Porissa on ymmärtäkseni jo vuosia ollut se ongelma, että istumakatsomot täyttyvät isoihin peleihin helposti, sen sijaan seisomakatsomon kanssa on ongelmia johtuen siitä, että monelle kotisohva&mukavuudenhalu on kovempi yhdistelmä, kuin hallin tunnelma & huono näkyvyys jäälle.
Mikä tunnelma? Kun sitä ei ole, niin todellakin alkaa lämmin kotisohva tuntumaan makoisalta vaihtoehdolta.
Minä tunnen ihan älyttömän määrän Ässä-faneja, jotka katselevat Ässien otteluita näköradion tai radion välityksellä, lukevat lehtijutut, lukevat tätä palstaa ja muutenkin päivän hiljaiset hetket täyttyvät Ässien miettimisestä, pelaajista ja organisaatiosta. Ja kannatuskulttuurista. Nämä henkilöt eivät välttämättä käy hallilla kovinkaan aktiivisesti. He eivät kuitenkaan missään olosuhteissa ole gloryhunttereita, kun poffeihin saapuvat paikan päälle.
Ei se ole mitään gloryhunttausta, vaan ihan normaalia ja inhillistä toimintaa.
Aika ontuvaa on.
Kannattajuutta on monenlaista ja varsinkin tätä kulisseissa tapahtuvaa on ihan helvetisti, mitä emme pysty käsittämäänkään. Aamukahvit Ässien mukista, patareinot jalassa selataan innolla edellispäivän otteluraporttia. Ja se on hienoa, että näitä löytyy, mutta valitettavasti ovat suurelta yleisöltä pääosin piilossa ja se mikä näkyy ulospäin on yleisön käyttäytyminen hallilla.
Siinä vaiheessa ei paljoa auta, vaikka Esat ja Maket kuuntelee pelejä korvat kiinni radioissaan, jos jengiä ei kiinnosta mennä hallille ja meno on siellä aneemista. Sitten täällä hehkutetaan vielä päälle, että kyllä keväällä herätään ja oikein ruokitaan vielä tätä mielikuvaa Suomalaisesta menestyshulluudesta, joka on totaalisen perseestä. Niinpä kevät tulee ja monet vaivautuvat vasta siinä vaiheessa hallille ja päälle tietysti nyökytellään hyväksyvästi, että näin sen kuuluukin toimia. Ja kuten monessa paikassa nähdään, niin ei ole välttämättä lajilla tai seurallakaan väliä, kunhan vain menestytään.
Tottakai on selvää, että kiima nousee ratkaisupeleihin, ihan valtiosta riippumatta. Mutta asiaa pitää tarkastella kokonaisuutena ja jos kontrastit ovat liian isoja runkosarjan ja ratkaisuotteluiden välillä tunnelmanluonnissa, niin tämä kertoo karua kieltään jostakin. Vähintäänkin kannattajakatsomoiden tulisi jauhaa ottelusta toiseen, menestyksestä riippumatta. Vivahde-erot tulevat siinä vaiheessa kun halli täytyy ja muut katsomonosat lähtevät paremmin kannattajakatsomoiden kannattamiseen mukaan.
Ja taas päästään tuttuun aiheeseen mikä tämän kaiken takana mättää. Ottelutapahtumat ovat kokeneet inflaatiota, pelejä on liikaa sekä niiden yhä voimakkaampi kaupallistuminen (hinnoittelu ym.). Organisaatiot lähtevät parantamaan pelien tunnelmaa näennäisin keinoin aidan matalimmasta kohtaa Pohjois-Amerikasta apinoiden (suurin virhe) ja todellisuudessa tehdään enemmän hallaa kuin hyötyä.
Sinällään kukin tietysti tekee omat ratkaisunsa ja käy vaikka katsomassa pelkät pleijarimatsit keväisin, jos sikseen on. Vaikka taustalla olisi miten kaunista tarinaa tahansa, niin jos nyt verrataan Porin viime kevättä kuluvan kauden runkosarjaan, niin valitettavasti monien ulkopuolelta tilannetta tarkkailleen suulle hakeutuu käsite geehoilusta, mikä ei ole kovin yllättävää.
Nyt on sitten mielenkiintoista seurata esim. Lappeenrannan tilannetta. Kuinka pitkälle tällä kaudella venytään ja kuinka paljon boostia saadaan hyödynnettyä esim. massiivisempaan kannattajatoimintaan. Onko kontrasti yhtä jäätävä kun arki palaa Kisapuistoon, nähtäväksi jää.
AGAINST MODERN HOCKEY,
Brousseau