Ässäfanit – mistä kaikki alkoi?

  • 41 451
  • 151

patapower

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät Manchester United
Ihanaa Ässät

Hienoja juttuja patafaneilta.
Itselle aikanaan tuli kiekkofanius maajoukkueen myötä, leijonat tasaisesti otti rumasti kuokkaan Venäjältä&Tsekkoslovakialta mutta DDR ja Puola pääasiassa hävisi leijonille. MM-kisoja muistan seuranneeni aina. Eka fanitus tavallaan oli Tsekkoslovakia, joukkue oli ainoa joka pystyi lyömään Neuvostoliiton, pelaajista Bohuslav Ebermann#25 oli kova jätkä joka jäi mieleen monista.Tuolloin Kanukit ei ollut parhailla mukana.
Ässäfanitus tuli sitten mukaan kun tajusi että meillä Porissakin on pelaajia tuolla ja ne pelaa ihan tuossa lähellä. Olin tuolloin joku 10v.
Eka Ässä peli jonka muistan olleeni paikalla oli Ässät- Koovee tuon Pata vei isoilla numeroilla 10-4 tai jotain, tämä oli 80 taitteessa, kuitenkin mestaruuden jälkeistä aikaa.
Tuo oli aikaa kun olin ihan yksin tuossa, köyhistä kotioloista ei usein saanut lippurahoja mutta tuolloin kai :)
Muistan hyvin myös radiosta Ässät-HIFK finaalista sen viimeisen pelin kun tuomari Koskinen ratkaisee ottelua.... muistan kun suutuin lujaa Koskiselle :)
Paljon on matkan aikana tapahtunut. Edellinen Tappara-sarja välierät.... Katkera yllättävä tappio... Java tuossa joutui ojentamaan faneja tavaran heittelystä kentälle, harmitus vaikutti näinkin.
Vaasan Sport on ihan oma lukunsa, Tammisen luoma sarja joka sisälsi vain tuskaa kaikille mutta onneksi Pata kesti.. Sillanpää oli isossa roolissa!
Tapaus Otevrel ikävä loukkaantuminen, toivottavasti ei ikinä enää kenellekään.
Tuolla kaudella pata oli tosi vahva ja eikä tiedä miten pitkälle olisi mennyt jos tuota Otevrel tapahtumaa ei olisi tapahtunut. Tuolloin "valmentaja Ketola" oli parhaimillaan.
Aivan huikea on PataHistoria... Hienoja hetkiä.. Heijastuu nyt uutislähetyksissä telkussa ja radiossa .... Paljon puhetta Ässien mestaruudesta.. Todella paljon, ja huomenna sitten +30 000 fania torille vastaanottamaan patasoturit :))



Aloin miettä kovinta pataulkolaista, patasoturia, korjaa jos joku uupuu ;).... jotenkin näin voisi olla!!
1. Vujtek
2. Otevrel
3. Jooris
4. Zaporsky
5. Williams

Ikä vielä... kirjoittaja siis jo 47v patafani!!
 
Viimeksi muokattu:

Näkkäri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Pistetään nyt jotain tarinaa itsekin.

Tarkkaa vuotta en muista. Oletan, että ollaan eletty kautta 1986-87, kun Ässät ja jääkiekko ylipäätään alkoi silloin noin 8-v Näkkäriä kiinnostaa enemmänkin. Siihen asti oltiin toki pelattu pihapelejä jo kauan ja esim. Tapio Levo silloisena ”naapurina” kävi poikansa kanssa silloin tällöin vähän kikkailemassa lähiulkojäällä. Joku vanhempi kavereista aina selitti kuka tuo mystinen mies oli, mutta itse en tainnut asiaa vielä silloin sisäistää.

Isäni vei minut peleihin ensimmäistä kertaa ja kyllähän se oli heti menoa. Sinne oli päästävä aina uudelleen. Jostain syystä halusin aina, myös vähän vanhempana, käydä peleissä yksin. Keskitin kaikki aistini kentälle sekä elin pelissä niin täysillä mukana etten kaivannut mukaani ketään kyseistä tapahtumaa ”häiritsemään”. Ässien peli oli jotenkin todella henkilökohtainen tapahtuma, vaikka kyse toki oli massatapahtumasta. Näin jatkui varmasti tuonne yläasteen loppuun asti. Olen myöhemminkin tätä miettinyt, että mistä helvetistä oli kysymys, mutta kaiketi koin tosiaan Ässät omana juttunani enkä halunnut siihen mitään häiriötekijöitä. Aika usein isä vei hallille ja tuli pääovien sisäpuolelle (silloinhan pääsisäänkäynti oli siellä Maikkalan puolen päädyssä) pelin viimeisillä minuuteilla odottelemaan meikäläistä ja kotona äiti tiesi mielialastani aina miten peli oli päättynyt. Tappiot koin silloinkin äärettömän raskaasti.

Vierasmatsit kuuntelin radiosta. Meni varmaan monta kautta putkeen, että tein kotona tuoleista maalin. Tuolien päälle pari vilttiä ”verkoksi” ja siitä sitten yleensä sählymailalla ja pallolla ”kiekkoa pussiin”. Usein maali piti vielä tehdä radioselostusta mukaillen. Samaan tapaan kuin Java tai kuka sen maalin sitten tekikin. Päälle toki villit tuuletukset, kuten asiaan kuului.

