Lainaan vain tämän
@Proffa_20 kirjoittamasta viestistä, koska muuten tästä tulisi ihan helvetin pitkä vastaus. Ja suurinpaan osaan nyökyttelen vain päätäni eteenpäin hyväksyttävästi. Dorren ongelmat ovat kokonaan seurajohdossa. Onhan sinne hankittu selänpesijöitä viime vuosien aikana mm. Kehlin muodossa, kun päästiin aiemmista eroon. Tuo koko seurajohdon rakenne pitäisi vain räjäyttää helvettiin ensin ja sen jälkeen aloitettaisiin koko paska uudelleen. Ja tämäkin tehtiin 2000-luvulla ja olin toivekas, että hieman saataisiin selkeyttä tuohon. Tuo koko Dorren himmeli Watzkesta lähtien on selänpesijöiden saunakerho. Ei minkäänlaista järkevää suunnitelmaa pidemmälle ajalle. Ja se on ollut jo pitkään. Kuullostaa varmaan Bayernilaisesta varsin tutulta?
Nuo valmentaja palkaukset ovat olleet ihan täyttä tempoilua Kloppin jälkeen. Pahin temppu mitä on Dorre koskaan tehnyt valmentajalleen on kun Rose palkattiin, niin Terzic pidettiin organisaatiossa mukana jollain tekaistulla duunilla. Eli Roseen ei koskaan uskottu ja sen kyllä huomasi myös ihan Rosesta itsestään. Kun kaikki ei mennyt heti putkeen niin Terzic taas kärrättiin sisään äkkiä vaikka hän oli ihan täysin noviisi myös kuten Sahinkin on nyt. Tuo Sahin valinta valmentajaksi oli itselleni melkein viimein pisara siitä, että miten vitun huonosti johdettu seura Dortmund on. Potenttiaali on helvetin iso olla oikeasti se Bayernin ykkös kilpakumppani, mutta se menee täysin hukkaan kyvyttömän seurajohdon ansiosta.
Kehl oli kyllä iso pudotus pitkään pestissään toimineeseen edeltäjäänsä Michael Zorciin, joka parhaimpina vuosina muovasi kyllä vahvan aikakauden ja pohjan Dortmundille. Zorc jätti kyllä todella isot saappaat täytettäviksi urheilupuolella, joita Kehl ei kyllä lähelläkään ole onnistunut täyttämään. Onhan tuo Watzkekin tosiaan jo kohtuu pitkään tuossa seurassa häärinyt 2000-luvun alusta saakka. Bayernissa toki hieman ennen Watzkea aloittanut Rummenigge toki astui jo pitkän stinttinsä jälkeen syrjään, ja ehkä Dortmundissa olisi myös Watzken aika seurata KHR:n esimerkkiä ja ymmärtää jakaa vastuuta uusille visiönääreille...
Zorc onnistui löytämään todella älykkäällä tavalla loistavia talentteja, kuten mm. Lewandowski, Reus, Sancho, Haaland, Dembele etc. ja Zorc onnistui tuon kautta luomaan pysyvää pohjaa ja urheilustrategiaa Dortmundille, jonka ansiosta se pystyikin huippuvuosinaa haastamaan Bayernin aivan head-2-head. Nyt Kehlin johdolla ei onnistuttu kesällä varmistamaan Maatseenin ja Cherkin kaltaisia talentteja (toki aina voidaan vedota budjettiin, mutta Cherki olisi ainakin ollut saatavilla €15M...) ja nämä nimet lipuivat muualle.
Nyt Dortmund on myös siirtynyt kyllä kovin poukkoilevaan ja heikkoon urheilujohtamiseen ja joukkueen kasaamiseen. Jo vuosi sitten kesällä tuli ihmeteltyä Kehlin touhuja ja miksi hän käytti koko kesän yrittääkseen sainata Edson Alvarezin, tajutakseen lopulta että ei halukaan sainata Alvarezia, koska hän ei istu sapluunaan ja lopputulos oli katastrofi. Samalla joukkuetta olisi pitänyt ainakin vahvistaa yhdellä kärkipelaajalla, laiturilla, oikealla laitapakilla ja laadukkaalla keskikentällä.
