Alkukauden ajatuksia
Ihan mukava alkukausi Ässä-kannattajille. Joukkue on taistellut kiitettävästi, maalivahtipeli on suurimmaksi osaksi hyvää ja tuuriakin on ollut kohtuullisesti mukana. Lisäksi pelitapa on siirtynyt siitä periporilaisesta kiekon päätyyn lyönnistä enemmän pelaavaan suuntaan. Tosin pelitavassa on vielä paljon työtä jäljellä, mutta toisaalta tämän projektin pituus ja kivisyys ovat olleet hyvin tiedossa. Vastapainona on sattunut harmittavan paljon loukkaantumisia, mitkä estävät permanenttien syntymistä, hidastavat uuden pelitavan opiskelua ja kuormittavat tiettyjä avainpelaajia liikaa, mikä puolestaan lisää taas loukkaantumisriskiä. Toivotaan, että suma alkaisi pikkuhiljaa purkautua ja ensimmäisiä pelaajia saadaan kohta jo takaisin kaukaloon. Loukkaantumisten myönteinen anti on ollut se, että ollaan laajasti päästy näkemään pelaajiston taitoja ja kaikki kehään päässeet ovat oman ruutunsa hoitaneet vähintään kohtuullisesti. Pitää tosin muistaa, että Ässien pelaajamateriaalin on sen verran tasaista, että kovin suurta tason nousua tuskin tapahtuu vaikka päästään pelaamaan niin sanotulla parhaalla kokoonpanolla, lähinnä apuja saadaan peliruuhkien selvittämiseen.
Pelaajapuolella on tietysti Markku Tähtisen alkukausi erittäin positiivinen asia. Tai itse asiassa koko Wesslin-Tähtinen-Salonen on ollut siinä iskussa, mitä voitiin toivoa ja odottaa viime kauden ja kesän perusteella. Kaikkein positiivisin asia tämän ketjun onnistumisessa on se, että he aloittivat oman pelitavan opetteluprojektin puoli vuotta ennen muuta porukkaa jo viime kauden kestäessä, joten muilta voidaan odottaa vastaavia tuloksia iltojen pimetessä. Poikienkin pelissä on vielä havaittavissa turhan suuria eroja pelien ja vaihtojen sisällä, mutta erittäin positiinen juttu joka tapauksessa. Luultavasti Aravirta joutuu valitsemaan porilaisen pelaajan maajoukkueeseen, mikä tulee olemaan varmasti kivulias prosessi. Asia mikä tulee pitää mielessä on Timo Salosen panos, vaikka mies ei paljon tilastoissa näy kun W&T, hän tekee sen välttämättömän pohjatyön.
Toinen porilainen pelaaja, joka on selvästi ottanut yhden askeleen eteenpäin on Timo Hakanen. Kiekollinen peli sujuu vähintään kohtuullisesti ja erittäin älykkäitä syöttöjä lähtee kanssapelaajille useita per peli. Yhteispeli ei ole vielä saumatonta, mutta tästä on hyvä jatkaa. Timollahan on joka tapauksessa vielä pitkä matka kuljettavana, että voidaan puhua huippupelaajasta. Liikettä tarvitaan edelleen lisää, mutta eteenpäin on menty. Hakasenkin kanssa pelannut Tuomo Harjula on niin ikään erittäin positiivinen yllätys, nopeat jalat, mutta kuitenkin enemmän peliälyä ja käsiä kuin odotin. Hakanen-Harjula kaksikko saattaisi olla avain Ässien lyhyen tähtäimen pistemetsästyksen ongelmaan, eli miten saada Peter Sachlin kiistämättömät vahvuudet paremmin peliin mukaan ja toisaalta tasapainottaa Peterin yhtä kiistämättömiä heikkouksia. Kapteeni Korpisalon puutteellinen harjoituskausi alkaa näkymään pikku hiljaa rasituksen noustessa ja hurjasta tsempistä huolimatta hyökkäyspäässä ei ole vielä Jarkan aika. Sama pätee myös Patu Tuomiseen, joten jos pistettäisiin parivaljakko Korpisalo-Tuominen toistaiseksi tekemään likaista työtä kolmoseen. Eli siis toinen hyökkäävä kenttä olisi Harjula-Hakanen-Sachl. Tällöin voitaisiin saada Sachl paremmin mukaan 5-5 tilanteissa ja toisaalta nopeajalkainen ja hyvä asenteinen Harjula ehtisi myös paikkaamaan näitä Sachlin puolustuspään heikkouksia. Tomi Pöllänen voisi olla myös pelaaja, jota voisi kokeilla Sachlin rinnalla, mutta epäilen Pölläsen olevan liian samantyyppinen kuin Sachl itse, Harjula tuntuisi ainakin paperilla paremmalta.
Puolustajista Steve Shiffers parantaa ja on ollut itse asiassa juuri niin hyvä kun odotin. Pele Peltonen on pikku hiljaa tulossa, Gladin valitettava loukkaantuminen pakottaa nimenomaan Pelen ottamaan entistä isompaa roolia. Kangasalusta pelaa näyttävästi, sekä hyvässä että pahassa. Pommi sattuu osuessaan ja pyrky kiekolliseen rooliin pakottaa vastustajan katselemaan myös selän takana viillettäviä kavereja. Vastapainona tietysti sitten jäähyjä ja hasardeja, kuitenkin Parrussa on mielestäni jotakin, mistä voi olla loppukaudella paljon hyötyä. Rontti-Ahmaoja toimi loistavasti niin kauan kuin miehet olivat ehjiä. Omiin ei tehty yhtään maalia tasakentällisin näiden miesten ollessa jäällä, Rontin poistumisen jälkeen Ahmaojan pelitaso on kärsinyt, mutta ei Timokaan mitenkään pettänyt ole. Antti Bomanin kohdalla myönnän olleeni väärässä. Uskoin, että Antista ei liigapakkia tehdä, mutta kyllä Antti oman ruutunsa pystyy hoitamaan, kun ei odoteta mitään ihmeitä. Joten, lakki päästä ja Antille tunnustus.
Maalivahtikaksikko on pelannut suurin piirtein odotusten mukaan. Scottie on lievästi epätasainen, mutta tulee olemaan Ässien tärkein yksittäinen pelaaja. Antti Jokela pystyy pelaamaan yksittäisiä otteluja, mutta Scottien pitkäaikainen loukkaantuminen ei ole toivottavaa.
Pelitapa on sen verran rakennusvaiheessa, että Ässät on parhaimillaan silloin kun vastustaja vie peliä ja päästään keskittymään omaan nöyrään puolustuspeliin ja siitä nopean vastaiskun kääntämiseen. Pelin hallintaa Ässät ei vielä pysty tekemään koko 60 minuuttia. Tässä valossa tuleva viikko on mielenkiintoinen, ainakin Jokereita ja Bluesia vastaan ollaan varmasti puolustuskannalla suurin osa pelistä ja omat ratkaisut pyritään iskemään vastaiskuista tai erikoistilanteista. Toisaalta, jos vastustaja onnistuu hyödyntämään pelin hallinnan jo aikaisessa vaiheessa, voi olla edessä vaikeat pelit. Mikä on itseasiassa vain hyvin odotettua ja minkä ei pitäisi yllättää ketään.