20-vuotiaiden MM-turnaus Kanadan Saskatchewanissa 2009-2010

[HockeyNator]

Granlundin ja Hartikaisen tehot tasakentällisin heidän pelatessaan samassa ketjussa:

4.9.2009 Suomi-Tshekki 4-2
-

5.9.2009 Suomi-Venäjä 4-3
22:48 3 - 0 HARTIKAINEN Teemu (PULKKINEN Teemu, VATANEN Sami)

6.9.2009 Suomi-Ruotsi 3-5
-

3.11.2009 TuTo-Suomi 3-2 RL
-

22.12.2009 Kanada-Suomi 3-0
-

27.12.2009 Suomi-Tshekki 4-3
37:13 1-3 HARTIKAINEN Teemu (GRANLUND Mikael)

28.12.2009 Suomi-Venäjä 0-2
-

30.12.2009 Suomi-Itävalta 10-1
00:58 1-0 RASK Joonas (GRANLUND Mikael, RAJALA Toni)

31.12.2009 Suomi-Ruotsi 1-7
42:39 1-5 HARTIKAINEN Teemu (IKONEN Jasse, PAKARINEN Iiro)

2.1.2010 Suomi-USA 2-6
-

4.1.2010 Suomi-Venäjä 4-3
-

Granlund 0+2 ja Hartikainen 3+0 11 pelissä. Jos otetaan kaksi jälkimmäistä maalia pois laskuista, kun kaksikko ei ollut samaan aikaan kentällä niin saadaan Granlundille 0+1 ja Hartikaiselle 2+0 tehot. Jos otetaan pois tehdyt maalit, joista vain toinen sai tehomerkintöjä niin saadaan Granlundille 0+1 ja Hartikaiselle 1+0 tehot. Eli Granlund/Hartikainen tutkapari oli osallisena ainoastaan yhteen maaliin tasakentällisin 11 pelin aikana. Peliaikaa tuli tasakentällisin, riippuen jäähymäärästä, 10 ja 15 minuutin väliltä, sanotaan 12,50 minuuttia per ottelu. 11*12,50=137,5. Granlund ja Hartikainen tekevät siis maalin tasakentällisin, johon he molemmat ovat osallisina, 137 minuutin välein.

Täytyy vain kehua Jortikan jääräpäisyyttä pitää tutkapari yhdessä. Hienoo Hannu, tosi hienoo.

 

[Touho]

Kylläpä oli Venäjä vaisu kisoissa. Vaikuttiko Voinovin ja muiden ykköspelaajien puuttuminen näin paljon. Mitenköhän TOJ puolustelee nyt? :)

 

[vieko]

Kylläpä oli Venäjä vaisu kisoissa. Vaikuttiko Voinovin ja muiden ykköspelaajien puuttuminen näin paljon. Mitenköhän TOJ puolustelee nyt? :)

Vaikka en ole TOJ, puolustelen silti. Se verran otti päähän, kun pitkästä aika iskukykyinen joukkue muuttui kisojen alla melko epätoivoiseksi tapaukseksi. Toisin kuin Kanadalla Venäjällä vajan 10 miehen puuttuminen näkyy selkeästi. Tuloksesta huolimatta Venäjän 90-ikäluokka taita olla selkeästi paras sitten 86:iin.

 

[d2uce]

Kisojen parhaat pelipaikoittain:

MV: Conz
P: Pietrangelo
H: Eberle

 

[katariina]

Median valitsema all-stars:

MV: Benjamin Conz (Sveitsi)
P: John Carlson (USA)
P: Alex Pietrangelo (Kanada)
H: Jordan Eberle (Kanada)
H: Nino Niederreiter (Sveitsi)
H: Derek Stepan (USA)

Suhtkot odotetunlainen all-stars minun mielestäni. Argumentteja ovat ehkä ainoastaan maalivahti Conz. John Carlsonin tilalle olisi voitu harkita Cam Fowleria, Pietrangelo taasen aika selvä valinta. Hyökkääjistä kaikki ansainneet paikkansa, Eberle isojen pelien mies, Nino vei joukkueensa lähes yksin neljänteen sijaan ja Derek Stepan oli yksi suurimmista onnistujista mestarijoukkueesta.

 

[Mr. Smith]

Jäivät sitten Ruotsin tähdet ilman paikkoja tähdistössä. Eipä varmaan olla siellä tyytyväisiä pronssiin tuolla joukkueella.

