(Vaikka onhan tuo kohtalaisen isokokoinen ikäisekseen).
"Kutakuinkin keskikokoinen" on osuvampi kuvaus. Pohjola-leiriläiset ovat vuodesta toiseen noin 175/65, ja jos taas katsotaan toistaiseksi EP-merkattuja lupauksia:
Brad Lambert 177/66
Matthew Savoie 173/68
Juraj Slafkovsky 183/84
Shane Wright 183/76
En tiedä noista nimistä paljoa, mutta Savoie käsittääkseni on kanadalaisten mukaan enemmän kuin legit eikä mikään myöhemmin kuplana puhkeava lapsitähti, Lambert myös omalla matsin otannalla (joo...) ja Wright vissiin kanssa. Slafkovsky sen sijaan ei kuulune muutaman kesän kuluttua kärkijoukkoon.
Mutta sen verran korjaan, ettei Niko Huuhtanen suinkaan ole mikään ihailemani pelaaja. En ole seurannut häntä otteluakaan - Oletan vaan, että on kohtalaisen hyvä kun kerran noin hyvin on pisteitä tehtaillut.
Korjaus huomioitu. Mulla oli takaraivossa
tämä viesti josta sain kyseisenlaisen kuvan. Aika outoa tiputella tollasta tekstiä pelkkiin tilastoihin turvautuen - eiväthän ne edes tue tota näkemystä...? - mutta totta kai tiedät itse parhaiten mitä mieltä pelaajasta olet.
Ottelu, jonka Kemellin kohdalla katsoin on tämä:
2017 - 2018 C-Nuoret (2002): JyP vs. Kärpät (Koko ottelu) - YouTube
Ja myönnän tietenkin, että yhden ottelun otanta on liian pieni. Kuitenkin, erittäin harvoilla korkealle arvostamillani lupauksilla on ollut noin mitäänsanomattomia matseja jossa on lähes koko ajan pelin ulkopuolella. Toisaalta, erittäin harvat pelaavat kahta ikäluokkaa itseään ylempänä, ja vertailukohtie on vaikea löytää. Puljujärvi on nyt ainoa joka äkkiseltään tulee mieleen niistä, jotka ovat C-junnuissa noin nuorena pelanneet, jonka tehot toki olivat huomattavasti kovemmat.
Mainittua matsia mä en nähnyt. Uskon kuitenkin havaintosi, sillä olihan vastaavia liikaa pelin ulkopuolella vietettyjä otteluita omassakin viime kauden otoksessa. Pistevertailukohtia on tosiaan vaikeahko löytää, varsinkaan jos ei kelpuuta satunnaisten siivujen simontaipalia mukaan (en jaksa nyt kännyllä tarkistaa, mutta ulkomuistista Pulju, MiG, Julius Nättinen, Aapeli Räsänen ja Joni Ikonen ovat pelanneet noin nuorena kaksinumeroisen määrän matseja C1-nuorissa) plus tossakin täytyy pitää mielessä sanonta vuosista ja veljistä, enkä ainakaan henkilökohtaisesti omista tarvittavia tietoja jotta voisin verrata silmätestillä Kemellin U14-peliä Puljujärveen tai muihin itsensä jo ykköskierroksen varausnumeroihin pelanneisiin.
Voihan se olla että Suomen '04-ikäluokka on maailman mittakaavassa ihan skeidaa. En kuitenkaan ase ohimolla laittaisi sille vaihtoehdolle rahojani tänään käytettävissä olevalla informaatiolla.
Pelatessa kahta ikäluokkaa ylempänä keskikastin tehoilla herää aina se kysymys, että pystyisikö sitten tehoilemaan oikeasti kunnolla jossain vaiheessa, vai pystyykö vaan pelaamaan ns. OK-tasolla ikäluokkaa korkeammalla?
Tää onkin kiinnostava kysymys. Onko tärkeämpää että pelaaja näyttää pystyvänsä dominoimaan sarjatasoa x vai että pelaaja näyttää pystyvänsä nousemaan kivuttomasti Miro Heiskasen lailla aina seuraavalle sarjatasolle? Molempi parempi tietysti, mutta mun nähdäkseni jälkimmäinen on paljon oleellisempaa - kunhan kyse ei ole aikaisesta fyysisestä kypsymisestä. Kemellillä on toki vielä muutama sarja ylitettävänään.
Kemellin kohdalla tämä mietityttää, myös sen takia että kummallakin edellisellä kaudellaan hänen lyhyillä jaksoilla alemmilla ikäluokilla, tehot eivät ole olleet kovinkaan päätähuimaavia - Varsinkaan C2-ikäluokassa viime kaudella. Tässäkin arviota vaikeuttaa otannan koko. Mutta mutta, häntä täytyy kuitenkin nähdä huomattavasti enemmän, jotta voi kunnollista arviota antaa. Hyvä jos sitä yksilötaitoa tosiaan löytyy näkemääni enemmän.
Jere Lassilaa olen nähnyt hieman enemmän, mutten ole kauheasti hänestä välittänyt yhdessäkään näkemässäni ottelussa.
