Aurinkotuuli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- IFK & useat muut punapaidat & Pallopojat
Naulan kantaan, arvon Tpip....
....sillä aivan samat ovat omat fiilikseni. Nuoruudesta vuosista 1966-1967 asti on ollut vain kaksi JOUKKUETTA. IFK jääkiekossa ja Manchester United jalkapallossa. Valinta on tehty enemmän tunteella ja sydämellä kuin järjellä eikä sitä muuksi saa.
Kotimaassa jalkapalloa on tullut seuratttua IFK:n kultavuosina ja matkattua silloin omatoimisesti vierasmatseihinkin. Todellinen innostus IFK-futikseen lopahti silloin kun Roto Paatelainen poistui jengistä. 1970-1990 luvuilla tuli kesällä käytyä useampien helsinkiläisjoukkueiden matseissa. HJK, Kiffen, KontU, Gnistan, Pallopojat, IFK, Mikään niistä ei iskenyt todella. Ainoastaan taitavat pelaajat kuten Kaj Pahlman, Atik Ismail (sekä Klubissa että Kiffenissä) ja Pasi Rautiainen ja muutamat muut olivat suosikkejani, eivät joukkueet. HJK:ta en ole käynyt katsomassa sen jälkeen kun Heliskoski murhasi taitojalkapallon. Enkä mene.
Minua eivät hävetä muut kannattajat, mikäli laulavat itse kehitettyjä laulujaan tai huutavat itse kehitettyjä kannustushuutojaan. Sellaiset pellet, jotka kopioivat kaiken kannustuksensa "Vi älskar AIK" tai peppipitkätossunsa ruotsalaisilta jalkapallokatsomoilta, samoin kaikki muut kannatuslaulunsa, eivät ansaitse fanin nimitystä. Tässä mielessä myös HJK:n kannustuslaulut ovat pelleilyä ja ovat olleet sitä jo 1960-luvulta lähtien, kun "Blue is the Colour" piti anastaa Chelsealta. Onneksi Pitkä potku - kaikki perään -laulussa on mahtava sanoitus, jossa on otettu huomioon yksi tuon ajan suosikkini JP Laine ja syy sanottuun suosioon ("nopea kymppi ehtii paitsioon"). Niin sanottujen stadin kingien käyttäytyminen on saanut aikaan sen, että jos käyn IFK:n vieraspeleissä, en ainakaan hanki paikkaa vierasjoukkueen ns. fanikatsomosta.
......Toistan jo kirjoittamaani, ainakin itselläni kannattaminen menee täysin sydämen ja tunteen kautta. Jos ei ole tunteenpaloa ja rakkautta, on hankala olla täysillä mukana. Hymyilen aina, kun HIFK:n joukkue tai edustaja menestyy.....Kuitenkin rakkaus, tunteet, muistot ja kokemukset jääkiekossa ovat huomattavasti syvempiä, kuin muissa lajeissa. Jääkiekkojoukkue HIFK:n kannattaminen alkoi siinä iässä kun urheilusta ja sen seuraamisesta kiinnostuttiin. Samalla tietysti jalkapallo ja HJK. Viidennellä linjalla asuneena pikkuskidinä minulla ei ollut mitään tietoa HIFK:n jalkapallojoukkueesta................Nuoruus meni enemmän lätkän parissa, kun itsekin tuli pelattua. Fudis jäi taka-alalle, samalla osittain HJK. Silti se on edelleen se seura, jota kotimaisessa jalkapallossa tulee seurattua ehkä tarkimmin. Gloryhunttausta tai ei, en tiedä. Se on vaan se seura, jonka otteita on ~25 vuotta seurannut aina jollain tavalla. ......Pitäisikö näiden kahta seuraa kannattavien fanien sulkea kaikki vanhat muistot ja tunteet kylmästi pois ja ruveta kannattamaan vain sitä "yhtä ja oikeaa joukkuetta". Täällä on käytetty paljon sanaa pettäminen, minusta tuo olisi täydellistä itsensä pettämistä. Olla "tunteella" mukana, vaikka omat tunteet, muistot ja fiilikset on ihan toisen joukkueen mukana.
....sillä aivan samat ovat omat fiilikseni. Nuoruudesta vuosista 1966-1967 asti on ollut vain kaksi JOUKKUETTA. IFK jääkiekossa ja Manchester United jalkapallossa. Valinta on tehty enemmän tunteella ja sydämellä kuin järjellä eikä sitä muuksi saa.
Kotimaassa jalkapalloa on tullut seuratttua IFK:n kultavuosina ja matkattua silloin omatoimisesti vierasmatseihinkin. Todellinen innostus IFK-futikseen lopahti silloin kun Roto Paatelainen poistui jengistä. 1970-1990 luvuilla tuli kesällä käytyä useampien helsinkiläisjoukkueiden matseissa. HJK, Kiffen, KontU, Gnistan, Pallopojat, IFK, Mikään niistä ei iskenyt todella. Ainoastaan taitavat pelaajat kuten Kaj Pahlman, Atik Ismail (sekä Klubissa että Kiffenissä) ja Pasi Rautiainen ja muutamat muut olivat suosikkejani, eivät joukkueet. HJK:ta en ole käynyt katsomassa sen jälkeen kun Heliskoski murhasi taitojalkapallon. Enkä mene.
Minua eivät hävetä muut kannattajat, mikäli laulavat itse kehitettyjä laulujaan tai huutavat itse kehitettyjä kannustushuutojaan. Sellaiset pellet, jotka kopioivat kaiken kannustuksensa "Vi älskar AIK" tai peppipitkätossunsa ruotsalaisilta jalkapallokatsomoilta, samoin kaikki muut kannatuslaulunsa, eivät ansaitse fanin nimitystä. Tässä mielessä myös HJK:n kannustuslaulut ovat pelleilyä ja ovat olleet sitä jo 1960-luvulta lähtien, kun "Blue is the Colour" piti anastaa Chelsealta. Onneksi Pitkä potku - kaikki perään -laulussa on mahtava sanoitus, jossa on otettu huomioon yksi tuon ajan suosikkini JP Laine ja syy sanottuun suosioon ("nopea kymppi ehtii paitsioon"). Niin sanottujen stadin kingien käyttäytyminen on saanut aikaan sen, että jos käyn IFK:n vieraspeleissä, en ainakaan hanki paikkaa vierasjoukkueen ns. fanikatsomosta.