En tarkkaan tiedä (ja vaikka tietäisinkin niin en sitä tässä ryhtyisi yksityiskohtaisesti ruotimaan) mitä kaikkia harjoitteita Suhosen johdolla joukkue käy läpi, mutta muutaman pelin syksyn aikana nähneenä voi selkeästi todeta, ettei tiiviistä viisikkopelistä ja koko kentän rintamahyökkäyksistä ole tietoakaan.
...
As said, sitä sommitelmaa ei taida olla olemassa, vaan Suhosen johdolla pelaajat säntäilevät miten parhaiten taitavat. Paikoin voisi kuvitella seuraavansa jotain Pohjois-Karjalan perämetsien IV divisioonan jumbofinaaleja.
No katsohan nyt vaikka SK:n Ässät-Lukko -videokoosteesta yksi esimerkki kenttätasapainosta, jos et jostain syystä hallille ehtinyt. Otetaanpa sieltä se Ässien kavennusmaali. Huhtalan nopea avaus Kupariselle keskelle, joka lähtee aggressiivisesti maalia kohti. Kuparinen kuljettaa, Huhtala ja Tasku tulevat omilla kaistoillaan toisessa aallossa. Syöttö Taskulle, varma viimeistely. Kyllähän tuo aika tyypillinen esimerkki sellaisesta jääkiekosta, jota Sihvonenkin aina hehkuttaa. Etäisyydet ovat viisikolla kunnossa; toisella pakilla on selvästi hyökkäävämpi rooli, toinen varmistaa. Tämähän nykyässissä kulminoituu parhaiten Peltonen-Nickerson -pariin, josta Nickellä on selvästi hyökkäävämpi rooli, kun Pasi taas varmistelee vastahyökkäysten varalta. Kyllä siinä ihan selvä roolitus on olemassa, mutta ei sitä välttämättä teksti-tv:ltä huomaa.
Varusmiespalvelus ei varmastikaan selitä yhtään mitään. Ero tulee kaiketi suurimalta osiltaan siitä, miten ao. valmentajat ylipäätään suhtautuvat pelikirjan rooliin modernissa jääkiekossa ja kuinka he ovat omaa näkemystään kehittäneet. Myös valmentajan persoonalla (flegmaattinen sivustaseuraaja vs. engerginen ja aktiivinen pelin intensiteetissä mukana elävä Valmentaja) on vaikutusta. Tamminen ei ole jämähtänyt oman pelaajauransa aikaiseen tapaan pelata/peluuttaa joukkuetta, vaan on aktiivisesti vähintäinkin pyrkinyt uudistumaan.
Pelikirjan rooliin modernissa jääkiekossa... no, Härtsy taisi ainakin tehdä ravivetoa, joten siinä oli kyseessä enemmänkin lappu.
Tokihan valmentajat ovat erilaisia. Juurihan Nickerson sanoi Ässät-sivujen haastattelussa, että ei pelaajilla ole ainakaan vaikeuksia kuunnella Suhosta, vaikka tämä ei räyhääkään. Miten ovat Toivolan Lukossa asiat? Toivola taatusti räyhää ja on lopulta hyvinkin tammismainen reagoija, mutta silti "miljoonasakilla" kitkutetaan sijalla 9. Ei varmasti ihan sellaista, mitä on haettu.
Valmentajat ovat erilaisia, ja jokainen hakee kannuksensa ja auktoriteettinsa tavallaan. Hannu Aravirta, Hannu Jortikka, Alpo Suhonen. Kaikki erilaisia valmentajia, jotka ovat jokainen saavuttaneet valmentajina myös menestystä. Mutta niinhän se teksti-tv on varmasti kertonut, että TPS:n ja Pelicansin menestys ovat olleet yksinomaan Aravirran ja Jortikan ansiota, Suhosen menestys taas on johtunut puhtaasti siitä, että pelaajia on v*tuttanut jatkuva teatterissakäynti ja siitä syystä on tullut Sveitsin mestaruuksiin vaadittava energialatinki.
Ihan yksi oma huomio Suhosesta ja hänen toiminnastaan vaihtoaitiosta: edellinen Porin Lukko-matsi (ei siis tämä viimelauantainen) kyllä osoitti varmasti jokaiselle peliä paikan päällä seuranneelle, että kyllä Suhonenkin on koko ajan aktiivisesti mukana. Erityisesti Saarela sai jatkuvasti ohjeita. Mutta niin kai se on, että jos ei koko ajan huuda täysillä momentumia ja "jääkiekko on yksinkertainen peli; ice hockey is a simple game!" (Urheilukanavan erinomainen otos Sportin vaihtoaitiosta kertoi tämän HeKi-Sport -ottelun erätauolla), on
paska valmentaja, jonka kädelle lintu on - kuuluisan lintuteorian mukaisesti -
paskantanut jo ajat sitten. Jopa Sihvonen uskaltautui erätauolla toteamaan, että ehkä Tammisen ei kannattaisi kuluttaa energiaansa noin kovaan mouhoamiseen. Tulihan siinä sitten vertailuksi toinenkin pätkä Tammisesta vaihtoaitiosta, mutta rauhallisuus oli kait osin selitettävissä sillä, että jätkällä oli ääni mennyt ihan kiitettävästi.