Jossain vaiheessa asuimme pari vuotta Keski-Suomessa ja toki silloinkin piti päästä Ässät aina vieraskentälläkin näkemään. Yksi muisto on tatuoitu pysyvästi mieleen. JypHT oli voittanut Ässät, mutta halusin moikata sankareitani. Kiipesin pleksin reunalle ja huusin ensimmäisenä näkemälleni Ässälle ”Hei Pratsa”. Levo kääntyi ja tervehti. Ei varmasti muistanut Ulvilan ulkojäiltä, mutta tuntui pienestä miehestä kuitenkin helvetin hienolta ja tärkeältä. Samoilta vuosilta muistan tehneeni maalin koulun kaukalopallojoukkueen riveissä. Se oli kavereiden mielestä ”kuin Levon tekemä”. Ai saatana se lämmitti mieltä. Koulussa tein puukäsityötunnilla kellon. Padanmuotoisen tottakai. Samoihin aikoihin muistan saaneeni opettajalta kirjeen kotiväelle, jossa mainittiin Ässäfanituksen menevän jo vähän yli ja herättävän pahaa verta koulukavereissa.

Mieleen on myös tuolta ajalta jäänyt se valtava, suorastaan käsittämätön Isomäen tunnelma. Voi olla, että aika on kullannut muistot, mutta mielestäni esim. isoja Patalippuja liehui silloin (ihan 90-luvun alussa) jokaisessa runkosarjankin pelissä vähintään tuplamäärä enemmän kuin tämän vuoden ratkaisevassa finaalissa. Hippokseen verrattuna Isomäen tunnelma oli aivan saatanasti parempi. Koulussakin yritin tätä asiaa sikäläisille kavereille innokkaasti raportoida, mutta eihän siitä mitään tullut. Ei uskottu, mutta minä tiesin paremmin. Ässät oli tuolloin varmasti yksi keino ylläpitää kotiseuturakkautta ja miksei helpottamaan koti-ikävääkin. Myöhemmin ollessani noin 13-vuotias muutimme takaisin lapsuuden kotiimme Satakuntaan ja toki vanhojen kavereiden lisäksi tärkeä asia oli, että taas pääsi lähes jokaiseen Ässien kotipeliin.

Tällä hetkellä tuntuu aika helvetin käsittämättömältä, että Ässät ei ollut ennen tätä kevättä voittanut yhtään mestaruutta näinä vuosina. Aikaa on mennyt tuhottoman paljon ja nyt se on viimein totta. Jollain tavalla vieläkin vaikea käsittää, mutta ehkäpä se tästä vielä aidosti päähän iskostuu. Porin Ässät on Suomen mestari 2013. Kiitos siitä.
 

Nexra

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Moi kaikille. Täällä on paljon hyviä kirjoituksia, toinen toistaan parempia ja koskettavampia. Mä mietein pitkään, että laitanko ollenkaan, kun mä en ole mikään kirjailija, mutta jos nyt sitte kumminkin jotain...

No, mun Ässä-faniuteni alkoi 1970-luvun alkupuolella, olin silloin vähän toisella kymmenellä oleva koulupoika. Peleihin en päässyt, koska asuin 50 kilometrin päässä Porista, ja asun edelleenkin...mutta otteluiden tulokset seurasin radiosta ja televisiosta, ja lehdistä luin joka ainoan rivin ja sanan, joka vähänkin koski Ässiä. Muistan yhä edelleen, kun jos Ässät oli voittaneet illalla pelinsä, eräs poika meni onnellisena kouluun...pääsi hiukka kuittailemaan toisille. Luokallani oli useita lukkofaneja. Varsinkin silloin, kun oli lukko kaatunut, oli komeeta. Muistan myös sen, että jos Ässät olivat hävinneet pelinsä, eräs poika olisi halunnut jäädä pois koulusta seuraavana päivänä...enhän mä jäänyt, menin kyllä kouluun, mutta kuittailua sain.

Kaverini oli hiukan mua vanhempi, hän sai ajokortin ja sai hommattua itselleen myös pikku-fiatin...sillä me pojat sitte mentiin katsomaan pelejä, vuosi oli silloin 1975. Käytiin Porissa ja raumalla. Javanainen oli silloin nuorena kaverina alkua edustusjoukkueessa, muistan kun ihailin silloin jo Javaa erittäin paljon. Tietysti muitakin, mutta jotenkin Java oli mun suosikki, koska hän oli lähempänä omaa ikääni.

No, kaverini meni sit ekax inttiin ja sen jälkeen muualle opiskelemaan. Mä jäin taas ilman kyytiä peleihin. Jokaista ottelua kyllä seurasin mahdollisuuksien mukaan. Kunnes sitten sain itsekin ajokortin ja myös vanhan ladan...no, sillä pääsi katsomaan pelejä, etenkin vuoden 1978 ratkaisua! Oli todella ikimuistoinen ottelu silloin 02.04.1978! Väkeä oli hallissa joka paikassa. Mainoskylttien päällä ja todella joka paikassa. Erätauolla muistan kun kuulutettiin, että jos ei tulla pois sieltä mainosten päältä...niin ottelua ei jatketa. Eihän sieltä pois tultu ja ottelua jatkettiin.Ottelun päätyttyä pojat kiipesivät päätyverkkoja pitkin ylös katonrajaan ja toiselta puolelta alas...oli tosi vaarallistakin touhua, mutta sieltä kuitenkin kiersivät. Onneksi ei mitään sattunut. On mahtavan hienot muistot tuosta pelistä...ja kun Ketolan Vellu nosti kannun ylös ja kiersi hallia kultatuolissa, vau...sanon minä! En silloin osannut ajatella, että seuraavaa mestaruutta joutuisin odottamaan 35 vuotta, ehkä oli niin parempikin.

