Ei kyse ole ydinfysiikasta. Perin tärkeästä asiasta kuitenkin. Suomesta löytyy fysiikkavalmennukseen erityisosaamista ja laatua niin paljon, että ihmettelen Ässien välinpitämättömyyttä asian suhteen. Toki voihan homma toimia noinkin. Olisin kuitenkin voinut kuvitella, että haasteellisen viime kauden jälkeen olisi haluttu mukaan asiantuntemusta ulkopuolelta.
Kyllähän tuossa pieni jännitysmomentti on, kun on uudet melko kokemattomat miehet puikoissa.
Teoriatietoa pystyy kuka tahansa opiskelemaan, mutta iso merkitys on myös käytännön työssä saadulla kokemuksella. Kaikki varmasti tietävät miten työelämässä monet asiat paljastuvat vähän toisenlaisiksi kuin koulussa on opetettu. Työkokemus sitten opettaa miten koulussa saatuja oppeja pitää soveltaa, että ne toimivat tositilanteessa. Uskoisin fysiikkaharjoittelussa olevan vähän vastaava tilanne. Koulutuksessa opitaan teoriaa, mutta vasta käytännön kokemus luo osaajan.
Jos ajatellaan pelkää harjoitusmäärää, ei missään koulutuksessa voida kertoa sopivaa harjoitusmäärää, koska ei ole olemassa mitään yleistä sopivaa määrää. Periaatteessa harjoitusmäärän pitäisi lapsesta asti kasvaa vuosi vuodelta niin pitkään kuin kehitystä haetaan. Vanhemmilla pelaajilla kyse onkin sitten enemmän ylläpitävästä ja huoltavasta harjoittelusta pienemmillä määrillä. Kun joukkueessa on 30 eri ikäistä pelaajaa, joista toiset ovat fyysisesti lahjakkaampia kuin toiset, niin mikä on se oikea harjoitusmäärä, jolla joukkueen tulisi harjoitella ja kuinka paljon kukakin tekee lisäksi yksilöllistä harjoittelua? En usko, että vastausta löytyy kirjoista vaan valmentajan kokemuksesta. Sopiva määrä on vuosien varrella löytynyt kokeilemalla ja erehtymällä. Joka vuosi katsotaan taakse päin ja arvioidan edeltävän vuoden harjoittelu ja se tulokset. Verrataan harjoittelua ja tuloksia aikaisempiin vuosiin ja päätetään mitä korjauksia harjoitteluun pitää tehdä. Aloittelevalta valmentajalta puuttuu ne aikaisempien vuosien opit, kokemukset ja harjoituspäiväkirjat, joiden pohjalta hän voisi suunnitella seuraavaa vuotta.
Aikaisemmin keskusteltiin harjoittelun rytmittämisestä ja voima-, nopeus- ja kestävyysominaisuuksien harjoittelun yhdistämisestä ja harjoittelun painotuksista. Minulta löytyy hyllystä suomalaisille valmentajille suunnattu Urheiluvalmennus-kirja, jonka kirjoittajista ainakin kaksi työskentelee Jyväskylän yliopiston liikuntatiedekunnassa. Kirjassa käydään läpi harjoitusperiaatteet ja siinä on otteita mm. Heli Koivulan harjoituksista. Harjoittelun rytmittämistä, harjoitusohjelman suunnittelua tai vuosisuunnitelman tekoa kirjassa ei käsitelty yhtään. Myöskään voima, nopeus- ja kestävyysominaisuuksien harjoittelun yhdistämisestä ei kirjassa ole mitään. Kirjasta siis löytyy irrallista teoriatietoa sekä voima- nopeus- että kestävyysominaisuuksien kehittämiseen, mutta ei mitään siitä miten, milloin ja missä määrin noita harjoitteita pitäisi tehdä. Kirjan tapaan koulutuskin voi antaa paljon teoriatietoa, mutta ei selkeitä työkaluja harjoittelun toteuttamiseen.
En väitä, etteikö ensikertalainen voisi onnistua ja tehdä täydellistä harjoitusohjelmaa, mutta ymmärryksen ja tietotason täytyy olla paljon pelkkää teoriatietoa syvällisempää tai sitten pitää olla paljon ensikertalaisen onnea. Fysiikkaharjoittelun teoria ei todellakaan ole mitään rakettitiedettä, mutta hyvän kokonaisuuden ja harjoitusohjelman luominen voikin sitten olla aivan eri asia. En tiedä Kotkaniemen ja kumppaneiden koulutuksen laatua ja kokemuksen määrää, mutta toivottavasti heillä on homma hanskassa. Toivon toki heille onnistumista, mutta pidän hommaa sen verran haastavana, ettei ensmmäisen kauden epäonnistuminen harjoittelun puolella olisi mikään yllätys.