Verkkolehden uusimmat jutut
-
Pantterit johtavat edestä, Canadiens ei jumbosijalta nouse − Atlantin divisioonan alkukauden raporttiLue lisää »
-
Dialogi: Onko Kärpissä valmentajavaihdon aika?Lue lisää »
-
Hurrikaaneja ei pysäytä mikään, Pennsylvaniassa ei pudotuspelejä nähdä − Metropolien divisioonan alkukauden raporttiLue lisää »
-
Boston Bruins antoi potkut Jim MontgomerylleLue lisää »
-
Jatkoajan rangaistus kostautui – Tapparan CHL-taival katkesi RuotsissaLue lisää »
-
Heikki Hiltunen astuu syrjään, Jyrki Seppä on uusi Liigan hallituksen puheenjohtajaLue lisää »
Éric Perrin palaa JYPiin
- Viestiketjun aloittaja Hele
- Alkaa
- 201 535
- 631
Robin Big Snake
Jäsen
Olen miettinyt toista kysymystä, onko Perrinillä enemmän valmentajia kenen kanssa on ollut jotain ongelmia kuin niitä keiden kanssa ei?
Tämä siis rehellinen kysymys, en ole lukenut kirjaa.
No tiivistettynä jäi kuva että jos valmentaja halusi tehdä jotain erilailla kuin Perrin niin valmentaja oli paska. Toki Perrin myös kertoi ettei halunnut neuvoa valmentajia työssään, mutta mikä nyt sitten on neuvomista ja mikä ei. Varmasti valmentajissa ollut vikaa, mutta kyllä Erkkikin voisi hieman katsoa peiliin.
Edit. Muutoinkin kritiikki suomalaista pelitapaa ja valmennusta kohtaan oli erikoista ja paljolti ristiriitaista muihin lausuntoihin mitä sanoi kirjassa. Pidin kirjasta kyllä.
Eikös tämä noin palstatotuuden mukaan ollut ongelma JYPissä Virtasenkin aikaan laajemmin? Se luokkakokous ja vanhemmat johtavat pelaajat halusivat pelata eritavalla mitä Virtanen ja lopputulos on kaikkien tiedossa...
Juu taisi olla. Mutta eipä se kritiikki pelkkään Virtaseen jääny. Merikivi olikin sitten eri mukava mies vaikka mitään pelin peruspilareita ei harjoiteltu mutta saipahan pelata mielensä mukaan.
Saleva kehiin
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- JYP, Ukrainan maajoukkue
Joo.. Mukava mies Perrinin mukaan, mutta myös valintana virhe.
Saleva kehiin
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- JYP, Ukrainan maajoukkue
Yksi asia, mikä kiinnitti kirjassa huomiota oli asenne kipeänä pelaamiseen ja yleensä terveyden vaalimkseen. Ratkaisupeleistä pois jäävä on petturi vaikka sairaustila olisi todettu. Floridan vapaampi koronasulkupolitiikkakin oli toimiva, koska floridalaiset osaavat toimia fiksusti??
Miten eroaa normi työelämästä, jossa saikulla oleva on alinta pohjasakkaa ja sitä vastoin sairaana työtä tekevät sankareita?. Mutta totta jääkiekossa tosin tarvitaan tervettä kroppaa joka pelissä ja tilanteessa joten loukkaantuneena pelaaminen on hyvin vaarallista ja lyhytnäköistä. Mutta silti painostetaan pelaamaan vaikka opioidien voimalla jos ei perus ibumax auta. Kertoo kaiken minkälaisia pelinappuloita ihmiset ovat urheilubisneksessä. Mutta silti onhan sitä mukava katsoa kun kaikki pelaajat ovat playoffeissa kokoonpanossa joka pelissä...hemmetti taidan itse ruokkia tätä koneistoa omalla viihteennälälläni. Panem et circenses.
Jos en väärin muista niin Perrinin mielestä pieni kuume ei ole mikää syy olla pelaamatta, itse totaalisen erimieltä ja mitä järkeä lähteä tartuttamaan muita.