Sitten tuli hopeamitaleita ja sellasta jatkossa...mulla oli 1980-luvulla elämä töitten puolesta ja muutenkin sellasta, että harvemmin pääsin käymään peleissä. Seurasin kyllä kaikkea Ässiin liittyvää erittäin tarkasti. Jokaista ottelua ja kirjoituksia seuraavan päivän Satakunnan Kansasta. Kunnes sitten, muistaakseni vuonna 1985, Radio Pori aloitti toimintansa. Ja tuli sieltä suorat otteluselostukset! Jari-Tapani Koskinen selosti. Kuuntelin joka ainoan ottelun selostuksen sieltä, jos en ollut hallilla ja jotenkin sain sopimaan.

Sitten tuli se divariin putoaminen. Se oli shokki. Mutta siellä sitten mentiin voitosta voittoon. Matti "mölli" Keinonen oli valmentamassa. Heiskasen Arto iski niin valtavat tehot divarissa, että pääsi jopa maajoukkueeseenkin kokeilemaan. Takaisin liigaan noustiin sitten heti, se oli helpotus mulle ja varmasti monelle muullekin.

1990-luvulla kävin itsekin jo säännöllisemmin peleissä. Vieraspelit kuuntelin radiosta, jossakin vaiheessa selostaja vaihtui Timo Järvenpäähän...oli myötä ja vastamäkeä patajoukkueen esityksissä ja saavutuksissa, mutta kuitenkin täältä 50 kilometrin takaa tuli lähdettyä hallille. Ei estänyt lumi eikä räntäsade sitä kun vaan pääsi hallille. Kausi 1995-1996, ja Jaroslav Otevrel. Siinä ottelussa en ollut paikan päällä, kuuntelin Järvenpään selostusta. Tuntui todella pahalta. Olin käynyt muissa peleissä hallilla ja ihaillut Otevrelin ja Korpisalon loistavaa yhteistyötä. Nyt sitten Otevrel makaa halvaantuneena. Ei voi olla totta. Mutta, pakko se oli uskoa lopulta. Todellinen shokki se oli. Koko joukkueen loppukauden pelit meni sitten miten meni. Toisaalta se oli kyllä ihan ymmärrettävääkin.

Vuosituhannen vaihde ja kaikenmaailman sotkut, joita Ässiin liitettiin. Tuntui tosi pahalta. Pelitkin menivät sitten miten menivät. Mutta hallille täytyi päästä. Ensimmäisellä fanimatkalla kävin kaudella 2003-2004, matka oli Jyväskylään. Fan Clubin matkan vetäjänä oli silloin Anu Ikonen-Kullberg. Oli loistava matka. Sittemmin olen käynyt jokaisessa SM-Liigahallissa Fan Clubin/ Pataljoonan reissuilla. Muutamissa useastikin. Hyviä reissuja ovat olleet!

Kausi 2005-2006 oli sitten yksi ikimuistoinen kausi, mahtavan loppunsa ansiosta. Silloin ei vielä tullut mestaruutta, mutta se hopea voitettiin!

Keväällä 2009 tuntui sitten siltä, että kaikki romahtaa kuin korttitalo. Kävin Vaasassa katsomassa kaikki kolme ottelua Pataljoonan fanibussissa, ja viimeiseen otteluun mennessä oli kyllä sellaiset fiilikset, että ei tästä nyt hyvää seuraa. Mutta loppujen lopuksi tuokin peli voitettiin ja multa jäi varmasti muutama lyönti pumpusta väliin tuon ottelun aikana...voittomaalin jälken mä huusin melkein keuhkoni pihalle, mahtavaa oli. Viimeisessä ottelussa Porissa sain vaasalaisten heittämästä kananmunasta...no, voitto ja liigassa säilyminen oli tärkeämpää. Karsintasarjasta ja otteluista ei sen enempää, tunneskaala oli valtava.

Kaiken kruunasi sitten tämä päättynyt kausi! Tähän tunteeseen mulla ei riitä sanoja. Yksinkertaisesti. Tippa linssissä katsoin, kun Vellu ojensi kannun Uusitalolle. Todella upeeta!

Mulla on lähes parikymmentä vuotta ollut kausari seisomakatsomoon ja haen sen ensi kaudeksikin, jos vain elän.

Lyhyenä yhteenvetona voisi sanoa, että on sitä palanut aikaa, bensaa ja rahaa mahdottoman paljon tähän Ässien peleissä käymiseen kaikkinensa. Ei viitsi edes ajatella. Mutta, ilman sitä mulla ei olisi ollut niitä tuhansia ja taas tuhansia ikimuistoisia hetkiä Isonmäen seisomakatsomossa, fanimatkoilla ja muutenkin.
 

Nash-ty

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Olen syntynyt ja asunut Espoossa koko elämäni, mutta silti olen aina ollut Ässäfani henkeen ja vereen.
Kaikki alkoi vuonna 2003 (7v), kun ensimmäistä kertaa menin katsomaan smliiga pelin serkkujen ja enon kanssa, Jokerit - Ässät Hartwall Areenalle. En muista paljon peli päättyi, pitäisi varmaa kysyä Enolta, mutta jotenkin enoni sai minut kiinnostumaan lätkästä ja Ässistä ja siitä asti olen ollut Ässäfani. Enoni joka muuten on myös suuri Ässäfani, oli joskus nuorempa tehnyt töitä Isomäen hallilla ja oli sieltä saanut sitten Juha Taskun pelipaidan, Ässä-viirejä ja Ässä-lipun.
 