 

[Shardik]

Ilmeisesti nämä ovat ensi vuoden lohkot:

A: USA, Sveitsi, Suomi, Slovakia, Saksa
B: Kanada, Ruotsi, Venäjä, Tshekki, Norja

Jos näin on, niin Suomella pitäisi olla varsin helppo urakka päästä lohkokakkoseksi. Välieriin pääsy vaatii kuitenkin yhtä voittoa kovaa maata vastaan kuten aina.

 

[Poro24]

Kuten näkyy, niin Venäjän voittaminen sijoitusottelussa ei ollutkaan ihan turhaa. Jos Suomi olisi hävinnyt, niin se olisi nyt Venäjän paikalla tuossa kuoleman lohkossa.

Erittäin hyvä lohko saatiin. Slovakiaa ja Sveitsiä vastaan tulee varmasti ihan kovia pelejä ja jotenkin tuntuu, että ensi vuoden joukkueella olisi mahdollisuus haastaa jopa USA.

Toisessa lohkossa Norjan maaliero tulee olemaan mielenkiintoinen.

 

[nuck]

Hienot nuorten kisat jälleen kerran. Mielestäni kisoissa oli selvä top3 joukko mitaleilla, Venäjä oli joukkueena suurin pettymys ja Sveitsi puolestaan tämän vuoden yllättäjä. Suomen sijoitus oli yhtä pykälää parempi mitä odotin.

USA ei ollut joukkueena ehkä kisojen taitavin, mutta joukkueessa oli mielestäni kisojen nopeimmat yksilöt ja se oli joukkueena erittäin tasapainoinen ryhmä. Finaalissa oli hiuksen hieno ero Kanadaan ja vaikka minä yleensä Kanadan puolella olenkin (Suomen jälkeen totta kai), olin tyytyväinen siihen, että mestaruusvaltikka vaihtui.

Mitä noihin tähdistökentällisiin tulee, itse olisin antanut paikan Andre Peterssonille tuossa, mutta eipä tuo valittu kentällinen huono ole. Häkkipää Niederreiter oli sentään ratkaisemassa avainasemassa käkikellojen jatkopaikkaa Venäjää vastaan ja pelasi muutenkin varsin hyvän turnauksen. Muista tähdistökentällisen valinnoista minulla ei ole tällä kerralla vastaan sanomista.

Maalivahdit pettivät kautta linjan, mutta Sveitsin Conz oli heistä paras. Etenkin Venäjä-pelin loistokkuus jäi mieleen. Markströmille meni USA-pelissä yksi helpohko ratkaisevaan paikkaan ja lisäksi hän sekosi Sveitsiä vastaan. Nuori Campbell pelasi hyvin, mutta häneltä olisi pitänyt nähdä enemmän pelejä, jotta hänet olisi voitu nostaa tähdistöön.

Jenkkien toinen maalivahti Lee oli periaatteessa joukkueen kakkonen jo alkusarjassa, mutta nousi ykköseksi USA:n romahdettua Kanadaa vastaan alkusarjan viimeisten 10 minuutin aikana. Finaalissa joukkue vaihtoi jälleen ykkösvahtiaan ja tällä saattoi olla ratkaiseva merkitys joukkueen kultamitaliin. Lee näytti romahtavan paineessa, kun taas Campbell pelasi varmemmin vaikka Kanada lopussa tasoihin tulikin.

Puolustuksessa tähdistökentällisen valintoihin ei ole vastaan sanottavaa. Pietrangelo oli minulle pieni pettymys viime vuonna, mutta nyt hän näytti kehittymisensä, joka isolta pelaajalta oli odotettavissakin. Kuudessa pelissä komeat 12 pistettä ja tehosaldo +9 kertovat tasosta. Omasta mielestäni hän oli kisojen MVP, mutta puolustajaa harvoin valitaan näissäkään karkeloissa arvokkaimmaksi pelaajaksi.