Väitätkö oikeasti, että joku 1960- ja 1970-luvuilla kiekkoa pelannut valmentaisi nykyajassa tuon ajan oppien mukaisesti? Mietihän nyt; sääntöjä on uusittu sen jälkeen
todella moneen otteeseen. Varusteet ovat muuttuneet. Maalivahdin varusteet ovat muuttuneet. Tämä tarkoittaa nyt esimerkiksi sitä, ettei suorilla lämäreillä yritetä (tai ainakaan saada) maaleja yhtä usein kuin vaikkapa vielä 1980-luvulla (vrt. Timo Blomqvistin tasoitusmaali Calgaryn alkusarjan ottelussa Suomi-Ruotsi. Katsokaapa piruuttanne maalivahdin patjoja ja verratkaa leveyttä tähän päivään!). Ajat ovat muuttuneet. Kyllähän ne pelikuviot olivat Calgaryn kisoissakin vielä aivan kummallisia, jos vertaa tähän päivään. Senaikaisissa olosuhteissa ne kyllä pätivät, mutta ei kukaan joukkue enää pelaa sillä tavalla. Ei Porin Ässät, ei nelosdivarin puulaakiseura.
Tammisen valmentaessa Ässiä 90-luvun loppupuoliskolla Ässät oli molempina vuosina playoff-joukkue. Sen jälkeen olikin monta vuotta hiljaisempaa erinäisten "sankareiden" johdolla. En väitä että Tamminenkaan olisi Ässiä mitaleille luotsannut viime- tai tällä kaudella, mutta olen täysin vakuuttunut siitä, että tulos olisi ollut parempi kuin Härkälä/Suhonen kaksikon aikaansaannokset.
Juu, ja hienosti kävi molempina playoff-kertoina. "Se on sitten pikkuisen toinen asia", kuten Tami itse saattaisi sanoa.
Jotain positiivista: minäkin pidin tuohon aikaan Tammista tosi kovana jätkänä. Sen jälkeen, kun mies paljastui itseriittoiseksi hermanniksi, joka olisi muuten tuhonnut jo omat mahdollisuutensa ilman korkeakoulutaustaa (sitä olisi kait Nielikäisenkin pitänyt harkita, jos Nivalassa on kouluja), olen pitänyt häntä lähinnä koomisena tyyppinä, joka varmaan yritysvalmentajana onkin ihan piristävä juttuineen ja esimerkkeineen, jotka on kertonut jo 1 000 kertaa eri tilanteissa.
Tammisen paras puoli on eittämättä se, että hän saa omalla vouhkaamisellaan varmasti parhaimmillaan luotua aivan helvetillisen energian omaan joukkueeseensa. Toiset innostuvat englanniksi ladellusta lööperistä, toiset keräävät voimansa siinä v-tutuksesta, jota moinen ilotulitus herättää. Lopputulos on parhaimmillaan 11-2, kuten kauden 1996-1997 Ässät-Lukko -pelissä. Sellainen oli aika riehasta jääkiekkoa, pakko myöntää. Valitettavasti vaan jo Tammisen valmennustapa on sinällään helvetin kuluttava (erityisesti henkisesti) ja erittäin valmentajasentrinen. Kun joukkue häviää, joukkue on paska, mutta kun se voittaa, niin Tami on paras. Jopa Hannu Jortikalla tämä yhtälö meni hieman eri tavalla. Tämä tarkoittaa pitkässä juoksussa muutaman ottelun vahvoja jaksoja, jotka nuupahtavat äkisti.
Tammisen ongelma on valmentajana aina ollut se, ettei mies pysty pitkäjänteiseen työhön. Kaikki siinä ajattelussa tähtää nopeaan saavuttamiseen, äkkiä, ja lopulta lopputulos on kaikki mulle heti nyt. Valitettavasti vaan se konsepti ei ole missään kestänyt edes koko kautta, mikä huomattiin muun muassa mainitsemissasi Ässät-joukkueissa kausina 1996-1997 ja 1997-1998. Pelaajaa täytyisi osata kohdella myös ihmisenä, ei pelkkänä valmentajan työkaluna. Jopa Raimo Summasella tämä on paremmin hanskassa, ja sen näkee menestyksestä. Ei Ramin tarvitse joka matsin jälkeen heittää englantia ja korostaa, kuinka on taustalla pitkä pelaajaura, ja vuosikausien kokemus siitä ja tästä.
Mainittu Tamin malli ja sen toimivuus on huomattu sen jälkeenkin; viimeksi Sveitsin kausi meni aika hienosti. Onneksi mies on haluttu puhuja ja yritysvalmentaja, ja erinomainen kommentaattori kielitaitonsa puolesta, joten rahat eivät lopu, vaikka lintu paskantaisi kädelle valmennushommissa vaikka tuhat kertaa.