The Rock

Jäsen
SM-liigasyksy 1990. Kolmoskanavan kiekkoilta. Kari Tyni ja Kimmo Leinonen. Hockey Reipas vastaan Ässät.

Alle 10-vuotias pojankoltiainen tapitti telkkarista silmä kovana kuinka muuan Arto Javanainen punaisessa patapaidassa numero 4 latoi lahtelaisten verkkoon kolme maalia ja siivitti Ässät 5-1-vierasvoittoon yhdessä ketjukaveriensa Kari Makkosen sekä Aleksejs Frolikovsin kanssa.

Siitä se kaikki sai aikanaan alkunsa ja hautaan asti mennään patasydän rinnassa sykkien!

Ensimmäinen Isomäellä livenä nähty Ässien peli ajoittuu puolestaan SM-liigakauteen 1993–1994, kun Ilves taipui Mikael Kotkaniemen, Javanaisen, Olli Kasken, Jokke Heinäsen, Arto Heiskasen ja Rauli Raitasen maaleilla sekä Kari Takon torjunnoilla komeasti 6-1.
 

Mikel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Liverpool
Mistä kaikki alkoi?

(Varoitus! Teksti on pitkä.)

Tervehdys jatkoaikalaiset! Tässä ensimmäinen viestini foorumiin, vaikka Jatkoaikaa ja edeltäjäänsä Kiekkopesää olen lukenut käytännössä katsoen päivittäin 15 vuotta.

Mistä kaikki alkoi? Haluan juuri tänään mestaruuden vuosipäivänä (aikaa kirjoittamiseen meni kauemmin kuin luulin, joten olemme 25.4 puolella) laittaa asioita ylös ja onhan tuota tarinaa vuosien varrella tullut.

Ensimmäiset muistot Ässistä ajoittuvat 80 –luvun loppuun, kun isäni ja äitini kävivät peleissä ja kerran kun olin mummolassani hoidossa, niin kummisetäni ja –tätini yllyttivät pientä poikaa huutamaan ”Lukko on terästä ja Ässät on pahvii”. Siitä se lähti, vähän omituisille urille tosin. En muista tuliko isältä nuhteita.

A-junnujen pelejä pääsin nulikkana seuraamaan ja tarpeeksi kun kiukuttelin, niin koittihan se päivä kun seitsemänvuotias pääsi isän kanssa edustuksen peliin. Se oli sen jälkeen menoa! Muistan vieläkin vanhempieni kausilippukirjan paikkanumeron, joka oli katsomo A1, paikka 14. Siinä istuin isän tai äidin vieressä puurappusella ja kuulemma olen heti alkanut huutamaan tuomareille ja vastustajille. Olivat vanhemmat äijät ihmetelleet, kun poika seuraa vain peliä, eikä leiki hallilla muiden kanssa.

Ensimmäinen idolini oli pelaaja numero 30, nimeltään Hartiatalo. Tajusin aika vikkelään tosin, että Hartiatalo –nimisiä pelaajia oli Ässissä aika monta. Tuo # 30 olikin sitten Arto ”Kunu” Heiskanen, jonka mehumukin sain joulupukilta aikoinaan. Kunun bravuuri oli luistella oikeaa laitaa ja kauhea lämäri perään. Ensimmäinen Ässien tekemä maali jonka muistan, oli juuri tuollainen. Kunu tuuletti toinen polvi jäässä ja hieroi jäätä samalla. Vastustajasta ei ole mitään muistikuvaa.

Ensimmäinen ottelu jonka hyvin muistan, on playoff –ottelu kotona Lukkoa vastaan. Ässät oli voittanut Raumalla ekan ottelun ja silloin kahdella voitolla pääsi välieriin. Legendaarinen kuuluttaja Seppo Sainio ilmoitti ottelun yleisömääräksi 7505 ja muistaakseni navetan kapasiteetti oli silloin 7500.
Ässät meni jatkoon Kanervon, Variksen ja Japa Levosen maaleilla. Rock around the clock pauhasi ja poika ihmetteli seisomakatsomossa liehuvaa Ässälippua, joka oli yhdeksänmetrisen ongenvavan päässä. Ei taitaisi nykyään mennä halliin sellainen.

Samaan aikaan ilmoitin vanhemmilleni, että tämä poika menee korttelikiekkoon. Olivat vanhemmat hymyilleet, että menköön vaan, mutta epäilivät sen harrastuksen loppuvan ennen kuin alkaakaan. No harrastuksesta tulikin koko elämän (toivottavasti) läpi kestävä harrastus ja jääkiekko on itselleni antanut todella monta kaveria ja ystäviä olen myös jääkiekon kautta saanut elämääni. Pelaajaurasta kun mitään ei tullut, niin onpa sitä tullut kokeiltua tuomarointia ja valmennustakin. Totesin, että katsomosta näkee parhaiten.

No niin juu takasin Ässiin. Sillä kaudella kun Ässät pudotti HIFK:n playoffeissa, pääsin kokemaan ensimmäisen kerran todellisen miehuuden riitin. Isäni sanoi, että saan tulla hänen ja työkavereidensa kanssa seisomakatsomoon, mutta ehtona oli, että mitään rutinaa on turha aloittaa jos ei näe peliä. Oli aika hienoa!