Jenkkipakki Carlson oli toinen puolustaja, joka erottui muista. Hän ratkaisi finaalissa kullan lopullisesti ja teki jo varsinaisella peliajalla pelin 3-2 maalin. Kun oma pääkin hoitui hyvin, niin valinta tähdistöön oli ansaittu. Carlsonin pelissä näkyi kokemuksen tuoma kypsyys isoista (AHL, NHL) peleistä ja tilannekovuus. Näiden kahden puolustajan lisäksi nostaisin esiin Ruotsin hienosti liikkuvan Ekman-Larssonin ja nuoren häkkipään Adam Larssonin, Jenkkien isokokoisen ja varman Fowlerin sekä Suomen Vatasen, joka erottui kiekollisessa pelissä etenkin kisojen alussa.

Hyökkäyksessä Ruotsilta löytyi suurimmat pettymykset. Esimerkiksi kakkosketjun Tedenbylla oli ennen viimeistä Sveitsi-peliä kasassa kolme pistettä, ykkösketjun laituri Pääjärvi-Svensson katosi kuvista tärkeillä hetkillä, Djurgårdinissa tehokasta jälkeä tehnyt Marcus Kruger oli tehnyt ennnen viimeistä peliä 0+4 pistettä, ykkösketjun hyökkääjä Marcus Johansson teki kisoissa yhden maalin...

Ruotsin yllättäjäketju oli kolmosketju Lander, Rödin ja Silfverberg. Lander ja Rödin vastasivat ratkaisevassa USA-pelissä joukkueen ainoista maaleista. Lander teki kisoissa viisi maalia ja Rödin 10 pistettä, vaikka ketju ei saanut juurikaan ylivoima-vastuuta. Rödinin tekemät kahdeksan tasakenttäpistettä menevätkin kisojen tasakenttätehoissa luultavasti kärkeen (en jaksa tarkastella tuota).

Muista hyökkääjistä minulle positiivisin yllättäjä oli Sveitsin häkkipää Nino Niederreiter, joka sijoittui kisojen pistepörssissä hienosti 7. sijalle. Myös USA:n ykkösketjun kaksikko D'Amigo-Stepan yllätti minut tehokkaalla pelillään. Kisojen suurin pettymys hyökkääjien osalta (ruotsalaisten lisäksi) oli Venäjän Filatov, joka teki yhden maalin.

Ensi kesän varaustilaisuuden kirkkaimpaan kärkeen näillä kisoilla ei ollut nähdäkseni juurikaan merkitystä. Taylor Hall on nähdäkseni edelleen ykkönen ja Cam Fowler odotettua vaisummista hyökkäyspään tehoista huolimatta edelleen top3 joukossa. Suomen Granlund tippui kisojen myötä hieman alaspäin, Sveitsin Niederreiter paranteli puolestaan osakkeitaan.

 

[Quethas]

Odotin, että finaali olisi ollut jälleen Kanada vastaan Ruotsi. Mutta onneksi jopa nuorten kisoissa on aina yllätyksille sijaa. Sveitsin voitto Venäjästä oli hyvä juttu, mutta niin oli myös USA:n mestaruus. Kanada olikin voittanut aivan tarpeeksi monta kertaa putkeen nämä kekkerit.

Michel Riesen varattiin NHL:ään aikanaan numerolla 14. Mahtaakohan all-stars hyökkääjä Niederreiter mennä vielä pienemmällä numerolla ja olla näin kaikkien aikojen pienimmällä numerolla vatrattu sveitsiläinen?

 

[Rubicon]

Loistavat kisat nämä kerta kaikkiaan ovat. Tasoerot kieltämättä kasvavat välillä suuremmiksi niiden suurimpien ja pienempien välillä kuin miehissä, mutta suurin osa peleistä on todella viihdyttäviä ja nähdäänhän noissa ''Kanada-Latvia'' peleissäkin hienoja maaleja. Isoja yllätyksiäkin on kuitenkin tullut jo kahtena vuotena peräkkäin, kun viime kisoissa Slovakia meni neljän joukkoon ja nyt Sveitsi. Nämä piristävät kummasti ja tekevät hyvää niin kisoille kuin lajille. Suomi saisi vihdoin ensi vuonna taas mitalipeleihin murtautua mukaan, alkulohko on nyt ainakin paljon helpompi ja joukkueessa pitäisi olla enemmän potentiaalia. Olihan sitä tänäkin vuonna, ratkaisijat kuitenkin taas kerran uupuivat. 5. sija kuitenkin kelpo suoritus, muttei kiitettävä.

