Kiitos vain, ilmeisesti raportit Herthan peleistä ovat tervetulleita.
Juu, ei oltiin taas paikalla ottelussa Hertha-Duisburg. Vaihtariporukalla kun oltiin (13 henk.) niin osa ei ollut koskaan käynyt jalkapallo-ottelussa.
Ehdittiin juuri sisään, kun Pantelic iski 1-0. Maalin edestä ja kärkkäästi mies oli pallossa oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Maalin jälkeen Hertha pelasi vielä hetken kelvollisesti, mutta sitten suomipoikaa alkoi hävettämään, että olin kehunut ja mainostanut ottelua muille vaihtareille jännittävänä ja tunnelmallisena palana urheilukulttuuria. Täällä on pakko hieman lisätä kermaa kakun päälle, pala urheiliuhistoriaa ei ole sama kuin jalkapallo-ottelu. No joka tapauksessa Hertha pelasi loput noin 40min uskomattoman ylimielisesti ja haluttomasti, saaden minut muistelemaan viime kevään HIFK:ta. Puoliaika-vihellyksen jälkeen saatiin vielä pieni kähinä aikaiseksi, kun Pantelic kävi hieman aukomassa päätään maassa maanneelle Duisburgin pelaajalle. Aikaisemmin Pantelic ja Duisburgin maalivahti ottivat yhtään keltaisten korttien arvoisesti, rajaheiton (FAIR PLAY-hengen) mukaan mennessä Duisbergin veskarin mielestä väärin.
Toinen puoliaika alkoi Herthalta jälleen päin persettä. Uskomattoman halutonta ja neppailevaa peliä. Oli oikeastaan odotettua, että kohta soi omissa ja näin sitten kävikin, kulmapotkusta hieno pusku suoraan yläkulmaan. Tässä vaiheessa totesin viereiselle belgi-kaverille, ettei ottelu pääty näin. Näin paskaa Herthaa en ole nähnyt. Peli eteni sekavana noin 70 min saakka, jolloin Hertha rupesi uudelleen pelaamaan omalla tasollaan. Seurauksena jatkuvasta prässistä Duisburgin pelaaja joutui lopulta rikkomaan rangaistusalueella ja Marcelinho upotti upeasti yläkulmaan 2-2. Tässä vaiheessa kaikki alkoivat odottamaan voittomaalia, sitä ei sitten meinannut kuuluakkaan, mutta lopulta Nando Rafael päästi fanit piinasta iskien 90+minuutilla 3-2 ansaitun voiton Herthalle. Ansaittu siksi, että Hertha oli selvästi parempi, taitavampi ja liikkuvampi joukkue, Duisburgin keskittyessä lähinnä puolustamaan ja rikkomaan peliä. Ja se jatkuva Duisburgin sukille potkiminen ja jälkipeli, rupesi muutamaa muutakin jo ketuttamaan.
Ottelun loppun sattui mukava tunnelmapala. Marcelinhon johdolla kotijoukkue tuli fanien eteen kiittämään ja sitten kuuntelivat hetken mondolla istuen faniryhmän laulua ja nousivat sitten tietyn sanan jälkeen ylös tanssimaan ja hyppimään kuten brassit. Mehän sitten tietysti taputettiin se koko viisi minuuttia ja laulettiin mukana , mitä nyt vähän osattiin. Vaihtariporukkakin tuntui tykkäävän menosta oikein paljon.
Eli loppu hyvin, kaikki hyvin ja tärkeät pisteet jäivät Berliiniin.