Samaan aikaan kun Suomesta tulee ennätysmäärä NHL pelaajia huipulle, niin suomalainen pelitapa ja kaukalot ei valmista pelaajia NHL:än. Samoin oli vaikea ymmärtää miksi täällä lähdetään pelaamaan niin paljon puolustuksen kautta, mutta jossain kohtaa kirjaa todetaan kuitenkin että koska Suomella ei ole samoja resursseja kuin vaikkapa Kanadalla ja Jenkeillä, niin suomalaiset pelaavat fiksusti siihen nähden. Mielestäni muutaman kerran jutuissa ei ollut päätä eikä häntää, kunhan piti päästä vaan purkamaan pahaa oloa ja omaa kapeakatseisuutta.
Mutta arvostan Perrinin erittäin korkealle ja kirjassa oli paljon asioita mistä kaikkien olisi hyvä ottaa oppia, varsinkin mentaalipuolella. Nuo nyt oli muutamia asioita mitkä itseäni hieman häiritsi, mutta toki kaikilla saa olla omat näkemyksensä ja mielipiteensä ja toisaalta hyvä vähän ravistella olemassa olevia tapoja.
Saleva kehiin
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- JYP, Ukrainan maajoukkue
Kyllä samaa teosta ollaan tahkottu. Samat tuntemukset. Yksi ajatus mikä kirjasta nousi, oli pelaajien kuunteleminen ja mielipiteiden esiin nostaminen. Ei ehkä niinkään sillä, että siellä olisi aina joku konkari Perrin piilokoutsina ja joka osaisi ratkaista joukkueen minkä tahansa henkisen pulman tai pelitavallisen ongelman. Enemmänkin niin, että kuinka paljon sitoutumista hajoittavia ajatuksia nousee esiin ja kuinka paljon ja millä tavalla valmennus joutuu tekemään töitä niiden eteen.
Ei varmaankaan ole puppua, että toisena mestaruusvuonna joukkue kasvoi henkisesti yhteen ja sitä edisti yhdessä tehty Lontoon reissu jne. Ja että muina menestysvuosina ei ehkä ihan samaan päästy. Ei ainakaan pelaajiston ja valmennuksen välisessä tiimityössä.
Sinänsä hauska, että jääkiekkojoukkueen ollessa kriisissä apuun huudetaan yleensä vanhan koulun autoritääristä valmentajaa (Summasta), joka laittaa diivailevat tähtipelaajat kuriin. Perrinin kirja antoi sen vaikutelman, ettei se välttämättä ihan niin mene. Ainakaan päätyyn asti.
Harmi, ettei Perrinillä ollut kokemusta Rautakorvesta. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla hänen tuomionsa Jukasta. Jos hieman ruusuinen kuvani yhtään pitää paikkansa, niin Rautakorvessa yhdistyy kaksi Perrinin arvostamaa piirrettä. Kokemukseen perustuva auktoriteetti ja karakteeri ja toisena kantapään kautta opittu taito kuunnella pelaajaa.
Mielestäni tässä on myös syytä pitää mielessä, että Perrin ei itse kirjoittanut kirjaa, joten tekstissä voi olla myös kirjoittajan omaa tulkintaa ja eri asioiden korostamista. Korostuu herkästi etenkin silloin, kun materiaali, eli Perrinin omat kertomukset, on saatu englanniksi ja siitä sitten kirjoitettu suomeksi kirjaan. Perrinillä ei ole ollut samanlaista mahdollisuutta korjata kirjan tekstiä, kuin olisi ollut, jos osaisi täydellisesti suomea.
Hyvä pointti ja nyt kun mainitsit niin mietin samaa myös kirjaa kuunnellessani. Voi olla erittäin mahdollista että osittain käännös tehnyt myös omat mutkansa.
Mutta pidän todennäköisenä että Perrin myös ajattelee noin. Se on aivan ymmärrettävää, koska hän on tullut Kanadasta ja siellä on systeemit. Ja ymmärrän myös varsin hyvin jos hän ja moni muu pelaaja pitää enemmän siitä tavasta, mutta Perrinin olisi hyvä ymmärtää miksi täällä pelataan tietyllä tavalla ja osittain ymmärtääkin, mikä taasen tuo ristiriidan esille.
Loppujen lopuksi tähän en itse enempää aio takertua, koska nämä olivat vain pieniä asioita, isossa ja hyvässä, kokonaisuudessa.
Olisi kyllä mielenkiintoista nähdä, kaikkien noiden valmentajiin kohdennettujen kriittikien jälkeen Perrin itse valmentamassa. Selvästi tietotaitoa ja vahvoja omia näkemyksiä löytyy siihen.
