HN
No ollaan tasoissa sitten, mutta lisätään Pasi Saarisen meriitteihin SM-liigan 90-luvun top vitoseen menevä pitkähkö nyrkkimättö elämänsä kunnossa ollutta Mäkkäriä vastaan; tasuri. Ja Macin kehut - Haakanan ohella ainoa nyrkkitappelija liigassa. Niwala ei silloin vielä pelannut.
Mä pääsen nyt nokittamaan :) Tunnen Toporowskyn henk.kohtaisesti aika hyvinkin, Vopatia en tunne läheskään niin hyvin, ja tälläkin perusteella pidän Topperia korkeintaan ilkeysosastolla hyvänä haastajana. Blues treenaili salillani ennenkuin heillä oli oma mesta ja Banham & Topper olivat loistohemmoja. Shaynen isobroidi Kerry lienee se, jonka cardista on puhe? Topperi piti tuolloin Ipassa tai Caaneissa pelannutta Vopatia "Mean sonuvabitchinä" ja itse osasin sanoa vain, että niin mäkin olen kuullut. Ureoin hunajaa viikon, kun kuulin HIFKin signanneen Vopatin Ipasta, sillä mesosin äijää meille taajaan nähtyäni hänet harjoitusmatseissa Ipan paidassa. Yhdessä kesäkamppailussa hän mursi aika ilkeän näköisesti erään venäläispelaajan leuan (osin myös oman kätensä) ja tuuletti näyttävästi käsi veressä ruskien aition edessä. Tuolloin minusta tuli kertalaakista Vopat-fani. Eikös Tampereella ollut mitään surujuhlia, kun The Pena antoi kerrankin faxin laulaa oikeaan osoitteeseen? No, Shaynehan on armoitetun kova kaksinkamppailupelaaja ja Vopatin tapaan hänellä on jääkiekkoilullisia avujakin. Mutta sen tiedän, että Shayne-boy ei pelkää ketään, niinkuin ei Niwalakaan. Aivan varmasti lähtee jos tulee tilanne ja paikka mutta uskoisin, että 10 matsin sarjasta Vopat veisi 7. Uskoisin näin, vaikka kaverit vaihtaisivat ennen sarjaa päittäin seurojaan.
Mullahan on jubinoissani aina sellainen sinänsä epäfanimainen loogisuus, että suosikkipelaajani pysyvät samoina, vaikka seurat vaihtuvat. Niinpä lobbasin kovasti Topperia meille HIFK-ketjuissa syksymmällä, kun Vopat vaan kurvaili jäällä. Rajamäen Eki on -kröhöm- meidän kasvatteja ja arvatkaa onko ikävä tätäkin puupäätä? Siltikin pidän Ekiä kuten ikisuosikkiani Peltomaatakin vain ja ainoastaan rouhijana / taklaajana. Eki ei osaa mielestäni nyrkkeillä juuri lainkaan, näin harkkamatseissa mm. ottelun Semir Ben-Amoria vastaan. Joten sitten on ollut joulu ja juhannus samaan aikaan, jos Eki todella nyrkkeillen kaatoi Vopatin, jolla ei ole mitään ongelmia myöntää tappeluhäviöitään - hän on sentään ollut ammattigooni. "You win some, loose some and try to win more than you loose" sanoi Dave Semenko. Myös Hannes Hyvönen kuuluu rouhijoihin, jotka eivät osaa tapella. Suomessahan kaikki näkevät omat jätkänsä kaikkien tappeluiden voittajina, joten täällä kukaan ei ole hävinnyt koskaan. Ihan älyvapaata, sama kuin väittäisi että kaksi suhteellisen tasavahvaa satasen juoksijaa juoksisivat aina vaan samassa järjestyksessä maaliin. Suosikeistani mainittakoon vielä kaikki Ruudun veljekset, joista Jakke olisi SM-liigassa nykykunnossaan varsin vittumainen hahmo - Jakkehan opetteli nyrkkeilyä tosissaan mm. Kentuckyssä. Tomek Valtonen, puolan vasara, on hyvä nyrkkimies, vaikka kuinka tekisi mieli kieltää. Mäkkäri, Pasi, Porkka, Haakana, VP Kautonen, Laaksosen Tomppa...vaikka kaikki minun jengiini, kiitos!
Karalahtikaan ei ole tappelija, mutta mainettaan parempi nyrkkimies luistimet jalassa. Paukutti mm. Nils Ekmania neppariin ja on pelkällä raivolla aika hankala vastustaja SM-liigan nyrkkeilysäännöillä, joissa matsi saa kestää 45 sekuntia.
Moni tulkitsee HIFK-kovuuden ihailuni sellaiseksi, että olisin nyt todella tyytyväinen tilanteeseen. En ole, voisimme olla paljon rujompikin jengi. Mutta siitä olen iloinen, että alpoilu loppui ja palasimme jäähy- ja säpinäkärkeen kertalaakista ja lisäksi taklaamme koko kentällä liigan eniten (Bluesin jälkeen tietenkin). Se on osa pelisysteemiämme ja valitan heti, kun taklauspelimme vähenee muusta fysiikasta puhumattakaan. Mutta liiga olisi perkeleen tylsä, jos me vain taklattaisiin ja muut eivät. Näin ei oikeasti ja onneksikaan ole, mutta yksi asia erottaa HIFKin tämän päivän pelisysteemin monista; taklaamme monen pelaajan toimesta ja kaikilla kentän alueilla. Mukana myös Mikko Laineen töötit, jotka eivät tunnu missään, mutta eivät silti himmennä hänenkään asennetta. Viimeksi tällaista peliä liigassa esitti sairaasti ihannoimani kivikasvo-Tihonovin Lukko, joka oli vittumaisen kova luu. Siltikin joukkueemme kaipaisi Niwalaa, Petrelliä tai -huoh- Jani "Miliisi" Honkasta, jonka uran HIFKissä katkaisi miehemme Chicagosta The Alpou.
Kaiken kaikkiaan toivon, että huomennakin katsomossa viihdytään! Lopussa lasketaan osumat ja ruumiit ja toivotaan, että päät pysyvät ylhäällä.