Muistan sarjasta HIFK:ta vastaan, kun Japa Levonen ohjasi jossain pelissä Sakke Lindforsin ohi 1-0 ja navetta rokkasi. Muutoin tuon aikakauden muistikuvat ovat aika hataria.

90 –luvun puolivälistä ei ole suurempia muistikuvia, playoffit Jokereita vastaan ja aina tuntui se TPS pudottavan Ässät jossain vaiheessa. Turkulaiset serkut vittuilivat huolella ja ajattelin, että enkö ikinä tule näkemään Ässien mestaruutta. Otevrelin tapauksen muistan, olimme silloin juuri junnujen kanssa pelireissulla ja joukkueenjohtajamme tuli kesken pelin sanomaan mitä on käynyt. Ihan hyvä ehkä etten ollut paikalla tapahtunutta näkemässä. Videon olen nähnyt muutaman kerran. Se kausihan käytännössä loppui silloin ja Korpisalo itki televisiohaastattelussa playoffien aikaan.

Kausi 97-98 oli vielä ”hyvää” aikaa, mutta sen jälkeen alkoi Ässillä mennä päin jotain. Muistan keväältä 99 sen kun mietittiin porukalla, miten Ässät voi olla ulkona playoffeista?!

Olihan se nyt aika vitsikästä käydä hallilla vaikkapa kaudella 00-01. Aina tuli turpaan ja kaveritkin kuittailivat opiskelijalle, että mitä niitä rahojasi sinne konkurssikypsään seuraan kannat. Aina siellä perhana seisottiin, eikä edes mietitty peleistä pois jäämistä.

02-03 ei muuta muistikuvaa, kuin Tähtisen siirto Lukkoon ja se legendaarinen matsi, jossa hän tuli Poriin Lukon paidassa.

03-04, nyt mennään pudotuspeleihin! Sääliplayoffit alkoi ja hyvältä näytti, mutta ei riittänyt joukkueen bensa ja kausi päättyi kuvainnollisesti Oleg Sorokinsin rimpulointiin oman tyhjän maalin edessä. Silloin lähti kotiin tullessa vanha Harri Laurilan paita lattialle ja perään jotain painokelvotonta.

Seuraavalla kaudella sääleistä ulos, mutta sain silloin nähdä omasta mielestäni yhden parhaimman ikinä Ässissä pelanneen pelaajan, Jason Williamsin. Aivan maaginen äijä! Hopeakausi perään oli aivan huikea ja vieläkin harmittaa, etten päässyt toiseen Porissa pelattuun Tappara –otteluun. Kaikki muut sen kevään pelit olen saanut nähdä paikan päällä. Silloin Isomäki puhalsi keuhkoistaan kahdeksan vuoden patoutumat ulos ja Tappara joutui kärsijän rooliin. Viidennen ottelun Kaipaisen jatkoaikamaali oli todella kauan paras kokemukseni Ässien peleistä ja silloin hyppäsin isäni kanssa Hakametsän päädyssä seuraavalle istuinriville. Onneksi tuo ei ole enää se meidän porilaisten ”MM -95”, vaan on meillä jo tuoreempaakin muisteltavaa.

Hopeakauden jälkeen tuntui, että alkaako taas Ässien alasajo?
KalPa oli juuri noussut liigaan ja kihlattuni sai syksyllä 07 opiskelupaikan Kuopiosta. Ei muuta kuin muija Kuopioon ja naureskeltiin samalla, että onneksi siellä on sentään surkeampi lätkäjoukkue kuin Porissa. Heh! Keväällä 08, KalPa nousi pois jumbosijalta Ässien kustannuksella. Oli se hienoa vaan emännällä Kuopiossa silloin. Syksyllä 08 itse perään Kuopioon ja siinähän sitä ajeltiin kerran kuukaudessa Poriin kavereita ja sukulaisia moikkaamaan. Aina tietysti otteluohjelman mukaan, jotta päästään navettaan.

Keväällä 09 saatiin sitten ajella hieman enemmänkin. Karsinnat perhana kutsui! Ai ai sitä puukon määrää mitä Kuopiossa tuli. Karhun valmistus loppui samoihin aikoihin Porissa ja muistan kun kihlatun kanssa käveltiin mäkeä ylös hallille ekaan karsintapeliin, että ensin vietiin Karhu, ei kai nyt Ässiä sentään.
Eka peli turpaan. Se oli shokki. Muistan vieläkin, vitun Jämsä (Jämsä on Porin ja Kuopion puolessa välissä ja silloinen Sportin pelaaja)!

Toinen ja kolmas peli voitto, ei suurempia muistikuvia.

Neljänteen peliin vanha auto alle ja nokka Kuopiosta kohti Vaasaa. Paskaa tietä Suomea poikittain katsomaan Ässiä. Siskoni (porilainen ja hullu Ässäfani) asuu perheineen Vaasassa. Miehensä ja appivanhempansa henkeen ja vereen Sportin puolella. Sinne yöksi, kävi miten kävi. Ässät hävisi pelin jatkoajalla ja vaasalaiset tönivät kihlattuani pelin jälkeen. Kyllä vitutti, mutta siltikin tilanne oli voitoissa 2-2, ei siis hätää.

