Raymond Pearl
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ilves
Liigan monipuolisinta autonasentajaa on hehkutettu ketjussa jo melkoisesti, mutta annetaan nyt vielä oma panos tähänkin: Tinke oli kentän ylivertainen hahmo! Valkeakosken Nukku-Matti heitteli unihiekkaa lasten silmiin ja lauloi vaihdosta toiseen tuutulauluja punaiseen pyjamaan pukeutuneille lapsukaisille. Leinon kentällinen oli jälleen kentän parhaimmistoa. Toporowski ja Astashenko eivät ennen voittomaalia juurikaan massasta erottuneet, vaan jälkimmäinen oli pikemminkin jatkuvissa vaikeuksissa.
Kuten aiemmin on todettu, oli Ilveksen peli voitosta huolimatta täynnä pieniä virheitä ja hyökkäysten rakentelu oli lähinnä henkilökohtaisten taisteluvoittojen varassa. Tahto ja taistelu oli kuitenkin astetta kovempaa kuin vastustajalla. Eilinen pelin taso ei mielestäni riitä vielä vierasvoiton hankkimiseen, vaan jostain on saatava viimeistelyyn lisää potkua.
IFK pelasi perusvarmaa peliään, eikä esitys ollut lähellekään niin avuton kuin täällä on annettu ymmärtää. Taklauspelin puuttuminen oli ehkä näkyvin ero totuttuun IFK:n esitykseen verrattuna. Todellisia paikkoja ratkaista ottelu oli aivan riittävästi. Saarinen ja Harkins olivat taas tulessa ja Vopat pelasi hyvän ottelun (hiipui tosin kovassa vauhdissa ottelun loppua kohti). Jere otti vastaan lukuisia kovia taklauksia, mutta osoitti olevansa oikeasti kova pelimies pitämällä ja kuljettamalla kiekkoa niiteistä huolimatta. Pakkiparilla olikin useimmiten kiire heittää kiekko äkkiä muille, ennenkuin Ilvespelurit ehtivät taklaamaan.
Vastapuolen pelinjohdon ratkaisut kummastuttivat. Itse en havainnut minkäänlaista todellista yritystä sekoittaa Ilveksen peluutusta, vaan peliä pelattiin aivan kotijoukkueen ehdoilla. Edes johtoasemassa ei tehty selkeitä taktisia ratkaisuja, joilla oma pää olisi saatu pidettyä puhtaana. Katsojat luonnollisesti kiittävät, koska purkukiekkoja roiskivia joukkueita on nähty jo liiankin kanssa.
Peli oli hienoa viihdettä. Erityisesti miellyttää se, ettei kumpikaan ole sortunut tylsään kahva- ja painikiekkoon, vaan pelaa oikeaa jääkiekkoa. Tunnetaso on kova ja paineen alla virheitä syntyy, mutta katsojat saavat ainakin vastinetta rahoilleen.
Ilveksen kannattajana en aio vieläkään alkaa säveltämään voitonmarsseja. Puna-armeija on ajettu pois hetkeksi valtaamastaan Viipurista, mutta Karjalan kannaksen valtaus vaatii vielä monta taistelua.
Kuten aiemmin on todettu, oli Ilveksen peli voitosta huolimatta täynnä pieniä virheitä ja hyökkäysten rakentelu oli lähinnä henkilökohtaisten taisteluvoittojen varassa. Tahto ja taistelu oli kuitenkin astetta kovempaa kuin vastustajalla. Eilinen pelin taso ei mielestäni riitä vielä vierasvoiton hankkimiseen, vaan jostain on saatava viimeistelyyn lisää potkua.
IFK pelasi perusvarmaa peliään, eikä esitys ollut lähellekään niin avuton kuin täällä on annettu ymmärtää. Taklauspelin puuttuminen oli ehkä näkyvin ero totuttuun IFK:n esitykseen verrattuna. Todellisia paikkoja ratkaista ottelu oli aivan riittävästi. Saarinen ja Harkins olivat taas tulessa ja Vopat pelasi hyvän ottelun (hiipui tosin kovassa vauhdissa ottelun loppua kohti). Jere otti vastaan lukuisia kovia taklauksia, mutta osoitti olevansa oikeasti kova pelimies pitämällä ja kuljettamalla kiekkoa niiteistä huolimatta. Pakkiparilla olikin useimmiten kiire heittää kiekko äkkiä muille, ennenkuin Ilvespelurit ehtivät taklaamaan.
Vastapuolen pelinjohdon ratkaisut kummastuttivat. Itse en havainnut minkäänlaista todellista yritystä sekoittaa Ilveksen peluutusta, vaan peliä pelattiin aivan kotijoukkueen ehdoilla. Edes johtoasemassa ei tehty selkeitä taktisia ratkaisuja, joilla oma pää olisi saatu pidettyä puhtaana. Katsojat luonnollisesti kiittävät, koska purkukiekkoja roiskivia joukkueita on nähty jo liiankin kanssa.
Peli oli hienoa viihdettä. Erityisesti miellyttää se, ettei kumpikaan ole sortunut tylsään kahva- ja painikiekkoon, vaan pelaa oikeaa jääkiekkoa. Tunnetaso on kova ja paineen alla virheitä syntyy, mutta katsojat saavat ainakin vastinetta rahoilleen.
Ilveksen kannattajana en aio vieläkään alkaa säveltämään voitonmarsseja. Puna-armeija on ajettu pois hetkeksi valtaamastaan Viipurista, mutta Karjalan kannaksen valtaus vaatii vielä monta taistelua.