin ketjut ja pakkiparit erikseen, enkä kentällisittäin.
1.pari
Erik Karlsson (2+3+9+6+0 = 20) => 0.320
Alexander Edler (0+0+1+2+0 = 3) => 0.168 (vasta 1 ottelu)
2.pari
Niklas Kronwall (0+2+1+3+0 = 6) => 0.107
Jonathan Ericsson (0+0+3+1+0 = 4) => 0.082
3.pari
Niklas Hjalmarsson (0+0+2+2+0 = 4) => 0.073
Johnny Oduya (0+1+1+0+0 = 2) => 0.041
7.pakki
Oliver Ekman-Larsson (0+2+2+0+0 = 4) => 0.091
(Henrik Tallinder, 0+0+1+0+0 = 1) => 0.098 (vain hajaminsoja kolmessa pelissä)
Erik Karlssonhan sieltä erottuu hurjalla maalipaikkamäärällään per peliaika, mikä ei yllätä ketään. Sen sijaan mielenkiintoista tulee olemään tämä, jos Mårts meinaa jättää OEL:n seiskapakiksi. Ehkä Edler on sitten maailman paras ison kaukalon spesialisti tai jotain, mutta otan ilomielin tämän tasoituksen vastaan, jos Ruotsi ei aio Suomea vastaan Ekman-Larssonia isossa roolissa käyttää.