No eipä ollutkaan juu, Porissa turpaan ja ratkaisu Vaasaan. Ei lähdetty Kuopiosta ajamaan, koska pääsiäiseksi oltiin tulossa Poriin. Ottelu oli muistaakseni kiirastorstaina ja lähdimme kihlatun sekä kolmannen porilaisen kanssa päivällä kohti rannikkoa. Niinisalon varalaskupaikan kohdalla auton radio tavoitti Radio Porin ja saimme kuunnella peliä. En muista loppumatkalta mitään. Kihlattu oli sopinut jonkun tapaamisen liittyen harrastukseensa Länsi-Porin koululle sille illalle ja hänet sinne pudotin. Sen jälkeen vanhempien luo peliä kuuntelemaan. Se ei ollut herkkua. Sport tasoitti ja mentiin jatkoajalle. Jouduin lähtemään hakemaan kihlattua Länsi-Porista. Hän istui autoon ja kysyi ”joko me ollaan Mestiksessä”? Ei oltu onneksi. Takaisin vanhempieni luo ja radio oli auki. Äitini oli tehnyt pizzaa, sitä sitten söimme radion ääressä ja tunnelma oli kuin rauhanjulistusta odottaessa (anteeksi tämä rinnastus). Joku täällä kertoi, ettei ole kuullut isänsä kiroavan, mutta silloin oli kirottu. Niin kai meilläkin kirottiin, kunnes Aho huutaa kuin sumuruuppari JANIKEINÄNEN JANIKEINÄNEN (vaikka Sillanpää teki SEN maalin)!! Se oli siinä, se ratkesi. Olo oli helpottunut, otin Karhun ja KalPa voitti pronssia. Onnittelupuhelu tuli työkaverilta Baronalta, sain onnitella myös häntä.

Seitsemäs peli oli varma nakki. Ei edes jännittänyt, tai en ainakaan tunnusta. Voitto siitä kotiin ja yöhön! Ääni oli Kuopiossa käheänä ja työkaverit eivät ymmärtäneet, kuinka tärkeästä asiasta olikaan kyse. Se on vaan jääkiekkoa, niin ne savolaiset ajattelee. Meille porilaisille jääkiekko on vaan enemmän. Piste. Älkää vängätkö vastaan.

Uuteen nousuun ja yksi tyhjä kevät, jonka jälkeen takaisin pudotuspeleihin. Navetassa käytiin Kuopiosta ja rahhoota kului hyvin paljon pelien vuoksi. Blues –sarjan häviäminen ei korvennut edes kauheasti, koska olin tyytyväinen jo siitä, että Ässät on vakavasti otettava seura taas pitkästä aikaa.

JYP –sarjan häviö otti pannuun. Muita pudotuspelejä emme paikan päällä nähneet, kuin toisen Jyväskylän pelin. Olimme juuri playoffien alun aikaan matkalla ja palasimme sopivasti tuohon otteluun. Kihlattu haukkui Caldwellin ja jyväskyläläiset vittuilivat. Hyvä ettei emäntä vetänyt yhtä teinipoikaa pataan pelin jälkeen. Emäntä kirjoitti Facebookkiin matkalla Jyppilästä Kuopioon tyyliin näin: ”miksi aina Ässien kannattajaa vituttaa keväisin, eikö sitä koskaan opi?” Tähän savolainen kaverinsa vastasi, että mitä siellä kiukuttelet, se on vaan jääkiekkoa. Heh, tuli hyvä keskustelu.

Kevät 12 ja palattiin Poriin Kuopion reissulta. Sitä oli oppinut arvostamaan juuriaan siellä Savossa enemmän ja Ässät tuli vielä lähemmäs omaa sydäntä reissun aikana. Oli kiva nähdä Porin Linjojen bussi hallin pihassa, kun joskus vaan vitutti Savo.

...jatkuu...
 

Mikel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Liverpool
Mistä kaikki alkoi?

...jatkuu...

Kovalla tohinalla Porissa uuteen kauteen ja kuinka hienoa olisikaan taas nähdä jokainen kotipeli kavereiden kanssa seisomakatsomossa. Uudessa työpaikassani kysyttiin kerran kesällä 2012, että mikä on unelmasi? Sanoin sen olevan ”maallisista” asioista ehdottomasti sen, että näkisin joskus Ässien voittavan mestaruuden. Nauroivat ja hymyilivät, ajattelivat minun olevan sekaisin. Samalla kun naureskelivat, niin ilmoitin vielä, että jos tuo päivä joskus tulee, niin seuraava päivä mestaruudesta on minulla vapaapäivä. Esimieheni kätteli sopimuksen heti.

Kausi alkoi ailahdellen ja allekirjoittanut manasi koko joukkueen + lupasin pysyä hallista poissa loppukauden tammikuun alusta asti. Se oli täyttä kuraa! Mikä vitun Brodin, miten se on pelannut Tre Kronorissa?!

Tammikuun lopulta se lähti ja eihän se kivi sitten pysähtynyt. KalPa kaatui kivuttomasti, eikä sitä voittoa jaksanut edes juhlia. Mitä nyt otin Kuopiosta pullon konjakkia vedosta pois ja soitin pakolliset vittuilupuhelut. JYP –sarjan ensimmäinen peli oli jäätävää katsottavaa. Taas vanhempieni luona, kun meillä ei ollut kanavia. Voi kauheeta sitä huutoa Ryanin maalin jälkeen!
JYP lauluun ja finaaleihin.

