Vähän myöhässä tulee otteluraportti, mutta toivottavasti joku jaksaa vielä lukea lauantain ottelusta Hertha-Werder. (En päässyt koneelle aikaisemmin)
Kierroksen kärkiottelu, joka kiinnostaa koko Saksaa ja täysi pistepotti olisi molemmille joukkueille tärkeä. Paikalla 64000 katsojaa, ja tunnelmaa sen verran, ettei vieruskaverin ääntä, omaa ääntä eikä tietenkään tuomarin vihellyksiä kuullut.
Werder aloitti hyvin, halliten peliä ja luoden selkeitä tekopaikkoja pakottaen Fiedlerin venymään pariinkin otteeseen parhaimpaansa. Liekö Herthan jaloissa painanut vielä hieman torstain UEFA-Cup-ottelu kyproslaisia vastaan, sillä hieman käsijarru päällä sinipaidat alussa pelasivat. Hertha alkoi saada lopulta juonesta kiinni vasta n. 20 min peliminuutin kohdalla, ja tämän jälkeen mm. "der Alte" Marcelinho pääsi puskemaan täysin vapaasti, mutta karkeasti yli. Rehellisesti sanoen, moni sunnuntailiigalainenkin olisi puskenut siitä paikasta pallon maaliin, mutta ei napannut brasilian poikaa sillä kertaa. Myöskin toisen kerran oli Herthan johtomaali lähellä, kun Cairo? sai yrittää tyhjään maaliin rangaistusalueen rajalta, mutta jälleen veto meni yli. Lievää hermoilua vai paineita, mutta paremmalla viimeistelyllä peli olisi ollut ensimmäisen puoliajan jälkeen jo 2-0 kotijoukkueelle. Werderin kunniaksi on sanottava, että se pelasi loistavan jakson, mutta Fiedler maalissa esti vieraiden pahimmat lähentelyt.
Toinen jakso esitteli kotikatsojille nälkäisen ja taidokkaan Herthan: pallo kulki mieheltä miehelle kauniisti, syötöt menivät omille ja joukkue pelasi erinomaisesti jättäen Werderin alakynteen. 1-0 tuli sitten odotetusti toisen jakson alussa, kun Marco "Pantoric" nosti maalivahdin edestä Bastürkin loistavasta syötöstä pallon kohti maalia-> pallo tolppaan, josta se tuli suoraan hopealautasella Pal Dardaille, joka niittasi nätisti sijoittaen. Ja Olympiastadion räjähti! Olen nähnyt Pantelilicilta nyt kolme ottelua, ja jokaisessa mies on ollut mielestäni Herthan parhaimmistoa. Ilmeisen hyvä hankinta siis ainakin maalien valossa ja alati vaarallinen kaveri. Maalin jälkeen peli eteni hetken aikaa tasaisena, kunnes Werder alkoi saamaan juonesta uudelleen kiinni. Olisivatko Champions-Leaguen kovat ottelut koulineet näitä miehiä, sillä kovasti varamiehisenäkin joukkue otti pelin haltuun ja Hertha joutui puolustuskannalle, iskien toki vastahyökkäyksistä vaarallisesti. Tällainen vastahyökkäys oli johtaa 2-0 maaliin, mutta tuomari jätti käsittämättömästi viheltämättä Herthalle pilkun, kun Werderin maalivahti kaatoi rangaistusalueella Bastürkin, joka olisi ilman kaatumista pussittanut aivan varmasti. Pallo oli jo maalivahdin ohi, ja sitten kädet iskivät jalkoihin, mutta tuomarin aivoissa ei ilmeisesti iskenyt yhtään mikään, sillä tuon selvempää pilkunpaikkaa saa hakea. Oikeasti, katsomossa ei tiennyt, itkeäkö vai nauraa, niin selvä tilanne ja rike jäi viheltämättä.
Ilmeisesti herra Götz on puhunut muutaman sanan Hannu Aravirran kanssa "miten säilyttää johtoasema", sillä mies otti mielestäni ihmeellisesti 80 minuutilla Herthan parhaan, Pantelicin pois hyökkäyksestä, jättäen muun joukkueen ilman tärkeää syömähammastaan. Puhti pois hyökkäyksistä, jolloin Werder pääsi jatkuvasti vyöryttämään hyökkäyksiään, ei kestänyt Herthankaan maalivahti Fiedler loputtomiin, vaan 1-1 oli tosiasia ja mielestäni ansaitusti. Meni pari minuuttia (jotka Hertha pelasi täysin koomassa) ja tilanne oli taululla 1-2, vain ja ainoastaan sen takia, että Götz päätti ruveta varmistelemaan kolmea pistettä kymmentä minuuttia liian aikaisin.
Lopussa Herthalla ei ollut oikeastaan edes kunnon paikkoja tasoitukseen, ja näin Werder vei tärkeät pisteet mukanaan. Rehellisesti sanoen Werderin voitto ei ollut vääryys, kentällä pelasi kaksi loistavaa joukkuetta ja itse peli paras näkemistäni kolmesta Herthan ottelusta. Paikkoja oli puolin ja toisin ja molemmat joukkueet pelasivat, eivätkä vain kyttäilleet vastahyökkäyksiä. Mutta tapa, jolla tämä tappio tuli, harmittaa varmasti monia. Taktinen vaihto (joista Götziä on kovasti kehuttu) meni täysin reisilleen, jättäen joukkueen rehellisesti sanoen pulaan. No tästä mies varmasti oppi paljon, eikä toivottavasti syyllisty vastaavaan varmisteluun näin räikeästi vähään aikaan.
Muuten Herthan parhaita olivat Marcelinho ja Bastürk, ylivoimaisesti surkein oli Malek Fathi, joka ei tahtonut saada palloa omille, ei sitten millään. Onneksi joutui sitten aikaisessa vaiheessa vaihtoon, karmeaa katsella, kun pelaajalla ei kulje, eikä mikään onnistu. Näin kävi tällä kertaa ja ehkä tästä saatiin lisää oppia siihen, että jalkapallo-ottelu kestää 90+minuuttia.
Oikeastaan huvittavin osa ottelutapahtumaa sattui tauolla, kun käytiin noutamassa hieman kurkun kostuketta ja vetäydyttiin hieman sivummalle keskustelemaan kavereiden kanssa, niin tietysti ne siinä vieressä puhuneet henkilöt olivatkin Suomesta. Maailma on näköjään pieni täälläkin.