Siellä oli kuitenkin aidosti markkinoilla Dortmundillekin laatupelaajia ja hyvällä hinnalla. Mutta Kehlin johdolla Dortmund saapui neuvotteluihin joko liian myöhässä tai ei osannut päättää, että lähestytäänkö. Mielestäni tuo oli heikkoa tekemistä Kehliltä sen liki mestaruuteen päättyneen kauden jälkeen. En tiedä yliarvioitiinko se huippukausi Dortmundin sisällä, joka sokaisi urheilujohdon ja seurassa ei nähty muka tarvetta vahvistaa joukkuetta.
Dortmundilla olisi kyllä taloudellisia resursseja kilpailla ja haastaa Bayern todella kovaakin. Tietenkään Dortmund ei aivan samoista pelaajista pysty taistelemaan markkinoilla, kuin Bayern, mutta on tullut etenkin viime vuosina ihmeteltyä noita Dortmundin osin keskinkertaisia hakuja ja peliliikkeitä markkinoilla (mm. Ozcan, Ryerson, epäammattimainen Süle jne.).
Miksi esim. Xavi Simons pelaa tällä hetkellä Leipzigissä, eikä Dortmundissa? Ja viittaan tällä siis siihen, miten fiksusti Leipzig on hoitanut tuon rekrypuolen ja onnistunut nappaamaan Simonsin kaltaisen talentin ja pelaajan itselleen nyt pariksi vuodeksi. Tuollaiset Simonsin kaltaiset pelaajat ja talentit, jotka olisi saatavilla mm. Bundesliigan 1-2 lainapestillä, ovat mielestäni juuri sellaisia pelaajia, joita Dortmundinkin pitäisi pystyä varmistamaan itselleen, että jos heidän emoseuransa heidät johonkin Bundesliiga-seuraan lähettää hakemaan peliaikaa, niin tällöin Dortmundin pitäisi varmistaa, että se seura juuri on Dortmund.
Dortmundiahan on toki myös Bayernin (eli Rummeniggen) osalta kritisoitu tuosta viime vuosien pelaajarekrystrategiasta, jossa hankitaan aivan liikaa sellaisia juuri lahjakkaita talentteja, jotka sitten myydään vaivaisen parin vuoden päästä isolla rahalla pois. Noin on vaikeaa rakentaa mitään pitkäjänteistä omaa projektia, jos tavoite on aina vain mahdollisimman ison taloudellisen voiton saaminen tuolla tavoin. Tietysti tieyn osan toiminnasta voi rakentaa tuon varaan, mutta ehkä Dortmund on vuosien aikana turvannut vähän liiakseltaankin tuohon strategiaan.
Nekin rahat, mitä mm. Haalandista tai Bellinghamista yms. kumppaneista on saatu, on onnistuttu aina hukkaamaan johonkin, eikä tilalle olla lopulta sitten onnistuttu hankkimaan ehkä jotain seurassa pidempään viihtyviä laatupelaajia (kuten mm. 10 vuotta sitten) tai Bundesliigan tasolla tähtikaliiberin pelimiehiä. Mielestäni tuo on erittäin kyseenalaista toimintaa mm. Kehliltä, että hän ei ole onnistunut tuota nykyistä paremmin investoimaan noita saatuja jättimäisiä rahoja Dortmundin nykyiseen rosteriin, eikä kokoonpano todellakaan näytä siltä, miltä se voisi jonkun paremman urheilujohtajan alaisuudessa näyttää, joka olisi osannut nuo rahat sijoitta optimaalisemmin.
Dortmund on kyllä todistanut 10 vuotta sitten, että kun avainpaikoilla (Zorc/Klopp) on oikeat tekijämiehet, niin on mahdollisuus saada aikaan hyvinkin vahva ja koherentti projekti, jolla voidaan haastaa Bundesliigassa Bayern, sekä myös Europeleissä muut Euroopan huiput. Tuo perintö ja DNA, josta Dortmund aikanaan tuli tunnetuksi, on kyllä nyt viimeisten vuosien aikan mielestäni hukattu johonkin ja vähän kuin itse tuon heikon seura- ja urheilujohtamisen johdosta tyydytty isoilta osin keskinkertaisuuteen. Niin pelaajarekryissä, pitkälti valmentajrekryissä kuin urheilujohdon rekryissä.