Tappara oli itsevarma, Rauno Korpi ja Kalevi Numminen varmistelivat jo mestaruutta. Aamulehden puusilmätoimittaja Salo hehkutti varmaa mestaruutta. Ei kun vaan, täältä tullaan.

Eka peli Tampereella, emännän kanssa katomaan. Edessä istui isä poikansa kanssa. Isä oli koko pelin ajan hiljaa, mutta kun Niämine teki ekan maalin, hyppäsi eteemme ja alkoi lällätellä. Sen äijän vuoksi mestaruus maistuu vieläkin paremmalta. Voitte kuvitella äijää, kun peli ratkesi viisi sekuntia ennen loppua.

Porissa selkeä voitto ei siitä muuta, vuorossa oli peli nro. kolme. Ystävän luo katsomaan ja kisastudiossa oli väkeä toistakymmentä. Umicevic, ei kai siinä muuta tarvitse sanoa. Kyllä taas vitutti!

Neljäs peli Porissa, sanoivat, että seisomakatsomo toi pelaajille itsevarmuuden. Metsolan sulaminen oli alkamassa. Ryanin 1-0 oli helppo maali. Siitä eteenpäin peli oli Ässien hallussa ja olo itselläkin luottavainen.

Siispä viidenteen peliin ja saimme liput Tampereelle. Siskoni sai Vaasasta hankittua kolme vierekkäistä paikkaa. Lipuista olisi voinut pyytää mitä vain ja olen ikuisesti kiitollinen siskolleni, että hän antoi liput isäni, kihlattuni ja minun käyttöön.
Se peli oli kamala katsoa. Tappara vei sitä ja Ässät roikkui mukana. Elon maalin jälkeenkin oli vielä vähän epävarma olo. Aivan pelin lopussa oli vielä Tapparalla paikka. Ei maalia, päästiin jatkoajalle. Sydän hakkasi koko jatkoajan, vatsa vääntelehti, enkä tiennyt miten olisin istunut penkissä. Kihlattu hoki, ettei kestä kun tämä halli räjähtää. Sitä itsekin oli jo jotenkin valmistautunut Tapparan maaliin. Vaan kuinka kävikään; Uusitalolla kiekko ja muistan sanoneeni nämä sanat ”tee Ville nyt hyvä ratkaisu”. Samassa päädyssä, jossa isäni kanssa juhlimme vuonna 2006, olimme taas kaulakkain. Voi sitä huudon ja hyppimisen määrää! Kuitenkin jo hallissa iski ymmärrys, ettei tämä ollutkaan tässä. Keskiviikkona jatketaan.

24.4.2013, kaunis päivä porilaisessa kiekkohistoriassa. Näin sen mestaruuden vihdoinkin! Ystäväni itki Ryanin 1-0 –maalin jälkeen. Hän ei pystynyt käsittämään tilannetta. Tuolloin muuten sattui sellainen tilanne, mikä seisomakatsomossa lipan alla joskus tapahtuu, eli sahanpurua putoaa seisojien päälle yläpuolen istumakatsomosta (vain Porissa). Eräs henkilö, joka on kaupungin johtavissa viroissa, sanoi minulle ennen kuudetta finaalia toivovansa, että hallin vesivanerit kestävät sen paineen. Oli vielä hiukan tosissaankin, vaikka värikynääkin oli tietysti mukana.

Tapparan 2-2 –maalin jälkeen kehoni läpi meni salama. Ei tässä voi nyt käydä näin! Onneksi yhtä pitkää kiekkoa ei vihelletty kolmannen erän alussa ja Jyrihyrinä yritti saada katkoa osumalla Metsolan räpylään. Ei osunut ja meni maaliin, aika hienoo.

Summeri vapautti navetan ilonpitoon. Itse katsoin vakioseisomapaikaltani välittömästi sitä kohtaa, johon viiri tultaisiin syksyllä nostamaan. Se näyttää muuten hyvältä.

Ässät on antanut minulle paljon, mutta olen myös mielestäni antanut Ässille paljon. Liikakin ehkä, mutta onneksi yksi Ässien minulle antama asia on entinen kihlattuni, nykyinen aviopuolisoni, joka ymmärtää minua. Toki rajansa hänelläkin ja niitä rajoja on muuten tullut kokeiltua useastikin.

Talomme katolla liehui keväällä 2013 Patalippu, kissa on nimetty entisen pelaajan mukaan, talossa on huone sisustettu Ässiin liittyvällä tavaralla, olen tavannut vaimoni fanireissulla, häidemme jatkopaikalle tulimme Touch and Go:n saattelemana, hääparin toiseksi viimeinen biisi oli Patasydän ja viimeinen Isomäen Legenda.

Tää on vaan jääkiekkoa hei!
 

Jerkkola

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kolme kovaa: Pori, Pata ja Pesäkarhut
Tervetuloa palstalle! Hieno viesti heti alkuun ja herätti omat muistot henkiin vahvasti. Itsellä hyvin samantyylinen tarina muutamin pienin eroin:

Eka peli divarivuotena, Ässät voitti muistaakseni kaksinumeroisilla luvuilla. Voi olla, että kysessä oli myös tuo 9-4 päättynyt kolmas karsintapeli Jokipoikia vastaan.

Näin Ässien pronssipelin Raumalla 1995 ja hopeavuonna 2006 silloisen tyttöystäväni ansiosta kaikki Porissa pelatut pleijaripelit.

