Pistetäänpä tämä Kärppä-palstan kirjoitukseni tännekin,että päästään vähän jutun juureen TPS-fanienkin kanssa.
Hieno taisteluvoitto kieltämättä. Voin sanoa ihan rehellisesti, että olisin ollut iloinen TPS:n tappiosta, vaikka vastassa olisi ollut joku muukin joukkue Kärppien sijaan. Vaikka peri erää kumpikin yritti edes vähän hyökätä, niin kolmannessa erässä TPS ei käyttänyt käytännössä yhtään karvaajaa, vaan viiden miehen muuri rakennettiin heti omalle viivalle. Toki saattaa olla tehokastakin, mutta minun mielestäni todellista antikiekkoa. Tosin Kärpätkin pelasi todella varman päälle ja hyökkääminen alkoi vasta TPS:n mentyä johtoon. Eli ei vierasjoukkuettakaan voi mistään iloisesta hyökkäämisestä onnitella. Ymmärrän kyllä, että nykyään mestaruudet voitetaan pääasiassa hyvin puolustamalla, mutta ei sentään pelkästään puolustamalla. TPS:lle kävis se temppu, mikä on ollut Kärppienkin ongelmana tällä kaudella - liika varmistelu napsahti omaan nilkkaan.
Eli ei ollut mikään suuri finaalimatsi ja HIFK-sarjan tunnekuohut jäivät kokematta. En siis todellakaan syytä tästä pelkästään TPS:ää, vaikka tänään se oli vielä Kärppiäkin passiivisempi. Kun Levonen vihelsi koukut noinkin tarkasti pois, niin luulisi, että haastamalla olisi saatu vastustajalle jäähyjä, mutta ei. Levonen oli tosiaan tänään ihan hyvä, vaikka kolmannessa erässä linja taas muuttuikin.
Molemmat maalivahdit osoittivat, että kulta ei jää ainakaan heistä kiinni. Kummaltakin todella varmaa työskentelyä, eikä heillä ollut maaleihin mitään saumaa. Nikke oli ihailtavan varma, eivätkä kiekot paljon pomppineet.
Torstain peli siintää jo ajatuksissa. Edelleen pelottaa, että vierasvoitto tuudittaa Kärpät siihen uskoon, että kotona voi vähän työnteosta fuskata, kun kerta vieraissakin pärjättiin. Nämä voittopelien jälkeiset matsit, joissa oma selkä ei ole seinää vasten, ovat olleet todella vaikeita. Niitä oppitunteja on Kärpille tullut jo varmaan parisataa ovaria, joten jospa tähän erheeseen ei nyt enää sorruttaisi.
Ensimmäinen taistelu voitettu, sota jatkuu...