On itse tullut monta kertaa aiemminkin perattua tätä, mutta kun moni juuri kritisoi sitä Bayernin vuosien dominanssia Bundesliigassa, niin pitää kuitenkin muistaa, että se kaikki ja tuo asema, jossa Bayern on, on se itse tekemää laadukasta työtä, joka tuohon on johtanut. Bayernilla ei koskaan ole ollut mitään öljypohattoja tai taikaseinää, mistä sitä rahaa olisi kaavittu, vaan asiat on pitänyt itse tehdä hyvin ja se on luonut sen pohjan ja aseman tuolle nykyiselle suurudelle. Oli vielä aika, kun mm. 1960-luvun 'rivalryn' aikaan Bayern ei edes ollut Münchenin suurin seura, vaan TSV 1860:n pikkuveli. Mutta sieltä on määrätietoisesti, pitkäjänteisesti ja tinkimättömästi omalla laadukkaalla työllä ja strategialla noustu jopa aivan maailman suurimpien seurojen joukkoon.
On monta kertaa tullut todettua, että ratkaisu siihen Bundesliigan kilpailun ongelmiin ei voi olla se, että ainoa joukkue joka suorittaa huipputasolla, alkaa laskemaan sitä omaa tekemisen tasoa ja rimaa alemmas, jolloin kohta meillä on joku iso klöntti keskinkertaisuutta. Vaan se on niiden muiden seurojen tehtävä nostaa sitä omaa tekemisen tasoa ja rimaa, sekä mätsätä siihen Bayernin tekemiseen. Toki se vaatii paljon pitkäjänteistä työtä ja on ison kiven alla, eikä se todellakaan helppoa ole. Mutta hyvä lähtökohta olisi juuri se, että seurassa olisi niillä avainpaikoilla oiekat visiönäärit ja henkilöt johtamassa sitä projektia oikeaan suuntaan
Jos katsoo viime kautta, niin viime kaudella Leverkusen Alonson johdolla 90 pinnaa ja Heynckesin Bayernin piste-ennätys melkein romukoppaan ja suorittaminen olis jatkuvasti tapissa, organisaation kaikilla tasoilla. Noin sen pitääkin mielestäni olla, että nimenomaan Leverkusen sitten mätsäsi siihen huipputasoon ja teki asiat niin pirun hyvin kuin mahdollista ja Bayernin valtakausi lyötiin laudalta sillä tavoin.
Olkoonkin, että Bayern ei aivan parhaassa "A-gamessaan" ollut, mutta, että se Bayernin valtakauden päätös ei tapahtunut, niin että mestaruuteen olisi kuitenkaan riittänyt joku hyvin keskinkertainen ja heppoinen suoritus, vaan se vaati sen maximaalisen. Rolfes oli oikea mies urheilujohtajaksi visioimaan ja kasaamaan joukkuetta, Alonso nappivalinta oikeaksi kädeksi johtamaan projektia valmentajana, ja tämän myötä kasaan saatiin todella koherentti, laadukas ja täysin optimaalisesti roolitettu joukkue.
Totta kai tämä kaikki on helpommin sanottu kuin tehty, ei siinä. Mutta se, että Bundesliigan kilpailullisuuden taso on viimeisen vuosikymmenen ollut heikohko, koska Bayernin dominanssi, niin ei kuitenkaan mielestäni ole ns. Bayernin syytä, jossa hommat on tehty kuitenkin pitkälti priimasti ja vimpan päälle (ongelmista huolimattaa), vaan muiden kärkiseurojen liian alhaisen riman takia ja, että muissa seuroissa on hassattu resursseja. Bundesliigan tasoa saadaan nousuun silloin, kun mahdollisimman monessa seurassa on juuri huippupaikoilla ne kovimmat tekijät ja Bayernin pahimmat kilpakumppanit Bayernin lähihistorian tapaan, maksimoivat ne omat resurrsit optimaalisesti ja maximaalisella tavalla aivan tappiin.
