Alustuksena: olen harrastellut pizzoja jokusen vuoden ja uskon löytäneeni monen kokeilun jälkeen ns. täydellisen pohjan reseptin. Se taikina vaan on sen verran suuritöinen vaivattava, että yhtä pohjaa ei kannata alkaa tekemään. Ja jos ei ole edellisestä satsista jäljellä palloja pakastimessa, niin sitten on jäänyt pizza tekemättä. Kerran olin sen verran epätoivoinen, että ajattelin kokeilla sellaista hiivaleipä/pulla-pohjaa, millaisia meillä pizzat kotona 80-luvulla oli. Oli kamalaa.
No, nyt ajattelin olla uhkarohkea ja ostin kaupasta tällaisia esipaistettujen tuotteiden hyllystä löytyneitä
valmispohjia. Odotukset eivät olleet korkealla, mutta yllätys oli kerrassaan positiivinen. Pohjissa on rapeutta ja sitkoa, on melkein tarpeeksi ohut, koko on yhden henkilön pizzalle justiinsa sopiva ja kahden kappaleen paketista toisen pohjan voi laittaa jemmaan pakkaseen.