Lisäksi vertailtaessa koko kautensa C2-nuorissa pyörineisiin on viisasta muistutella itseään käsitteestä
QoC. JK kiekkoili viime kaudella C2-pelejä ainoastaan jatkosarjalaisia vastaan, eli tilastojen kaunistelu heittopusseilla jäi väliin. Näin niistä neljästä matsista yhden ja siinä 1+1 tehneen Kemellin peli oli ylimielisen oloista, joten tiedä sitten kuinka paljon alemman C-sarjan kamppailut poikaa viime kaudella edes sytyttivät.
Ja toisaalta mites noi Kemellin tehot tossa joulukuun kutsuturnauksessa... ei liene valittamista? Koostumukseltaanhan turnaus oli yhdistelmä C2:ta ja C1:tä, kun nollakakkoset rajautuivat pois mutta Huuhtaset ja kumppanit olivat pelipaikoilla.
Kuten edellisessä viestissäni jo viittasin, D1-junnuissa kaudella 2016-2017 mä pidin enemmän Lassilan pelistä, ja, fyysiset valmiudet huomoiden, siinä ja siinä kumman potentiaalia kutsuisin kovemmaksi. Siksikin haluan huomauttaa että vaikka kerroin pettyneeni Jere Lassilan peliin päättyneellä sesongilla, kyllähän mä jotain erityistäkin pojalta todistin. Just tossa ottelussa jossa Kemellkin oli mukana muistan mananneeni Lassilaa mielessäni että mitä helvettiä sä oikein säädät kun syöttöä Kemellille tai omaa vetoakaan ei lähtenyt ylivoimahyökkäyksessä (en muista oliko peräti kahdella nollaa vastaan) vaan peli kiekon kanssa ajautui tilanteen tuhlaamiseen maalin taakse... siis niin mä luulin, kunnes hetkeä myöhemmin lätkä oli laitettu vanhanaikaisella maaliviivan paremmalle puolelle - ja mistään vahingosta ei ollut kyse sillä #48 teki myöhemmin matsissa toisenkin samantapaisen. Sen jälkeen oli pakko mutista mielessä että ehkä mun ymmärrys pelistä ei vain ole todellisten nerojen tasolla.
Melko varmuudella arvaan oikean vastauksen, mutta kysyn silti: onko hän siis Sami Nikun veli? Minkälaisesta pelaajatyypistä on kyse?
Kuulemma, ja kyllähän pelinsäkin on kuin samasta puusta veistetty. Tyyli siis Sami Nikun tavoin hyvin letkeä, jopa ylirento, minkä vuoksi kiekollisena paineen alla toimiminen ei ole enää pelkkää hokia vaan flirttailee jo taiteen kanssa. Fyysisesti vielä raakile, mutta eiköhän niitä senttejä ja kiloja kerry lopulta ihan riittävästi modernille puolustajalle.
Vuosi sitten takana oli pisteiltään melkoisen keskinkertainen kausi C-nuorissa, mutta siitä huolimatta rohkenin ennustaa Nikun nousevan ikäluokkansa ykköspuolustajaksi Jyväskylässä ohi Kimi Kuuselan ja kumppaneiden (erinomainen esimerkki siitä miksi osaava silmätesti on paras tapa arvioida pelaajia) - niin myös tapahtui, ja nythän Tomi Nikulla oikeastaan on jonkinlaisia tilastomeriittejäkin suhteessa muihin saman draftin suomalaispakkeihin.
Tomi Niku vs jokainen U16-maajoukkueessa tehoillut puolustaja joka kohtasi B-nuorten SM-alkusarjasta aloittaneita ja sieltä alempaan jatkosarjaan joutuneita jengejä (KooKoo, Ilves, K-Vantaa, K-Kissat, Sport & K-Laser/KKP):
Tomi Niku 9 1+6=7 (03.10.2001, 170/66)
Kasper Puutio 9 2+5=7 (03.06.2002, 177/74)
Luka Nyman 7 0+3=3 (01.03.2002, 172/65)
Nikolas Ketonen 4 1+1=2 (27.06.2002, 180/73)
Topi Niemelä 10 0+2=2 (25.03.2002, 176/66)
Joona Lehmus 10 0+2=2 (17.01.2002, 175/65)
Matias Rajaniemi 9 0+1=1 (11.09.2002, 190/83)
Christoffer Sedoff 2 0+0=0 (20.02.2002, 180/72)
Täällä kausi alkoi Mestiksen puolelta, joten otoskoko reiluun tilastovertailuun on todella ohut ja käsittää ainoastaan kourallisen vastustajia. Se ei kuitenkaan huolestuta mua, sillä Nikun pisteet kuvaavat peliesityksiä eivätkä olleet seurausta tuuripompuista. Toistaiseksi kulku on käynyt tutkan alla, mutta jos terveyttä riittää, Tomi Niku tekee ensi kaudella itselleen nimeä laajemmissakin piireissä ja kuka tietää vaikka maajoukkuepoikuuskin menisi. U18-jengissä on tosin helvetin kova kilpailutilanne ja syntymäaika rajaa U17:n pois.