Itse on tullut jo pitkään kehuttua ja ihailtua tuota Leipzigin tekemistä ja urheilujohtamista, sekä miten briljantti Leipzig onkaan tuossa omassa scouttaus- ja rekrypolitiikassaan. Leipzig osaa aina tunnistaa juuri ne jo joukkueesta puuttuvat tai menetetyt profiilit sekä korvaamaan ne hyvin täsmällisesi ja loogisesti. Tuokin vaatii sen, että Leipzig onnistuu myös löytämään markkinoilta aina ne oikeat profiilit, ja Leipzig onnistuu löytämään ne oikeat profiilit juuri nuorista hyvin lahjakkaista pelaajista (kuten nyt mm. Nusa, Vermeeren, Geertruida, Ouédraogo jne.). Muistuttaa joltain osin jopa sitä Dortmundin Zorcin aikaista rekrypolitiikkaa...
Tuon nyky-Leipzigin pitäisi ehkä joltain osin olla se "pohjapiirrustus" Dortmundin omalle toiminnalle, jota sitten maustetaan vielä tuomalla vähän meritoituneempia ja laadukkaampia pelaajia markkinoilta (ei mitään Ozcania tai Ryersonia) siihen nuorten talenttien rinnalle. Se voi toki vaatia se, että koko seurajohto pitäisi räjäyttää uusiksi, mutta sen tapahtuminen ei valitettavasti (Dortmundin sekä Bundesliigan kilpailun kannalta) taida olla näköpiirissä. Nyt saadaan "nauttia" valitettavasti Kehlin ja Sahinin kaltaisten noviisien työnjäljestä. Joskus oli tosiaan aika, kun noilla avainpaikoilla Dortmundin projektia oli johtamassa Zorc ja Klopp, sekä Kloppin jälkeen Tuchel.
Toki ei kaikkea Kehlinkään piikkiin voi laittaa, vaan kyllä katseita vamrasti kääntyy myös sinne aivan ylimpien portaiden ja mm. Watzken suuntaan. Aika monessa seurassahan (Bayernissakin viime vuosina) se suurin kivi kengässähän on usein sitten sen operatiivisen johdon ylempi porras. Mutta, jo sillä että se operatiivinen johto + valmennus olisi kunnossa (mitä se ei Dortmundilla Sahin/Kehl duolla ole), niin voitaisiin kompensoida jo kohtuu laadukkaasti ja hyvin taustadinojen höperehtimisiä.
Leipzigilläkin se oli pari kautta sitten askel oikeaan suuntaan, että ulkourheilullisissa asioissa erittäin osaava Oliver Mintzlaff ymmärsi siirtyä pois näpertelemästä operatiiviselta urheilupuolelta isompaan johtajapositioon konsernin sisällä. Rooliin, jossa on erittäin hyvä ja pystyy parhaalla mahdollisella tavalla tukemaan tuota operatiivista puolta. Leipzigkin laittoi siis tutoa organisaatiorakennetaan uusiksi ja nyt sillä on erittäin vahva valmennuksen ja urheilujohdon muodostama operatiivinen puoli ja Mintzlaff nyt vielä siellä taustalla vahvana tekijänä. Kun myös se ylempi 'dinojen' johtoporras alkaa Leipzigin tavoin olla samalla sivulla operatiivisen puolen kanssa, niin pullat alkavatkin olla jo kohtuu hyvin uunissa kokonaisvaltaisesti.
Leverkusen ja Leipzig kuitenkin omalla toiminnallaan osoittavat, että joo, vaikka Bayernilla toki Bundesliigassa on 'ylivertaiset' resurssit, niin tekemällä asiat itse loistavasti ja suunnitellusti sekä maksimoimalla käytettävissä olevat resurssit pitkäjänteisellä strategisella urheilujohtamisella ja oikeilla avainhenkilöiden palkkauksilla (Alonso/Rolfes, Rose/Schäfer+Schröder, Seb Hoeness/Wohlgemuth jne.), tuota eroa on mahdollista kuroa umpeen hyvinkin paljon. Ja tuollaisina Leverkusenin viime kauden yksittäisinä tuhkimotarinamaisena "piikki-suorituksena", jopa Bayernin ohikin. Leverkusen ja Leipzig ovat tämän viime vuosina todistaneet (kuten myös jopa Stuttgart viime kaudella).
Mutta Dortmund tuntuu etenkin juuri näillä kädenlämpöisen heikoilla ja pöhöttyneillä avainhenkilövalinnoilla (valmentaja, urheilujohto) itse pedanneen viime kausina paikkansa tuonne kovimman kärjen tuntumaan ja pois siitä aivan Bayernin taustaimusta, jossa se 10 vuotta sitten oli.