Varmasti ajatteleekin. En usko, että kirjassa on suoranaisesti tempaistu tuulesta yhtään mitään, vaan lähinnä siinä on saatettu korostaa asioita hieman väärin ja pienet asiavirheet voivat vaikuttaa siihen sanomaan, mihin Perrin on lähtökohtaisesti pyrkinyt.
Gluteus Maximus
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Hupeli HC, Vaajakosken Pelikaanit, JYP
Perrin is the King. Thanks Eric!
Jukka ryhtyi median kanssa hippasille, yleensä siinä jää kyllä häviölle
www.jypliiga.fi
JYP arvostaa jokaista työntekijäänsä - JYP Jyväskylä
Eric Perrinin elämänkerrasta median esiin poimimat yksittäiset kommentit luovat turhaan varjoa JYPin ja Eric Perrinin pitkälle ja hienolle yhteistyölle. JYPille on tärkeää, että työyhteisössä arvostetaan ja kunnioitetaan jokaista työntekijää ja […]
www.jypliiga.fi
Jukka ryhtyi median kanssa hippasille, yleensä siinä jää kyllä häviölle
JYP arvostaa jokaista työntekijäänsä - JYP Jyväskylä
Eric Perrinin elämänkerrasta median esiin poimimat yksittäiset kommentit luovat turhaan varjoa JYPin ja Eric Perrinin pitkälle ja hienolle yhteistyölle. JYPille on tärkeää, että työyhteisössä arvostetaan ja kunnioitetaan jokaista työntekijää ja […]
Jep ampuu alas väitteitä ja menee hieman despoottimaiseksi ulostuloksi. JYP ei ole tehnyt mitään virheitä ikinä ja Perrin puhuu paskaa.
Kuningas Ericin aikakausi, JYP kaudella 25-26 ketjun voinee pistää jo pystyyn ?
Lavalin leijona -kirja ei ainakaan omaa suhtautumista Perriniin muuta positiivisemmaksi - päinvastoin. Itseriittoista kitinää ja liian vähän aitoa kriittisyyttä itseään kohtaan. Se vähäinen kritiikki mitä kirjassa hän toi esille oli sekin yritetty kääntää hänen kannaltaan paremmin päin - esimerkiksi huonoa käytöstä "voitontahdolla" perustellen.
Kirjasta tulee vaikutelma, että hän oli aina tai melkein aina oikeassa ja muut väärässä. Änärissäkin hän olisi voinut pelata pitkän uran kärkiketjuissa, mutta agentti sössi sopimusasiat ja seurajohtajatkaan eivät tajunneet kuinka hyvä pelaaja hän oli. Aikuinen mies, olit sitten kuinka legenda tahansa - tällainen elämäkerta jättää ainakin allekirjoittaneelle aika pliisun maun.
Kirjasta tulee vaikutelma, että hän oli aina tai melkein aina oikeassa ja muut väärässä. Änärissäkin hän olisi voinut pelata pitkän uran kärkiketjuissa, mutta agentti sössi sopimusasiat ja seurajohtajatkaan eivät tajunneet kuinka hyvä pelaaja hän oli. Aikuinen mies, olit sitten kuinka legenda tahansa - tällainen elämäkerta jättää ainakin allekirjoittaneelle aika pliisun maun.
Saleva kehiin
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- JYP, Ukrainan maajoukkue
Tämä taitaa olla elämäkertojen yleinen vitsaus ja motiivi. Parhaita elämänkertoja lukukokemuksena ovat olleet ne, joissa omakin rooli ruoditaan rehellisesti läpi. Esim. Jantusen tarina teki minuun vaikutuksen.
En tiedä onko näissä yleensä vika enemmän kirjoittajassa vai kohteena olevassa henkilössä? Tuntuu siltä, että elämänkerran kohteen pitäisi omata riittävästi älyllisiä lahjoja, että ei koe elämänkerran olevan "tilaisuus kertoa kaikista asioista itselle edullisella tavalla". Etenkin, kun tuollainen on yleensä varsin läpinäkyvää.
Ja toisaalta tuskin sitä kirjaa painoon päästetään, jos kohteena oleva henkilö ei hyväksy kirjoitettua sisältöä, eli eiköhän se pääsyyllinen sieltä löydy.
