Voisiko joku asioista TIETÄVÄ valaista, että millaisena näette Hirsimäen työn jäljen Ässien kehittämisessä. Mitenkä Jukka on onnistunut toimitusjohtajan pallilla. Olen arvostanut Hirsimäkeä talouden tervehdyttämisessä suuresti, mutta viimeiset pari kautta ovat niin täynnä virheitä, että en tiedä kuka olisi voinut sählätä koko tuotteen näin happamaksi. Talouden vahvistuminen on vain ja pelkästään sen hopeakauden ansiota. Mikä tämän onnenpotkun luomisessa oli todellisuudessa Hirsimäen osuus? Kysymys on kuitenkin koko Ässien kannalta merkittävästä toimesta ja jos siinä ei istu alan ehdoton ammattilainen, niin tulevaisuus on erittäin huolestuttava. Mitä mieltä "asiantuntijat" ovat?
Kuka nyt sitten jotain tietää tai ei on tietenkin suhteellista, mutta kirjoitetaan nyt jotain. Jos ajatellaan aikaa taaksepäin, Ässillä oli kaksi toimitusjohtajaa, eli Laapan ja Vellu, jotka päättivät kaikesta. Hallitus ja muut toimijat saivat valmiit paketit käteen tai joskus lukivat SK:sta mitä on tullut päätetyksi. Erityisesti Vellun ajan lopulla hallitus ei ollut enää tyytyväinen rooliinsa kumileimasimena, vaan alkoi vaatia oikeaa päätösvaltaa. Erityisesti Aholan Penalla oli näkemys, että yksi mies ei päättää kaikesta, vaan myös muilla, hallitusjäsenyyden kautta vastuullisilla henkilöillä, tulee olla vastuun lisäksi myös valtaa. Ja tämä lopulta johti Vellun lähtöön ja on ollut osaltaan syynä myös myöhempiin värikkäisiin tapahtumiin.
Se, että Ahola valitsi toimitusjohtajaksi ensin Tammisen, oli tietysti tässä valossa aika kummallista, koska kaikilla jääkiekkopiireissä oli varmasti aika vahva näkemys siitä, että Tami on kuitenkin kaikkivaltias AurinkoKuningas, joka haluaa tehdä paljon päätöksiä itse. Aholan ajauduttua Tammisen kanssa umpikujaan, oli varmaankin Penalle selvinnyt, että Ässien johtamismallia pitää muuttaa aidosti monipäiseksi, eli urheilusta vastaan yksi henkilö tai ryhmä henkilöitä, taloudesta, yhteistyökuvioista, jne vastaa taas toinen henkilö tai ryhmä. Nyt tarvittiin yhteistyökykyinen, jääkiekkomaailmaa tunteva henkilö, jolla ei ole suurta tarvetta tunkea itseään esille joka asiassa, ja Hirsi täytti nämä kriiterit erittäin hyvin. Ässien silloinen taloustilanne puolestaan saneli sen, että toimitusjohtajan painopiste ja ajankäyttö tulee olemaan hyvin vahvasti talous- ja myyntivoittoinen. Urheilupuolen kehittäminen puolestaan on toisten miesten murhe ja Kari Takon paluu organisaation avuksi sopi tässä mielessä erittäin hyvin kuvaan. Takko onnistuikin Toivolan avulla saamaan aikaan hopeahuuman, joka puolestaan auttoi Hirsiä ja toimiston tiimiä pistämään talouden kuntoon ennätysvauhtia.
Hopeakauden jälkeinen kausi meni vielä hopeakauden tasoisilla taloudellisilla panostuksilla ja tulos oli muutaman virhearvion kautta aika odotettu urheilupuolella. Hirsi piti talouden hyvässä vedossa hopeahuuman avulla. Yksi megaluokan virhe tuolla kaudella tehtiin Härkälän jatkosopimuksen merkeissä ja tätä päätöstä Hirsimäki vastusti, mutta Takko ja Ahola pitivät päänsä ja saivat tahtonsa läpi, koska asia ei varsinaisesti ollut Hirsimäen vastuualueella. Tämän kauden lähdössä tehtiinkin sitten urheillullisesti lähes kaikki mahdollinen pieleen, mutta jälleen Ässien johtomalli tavallaan vapauttaa Hirsimäen suurimmasta syntitaakasta.
Iso kysymys tietenkin on se, että kumpi olisi Ässien kannalta parempi johdon organisointitapa. Lasse ja Vellun aikainen, toimitusjohtaja päättää kaikesta ja Aholan aikainen tapa, jossa vastuut on jaettu organisaatiossa eri henkilöille. Jälkimmäisen selvä kipupiste on se, että Ässissä ei ole mahdollista kaikkien avainhenkilöiden olla Ässien palkkalistoilla kokopäivätoimisesti, vaan osan isoista päätöksistä tekevät oto-pohjalta toimivat henkilöt, joka käytännössä varmastikin vaikuttaa päätösten laatuun pitkässä juoksussa. Jos nyt tehtäisiin kurssin muutos vanhaan johtotapaan, Hirsimäki ei välttämättä olisi oikea henkilö siihen malliin ja eikä ehkä edes halukas toimimaan tällä tavalla. Jukkaa kuitenkin leimaa rauhallisuus, yhteistyökyky eikä välttämättä mikään halu tai kyky tehdä päätöksiä liukuhihnalta.
Mitä tulee Ässien nykytilanteeseen, näyttää palstalla olevan aikamoinen pessimismi vallalla. Kuten olen sanonut aikaisemminkin nyt isompi asia on urheiluosaamisen nosto uudelle tasolle kuin muutaman yksittäisen pelaajan hankinta. Satsaukset valmennukseen antavat kehittyvän pelaajapolven kanssa takuuvarmasti tuloksia ulos jo jopa lyhyellä tähtäimellä, eli ensi kaudella. En tiedä mitä yleisiä odotuksia on ollut, mutta itse näen ehdottomasti hyvänä, että omalle rungolle on tulossa vastuullisia paikkoja eteen ensi kaudella ja joukkueeseen pyritään löytämään vain rajallinen määrä täsmävahvistuksia. Mielessä pitäisi olla Kemppaisen tapaus, jossa Hisey/Tähtinen/Kuparinen/Takala veivät samantasoisen, mutta kehittyvän, kaverin peliajan ja nyt Kemppainen on pakkaamassa laukkunsa. Jotta tätä ei enää tapahtuisi, tarvitaan aukkoja joukkueessa omille lahjakkuuksille, joita tällä hetkellä on runsaasti tarjolla, toisin kuin esimerkiksi 5 vuotta sitten.
Mielenkiintoista on myös Tierannan täydellinen lyttääminen. Kaveri oli kuitenkin Ässien paras pakki niissä peleissä, jotka pääsi terveenä pelaamaan ennen uudelleen loukkaantumista. Ape osasi roolittaa Anssia ja kaikki tilastot näyttivät hänen kannaltaan koiliseen ennen nivusen paukahtamista. Realiteetti on se, että Ässien tulee nähdä pelaajien kehitystä pikkuasioista, siinä vaiheessa kun ne päätyvät Hesarin sivuille, ollaan pääsääntöisesti myöhässä.
Veikkaan jo tässä vaiheessa, että nykyisellä rungolla, asiantuntevassa valmennuksessa, Ässät nostaa sijoituksensa sijoilla 7-10 ensi kauden liigassa. Saa nauraa, mutta kehoitan tutkimaan viime kesän yleisiä mielipiteitä versus allekirjoittaneen kantaa.