Finaali oli sanalla sanoen upea. En muista milloin viimeksi noin loistavan jääkiekko-ottelun olisin nähnyt. Siitä löytyi kaikkea. USA:n voitolle tuli tuuletettua, vaikka enemmän Kanada-fani yleensä olenkin, niin nopeaa ja tehokasta USA:n peli oli. Hyökkääjät olivat häkellyttävän nopeita, taitavia, ketteröitä ja ratkaisuvalmiita. Olihan se valtikan vaihtuminen myös hyvä asia ja Parise kyni Brodeurin.

 

[Köyliön Ässä]

Aivan mahtava peli tosiaan ja todella hienoa viihdettä tuo finaali. USA käytti Kanadan puolustuksen ja maalivahdin virheet hyväkseen ja lopuksi USA voitti jatkoajalla, joka oli täydellinen loppu näin Kanada-vihaajalle (don't ask).

Ottelussa oli kaikkea, mitä hyvään otteluun kuuluu. Paljon hienoja maaleja, taklauksia, tunteita, upeita yksilösuorituksia, virheitä, nousu tasoihin lopussa ja ratkaiseva maali jatkoajalla. Ainoa maalivahti, joka pelasi hyvin tuossa finaalissa oli oikeastaan USA:n joukkueen nuori Campbell ja muutenkaan kisat eivät olleet juuri maalivahtien juhlaa.

 

[aquanqua]

TSN SportsCentre listasi kisojen 10 hienointa suoritusta(linkki youtube-videoon) ja ykköspaikan listalla vei ansaitusti Sami Vatasen Tsekki-pelin komea soolomaali.

 

[Legendan juttuja]

TSN SportsCentre listasi kisojen 10 hienointa suoritusta(linkki youtube-videoon) ja ykköspaikan listalla vei ansaitusti Sami Vatasen Tsekki-pelin komea soolomaali.

Hienosti vie kyllä puolustavan pelaajan vipuun. Siinä taito voittaa koon.

Kisat menivät paremmin kuin viime vuonna. Viides sija on tyydyttävä saavutus. Jortikka ei lopulta onnistunut joukkueen kokoamisessa yhtenäiseksi. Ehkäpä odotukseni hänen panoksestaan olivat suuremmat. Ei huono, ei erityisen hyvä. Enemmän olisin suonut koko joukkueelle, vaikka olihan se pariin vuoteen paras sijoitus.

Ensi vuonna on taas uusi mahdollisuus ja näyttää lupaavalta, kun valtaosa avainpelaajista on vuoden kokeneempia myös tästä turnauksesta. Lisäksi tuo alustava lohko näyttää houkuttelevalta.

Mitä tulee Grandlundin onnistumiseen tai epäonnistumiseen, niin en näe mitään syytä kieltää arvostelua tai kehumista. Jokainenhan voi luoda sellaiset odotukset kuin haluaa ja olla tyytyväinen tai pettynyt odotuksiinsa nähden. Odotus siitä, että Grandlund olisi dominoinut juniorien kisoja osoittautui ainakin ennenaikaiseksi.

On myös varmaa että ensi vuonna hän on valmiimpi ja kahden vuoden päästä voi vielä näyttää. Kokonaisuudessaan hän on ehkä lahjakkain pelaaja pitkään aikaan. Toivottavasti ensi vuonna on paikat kunnossa ja nähdään vielä parempaa. Ei se nytkään huonosti mennyt, joukkueen paras pistemies ja ikää vain 17 vuotta. Kyllä hän useimmat sukat tuolla panoksella peittoaa.

 

[Viltsu]

Hannu Jortikan Leijonasydän blogi MTV3:n netissä:
http://blogit.mtv3.fi/leijonasydan/

Mielenkiintoinen asia tuo jutun loppu koskien pelitapaa: "tänä päivänä ei ole sijaa hitaille kontrollihyökkäyksille..." jne...

Jortikka sanoo miettivänsä asiaa myös omaa valmentamista silmällä pitäen.

 

[PJ]

Hannu Jortikan Leijonasydän blogi MTV3:n netissä:
http://blogit.mtv3.fi/leijonasydan/

Mielenkiintoinen asia tuo jutun loppu koskien pelitapaa: "tänä päivänä ei ole sijaa hitaille kontrollihyökkäyksille..." jne...

Jortikka sanoo miettivänsä asiaa myös omaa valmentamista silmällä pitäen.

Oli hyvä kirjoitus ja vaihteeksi mielenkiintoista arviota netistäkin. Jortikka kiilloittaa kilpeään.

Tuosta kontrolloitujen hyökkäyksien puutteesta ja niiden tarpeesta tai täsmällisemmin niiden mahdollisuudesta voi olla tietysti montaa mieltä. Kyllä se vain sähellykseltä edelleenkin näyttää, jos hyökkäystä ei pystytä edes osittain kontrolloimaan. SM-liigassa näyttivät useat kontrolloidut hyökkäykset toimivan, vaikka en ole huolissani pelinopeudesta. Pelinopeus on tietysti aina kasvussa, joku 90-luvun alun peli on auttamatta aikamoista diiseliä nykypäivään nähden. Nuorten peleissä korostuu ettei ole sitten kuitenkaan lopulta taitoa hallita sitä kaikkea vauhtia. Nuorten pelit ovat näyttäneet ja varmaan tulevat aina näyttämään siksi vähän sähellykseltä. Virheitä tulee myös huomattavasti enemmän.

Ehkäpä Jortikka vain päivittää pelisuunnitelmaansa 2010-luvulle. Tämä voi johtaa siihen, että Jokeritkin alkavat pelata muullakin pelikuvioilla kuin pelkällä Hannusedän rautaisella tahdolla :)

 

[PJx]

Kontrolloidut hyökkäykset ovat junnukisoissa tyypillisesti niukka luonnonvara ainakin kärkikamppailuissa. Pojilla on nopeus jo kohdallaan (=aika poissa), mutta puutteelliset valmiudet rakentaa kontrolloitu hyökkäys, johon vaaditaan koko kentän panos ilman yhtäkään huonoa ratkaisua. Junnupeleissä maltti/näkemys ei riitä...

Ei kontrolloitu hyökkäys aikuisten peleissäkään johda usein maaliin. Sen sijaan kontrolloidun hyökkäyksen jälkeen menetetyn kiekon (esim. laukaus maalin suuntaan) takaisin voittamisen jälkeen saattaa kaverin puolustus olla pahasti auki. Siksi en väheksyisi kontrolloituja hyökkäyksiä.

Mitä taas kilven kiillottamiseen tulee, niin uskoisin, että Jortikka pisti kaikki munat samaan koriin yrittäessään hakea mitalia. Oli selkeä rakentaa ykköskenttä ns. kärkihyökkääjistä. Peruutuspeilistä katsoen homma tuskin kaatui pelkästään Rajalaan, vaan myös MG oli yössä.

Ketjusta puuttui kaveri, jonka olisi pitänyt hoitaa "sentterin" duuni (ei välttämättä sentteri). MG:llä ei juuri nyt ollut sille tontille eväitä ja pojan oikea paikka olisi ollut laidassa. Tätä Jortikka ei oman vahvan näkemyksensä läpi nähnyt ja siksi ratkaisuvalmiit pelaajat menetettiin.

Jälkiviisaana voisi ajatella, että jos maksimi-tavoite olisi ollut välieräpaikka, olisi kentät rakennettu toisin. Silloin ei oltaisi tarvittu kenttää, joka pystyy ratkaisuihin myös kolmea suurta vastaan. Oma mielipiteeni on kuitenkin, että mitalin tavoittelu oli oikea ratkaisu, vaikka tulos ei ehkä ollut toivottu.

 

[Mängimies]

Tshekin jääkiekon suunta on huolestuttava. Joukkue on ottanut lukua jo monena vuotena peräkkäin nimeenomaan nuorten MM-kisoissa, yhtenä vuotena Tshekki otti jopa vauhtia B-sarjasta.

Tshekki ei tuota enää hyviä pelaajia, vaikka olosuhteissa ei pitäisi olla mitään vikaa (Tshekissä on kaikista Euroopan maista eniten rekisteröityjä pelaajia). Missä mättää? Mitään muuta maan nykyiselle alamäelle en keksi kuin pelaajien siirtyminen liian aikaisessa vaiheessa Kanadaan ja Pohjois-Amerikkaan.

Tähän pitää sen verran puuttua, että vaikka asiassa olisikin perää, niin koko totuus tuo ei suinkaan ole. Jo vuosikaudet osa lupaavista tsekkinuorista on siirtynyt 17-18-vuotiaina Kanadan junnuliigoihin. Siis jo silloin kun maa vielä sai menestystä nuorten MM-tasolla. Esimerkiksi edellisen nuorten maailmanmestaruuden voittaneessa Tsekin vuoden 2001 joukkueessa johtotähtinä häärivät Pavel Brendl ja Rosti Klesla. Molemmat muuten CHL:ssä silloin pelanneita. Tuosta voittajajoukkueesta yhteensä 8 pelaajaa pelasivat tuolloin CHL:ää. Vuotta aiemmin muuan Milan Kraft johdatti maansa maailmanmestaruuteen. Ja kuinka ollakaan Kraftkin oli CHL-pelaaja. Siitä joukkueesta tosin vähemmistö oli CHL-taustaisia, mutta kuitenkin.

Edellisen kerran Tsekki oli mitaleilla nuorten kisoissa 2005 saavuttaen pronssia. Tuosta joukkueesta 12 pelasi CHL:ssä sillä hetkellä. Nyt tuoreissa vuodenvaihteen kisoissa Tsekeillä näytti nopean vilkaisun mukaan olevan 10 pelaajaa Pohjois-Amerikasta. Viimeiseen 9 vuoteen ei ainakaan tuo trendi ole muuttunut oleellisesti suuntaan tai toiseen. En nyt ehdi tarkistaa millainen oli tilanne 90-luvulla, mutta eipä silloin menestystäkään nuorissa tullut kuin parin pronssin verran vuosikymmenen alkupuolella ja silloinkin vielä Tsekkoslovakian nimellä.

Jos taas nykyhetkeen peilataan, niin Tsekin Vancouverin olympiamiehistössä on 8 CHL-taustaista pelaajaa. Ja tästä porukasta puuttuu vielä loukkaantunut Ales Hemsky. On niistä ihan kovia pelimiehiä kehittynyt. Varmasti tsekkinuoria lähtee tänä päivänä enemmän Kanadan kuuluisaan "junnutehtaaseen" kuin 10 vuotta sitten. Sen pidemmälle on turha edes verrata, sillä silloin ei olosuhteiden pakosta oikein lähteminen muualle onnistunut. Onhan Kanadan juniorisarjoissa muutenkin tänä päivänä enemmän eurooppalaisia kuin 10 vuotta sitten. Olisi kuitenkin ihan liian helppo selitys laittaa Tsekin kehno viimeaikainen menestys pelkästään tämän asian piikkiin.

 

[Hearsay]

Ja ihanko jonkun Elon laittaminen ykköseen olisi pelastanut kaiken? Vaikka tuossa olisi kierrätetty kaikkia pelaajia niin ei se olisi vaikuttanut lopputulokseen merkittävästi. Kisat kaatui ihan muihin juttuihin kuin siihen ettei voitu laittaa Eloa tai jotain muuta Rajalan tilalle jossain ottelussa ym.

Nyt, kun Elo on päässyt näyttämään osaamistaan liigassa ja pelannut kuusi peliä piste per peli-tahtiin, voi uudestaan jossitella, mitä olisi tapahtunut MM-kisoissa, jos Eloa olisi peluutettu enemmän ja nimenomaan rightin pelaajana yv:ssä.
Paras kuitti Jortikalle on se, että Elo heittää "tavaramerkki-rannarinsa" yläpesään Jokereita vastaan.

 

[Mängimies]

Nyt, kun Elo on päässyt näyttämään osaamistaan liigassa ja pelannut kuusi peliä piste per peli-tahtiin, voi uudestaan jossitella, mitä olisi tapahtunut MM-kisoissa, jos Eloa olisi peluutettu enemmän ja nimenomaan rightin pelaajana yv:ssä.
Paras kuitti Jortikalle on se, että Elo heittää "tavaramerkki-rannarinsa" yläpesään Jokereita vastaan.

Enemmän ja enemmän. Elo sai kisoissa vastuuta myös ylivoimalla. Tulos jäi ikävä kyllä laihaksi. Ainoana valopilkkuna se hieno oman laukauksen seuraaminen ja siitä tiukka laukaus pienestä kulmasta sisään USA:ta vastaan.

Se on vaan niin pirun helppoa heitellä jälkikäteen miten lopputulos olisi ollut ihan erilainen jos se ja se ja se pelaaja olisi saanut enemmän ja enemmän vastuuta. Entäs jos Iiro Pakarinen olisi saanut enemmän vastuuta, Suomi olisi varmasti nyt maailmanmestari.