Tästä löytyy ihan Keskisuomalainen urheilijaesimerkki. Tommi Mäkisen jo lupailtu elämäkerta meni huhujen mukaan jäihin, koska Tommi ei halunnut kirjaan kritiikkiä itseään kohtaan tai nostaa esiin hänelle epämieluisia asioita. Tämän kirjan tulosta on jo uutisoitu ja ennakkomyynti oli täydessä höngässä, kunnes kirjoittajalle ja Mäkiselle tuli jonkinlainen välirikko. Kirjan piti tulla ensin syksyllä 2019 ja sitten puhuttiin vuodesta 2020. Vieläkään kirjaa ei ole tullut väliaikatiedoista puhumattakaan. Projektia ole kuitenkaan julkisesti peruttu, eli kukaan ei tiedä tuleeko sitä Tommin elämäkertaa koskaan.
Kaikki pisteet Tommin elämäkertaa kirjoittavalle Ari Pusalle. Mieluummin jätetään kirjoittamatta kokonaan kuin vedetään jotain yksipuoleista ylistysvirttä.
Tommi Mäkisen kohuttu elämäkerta ei ole ilmestynyt luvatusti – näin Mäkinen ja kustantaja kommentoivat kovia taustaväitteitä
Rallilegendan toisen elämäkerran piti ilmestyä jo viime kuussa. Julkaiseminen viivästyy jopa vuoden, eikä se ole Ilta-Sanomien tietojen mukaan edes varmaa.
www.is.fi
Perrinin kirjassa korostuu mun mielestä sekä kirjoittajan kokemattomuus, että fanius. Siihen päälle sitten vielä Ericin melkoinen ikoninen asema ja aika harva lukuinen kaarti, jota kirjaan on haastateltu. Monella kellä ehkä sanottavaa olisi, on myös vielä ura kesken ja ei sillon lähdetä suolaamaan ikoneja. Vähemmän yllättäen valmentajat ja seurapomot eivät lähde ketään myöskään suolaamaan.
Toki Perrin osaa myös jakaa positiivista kommenttia ja kehua monia uransa varrelta, joten ei onneksi jää vain Perrinin oman egon liehittelyksi.
Jantusen kirjasta en vastaavasti tykännyt itse kyllä sitten yhtään. Ei sikäli ollut yllätys, kun kirjoittajana toimi Marko Lempinen.
Hauska nähdä miten paljon mielipiteet eroavat. Itse taas nostan Jarnan kirjan urheilukirjojen ja elämäkertojen kärkeen. Monet urheilijoiden elämäkerrat sortuvat siihen, että kirja on alusta loppuun vain urheilijan itsensä vuodatusta omasta ylivoimastaan, ja miten hänen olisi kuulunut putsata palkintopöytä joka vuosi, mutta tuomarit/valmentajat/managerit/perhe kusi asiat. Mainitaan nyt nimeltä vaikka Petra Ollin elämäkerta, joka mielestäni meni vähän tälle linjalle, eli omasta toiminnasta ei löydetty mitään kehitettävää. Myös oma mielikuvani Ollista ihmisenä hieman heikkeni kirjan lukemisen myötä.
Jarnan elämäkerta oli sen vuoksi hieno ja poikkeuksellinen, että siinä todellakin ruodittiin omia virheitä ja mietittiin sitä, mihin Jantunen olisi ilman päihteitä voinut päästä. Puhumattakaan sitten siitä, miten hyvin tuo kuvastaa päihderiippuvuuden syntyä ja kehitystä.
Toinen vähän saman tapainen, joskaan ei aivan yhtä hyvä, elämäkerta oli Jari-Matti Latvalasta kertova kirja. Jos Jarnan kirjassa pääroolissa oli päihteet, niin JML:n kirjassa keskityttiin pään sisäisiin asioihin. Latvalaa ruodittiin kirjassa välillä hyvinkin kriittisesti, ja sieltä oli jopa saatu kritiikkiä ulos muilta rallikuskeilta ja -vaikuttajilta.
Sori offtopicista, mutta annetaan Perrinin ketjun pysyä ilmoilla. Ja tarkoitus täälläkin olisi lukea tuo kirja jossain vaiheessa.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy