Umpikuja on reaalinen ja ongelmat laajat. Yksi asia, joka näyttäisi olevan hukassa on urheilullisuus. Joukkueessa kaikki eivät näytä sisäistäneen, että tämän päivän liigakiekkoilun on oltava viimeisen päälle urheilullista ja kokonaisvaltaista, jos mielitään menestyä.
Pahaa tekee muistella esimerkiksi IS-kausijulkaisun juttua Kivenmäen "vapautuksista". Aurinko paistoi kesäpäivänä jutuntekohetkellä, muttei paista enää. Syitä voidaan etsiä sekä pelaajista että valmentajasta. Pelaajien pitäisi sisäistää (!), että vapautukset, luistamiset ja oikomiset ovat tuhoisia sekä joukkueelle että heille itselleen yksittäisinä jääkiekkoilijoina. Valmennuksen pitäisi ymmärtää, ettei kenellekään pelaajalle voida antaa vapautuksia ilman, että riskeerataan a) joukkueen menestys ja b) oma auktoriteetti.
Ongelma syntyy, kun näitä asioita ei ymmärretä. Jos luistamisia tapahtuu pikkuasioissa kerta toisensa jälkeen, se syö yksittäisen pelaajan kuntopohjaa ja joukkueen iskukykyä. Lisäksi moraali joukkueessa nakertuu sisältä käsin. Mitä johtavammassa asemassa oleva pelaaja on asemansa, ikänsä tai taitojensa puolesta, sen tärkeämpää on, ettei välistä vetoja tapahdu. Jos taas niitä tapahtuu, on kapinasoppa valmis.
Nyt tarvittaisiin uusi valmentaja, jolla on rautainen urheilullinen (!!!) tietämys ja niin luja henkilökohtainen auktoriteetti, että 1) hän kykenee nostamaan joukkueen epäurheilullisuuden suosta ja 2) kykenee ojentamaan jokaisen pelaajan kurinalaisuuden ruotuun.
Selvää on, ettei pelkät rangaistusluistelut riitä, jos ei tapahdu asioiden sisäistyksiä mentaalisella puolella. Valmentajan on oltava luja, määrätietoinen, tasapuolinen ja tinkimätön. Kun pelaajat sen huomaavat, heidän osansa on noudattaa kaikessa sitä, mitä valmennus sanoo harjoittelusta palautuksiin ja pelitaktiikasta vapaa ajan viettoon. On selvää, ettei ranskanperunoita ja kaljaa vetämällä nykykiekossa pärjää. Mutta kyse on sisäistyksistä, jotka lähtevät asioiden ymmärtämisestä ja sen jälkeen ammattimaisesta sitoutumisesta yhteisiin säveliin.
Kun katsotaan taakse päin, niin ongelmia tiettyjen pelaajien kohdalla lienee ollut jo Toivolan kaudella. Toivola vaan omalla urheilullisuudellaan ja kurillaan sai joukkueen pidettyä ruodussa.
Mitä joukkue nyt tarvitsee? Ei pelkkää huutamista, vaan kovuuden sijaan lujuutta. Ei enää tippaakaan lepsuilua erivapauksineen. Kuulemma Rautakorpi oli laittanut aikanaan Tapparan pukuhuoneen oveen tekstin "Mukavuusraja". Sen oven sisäpuolella ei kenelläkään ollut lupa olla kivaa ja mukavaa joukkueen urheilullisen edun kustannuksella. Kuka vetäisi Ässien seinään nyt mukavuusrajan niin, että joka ainut pelaaja sen ymmärtäisi?