-09 ei meinannut tulla töistä mitään kun katsoin iltavuorossa asiakaspalvelijana kuudetta karsintaa. Onneksi työkaverit ymmärsi, eivätkä vaatineet tauotusta ihan normaaliin tapaan.

Olin näkemässä Otevrelin hirveän tilanteen livenä, mutta en ikävä kyllä päässyt ratkaisevaan finaalipeliin. Onneksi hiukan sain paikkausta siihen olemalla paikalla kun viiri nousi kattoon viime syksynä.

Nykyinen kihlattuni ei ehkä aina täysin ymmärrä intohimoista ja tunteellista suhtautumistani Ässiin, mutta se annettakoon anteeksi.
 
Suosikkijoukkue
Broadstreet Bullies, Scott Stevens, Wendel Clark
Vaikee sanoo mistä kaikki suoranaisesti alkoi, mutta iso buusteri oli ainakin liki 40 vuotta sitten, kun peruskoulun jumppamaikka oli houkutellut Vellun vierailemaan meiän liikuntatunnilla. Vellu pelas tuolloin vielä aktiivisesti Ässien paidassa.
Maikka oli itse entinen SM-tason yleisurheilija mutta tunsi Vellun henk.koht. jostain yhteyksistä.
Harmi vain ettei se signeerattu maila ole enää tallessa....
 

regularflex

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Tuli kesäpäivän ratoksi nyt vihdoin ja viimein jäljitettyä elämäni ensimmäinen ottelu paikan päällä Isossamäessä. Muistikuvat olivat, että Ässät hävisi 1-6 tai 1-5 Jokereille. Niko Mikkola teki ainoan maalin kotijoukkueelle ja Jokereilla pelasi Patrik Juhlin. Seisomakatsomossa ihmiset taputti ja hallissa oli varsin kotoisa fiilis. Nämä siis vielä esikouluikäisen muistikuvia.

Löysin ottelun, linkki pöytäkirjaan ottelusta. Varsin legendaarisia nimiä pöytäkirjassa. Jan "härkä" Benda, Potaitshuk, Kivenmäki ja Peltonen. Pääsin saman kauden aikana seuraamaan pariin otteeseen myös Ässien harjoituksia ja muistan sen, kuinka iso Benda oikeasti oli. Myös Esbjörsin veljekset jäivät mieleen lähinnä hauskan sukunimensä vuoksi. Tuomo Kyhä oli myös reilu äijä, kun antoi mailan muistoksi.

Tästä pisteestä voidaan laskea alkaneeksi allekirjoittaneen Ässien fanitus, vaikka jo hieman aiemmin lätkäkorteista ja lehdistä oli joukkuetta tullut ihailtua.
 

Raimoton

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, Philadelphia Flyers, La Albiceleste
Tämä sai väkisin hymykuopat esiin. Varsinkin Ässien ainokaisen syöttäjät.

Timo Hakanen. Ässien oma kasvatti joka pelasi vuosituhannen vaihteessa liigaa. Teki parin kauden jälkeen -02/-03 kaudella paluun patapaitaan. Itsellä myös tosi hämärät muistikuvat noista ajoista iän takia, mutta sen muistan kuinka saatanan hidas Hakanen oli. Olisi varmaan Tero "Mäkki" Määttäkin tullu vasemmalta ohi. Eliteprospects kirjoittaa miehestä ilmeisen osuvasti: (tästä vasta hyvän huumorin repi)
"Hakanen is player with magical wrists. A good scorer as well as stick handler and passer. A great penalty-killer. His only weakness lies in his poor skating ability." Maagisista käsistä ei paljon hyötyä ollut ihan liigatasolla. Onkohan kellään käsitystä mitä mies mahtaa nykyään tehdä?
 

Pratu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Timo Hakanen

Yksi aliarvostetuimmista porilaislahjakkuuksista. Kausi 98-99 olisi voinut olla läpimurtokausi. Ässien hyökkäys oli tuolloin nimekäs (Benda, Potaichuk, Esbjörs, Fandul, Mikkola, Kivenmäki, Saarikoski, Arkiomaa, Heinänen, K.Salminen, Lönberg, Tähtinen, Levonen, Raitanen...) ja Hakasen paikka Salosen Timon kanssa 4-ketjussa, jossa pelasivat kuitenkin loistavaa peliä. Peliaika jäi vain Nokelaisen käsittämättömän peluutuksen tuloksena minimiin, yleensä viltti kutsui jo avauserässä pirteintä ketjua ja loppupeli puskettiin nimimiesten voimin kolmella kentällä. Tuloksena yksi pahimmin alisuoritetuista kausista Ässiltä. Taisi sitten Hakanen tuosta kaudesta turhautuneena vetää loppu uran vain lahjakkuudellaan...?
 

Valmetti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blackhawks, Bruins
Yksi aliarvostetuimmista porilaislahjakkuuksista. Kausi 98-99 olisi voinut olla läpimurtokausi. Ässien hyökkäys oli tuolloin nimekäs (Benda, Potaichuk, Esbjörs, Fandul, Mikkola, Kivenmäki, Saarikoski, Arkiomaa, Heinänen, K.Salminen, Lönberg, Tähtinen, Levonen, Raitanen...) ja Hakasen paikka Salosen Timon kanssa 4-ketjussa, jossa pelasivat kuitenkin loistavaa peliä. Peliaika jäi vain Nokelaisen käsittämättömän peluutuksen tuloksena minimiin, yleensä viltti kutsui jo avauserässä pirteintä ketjua ja loppupeli puskettiin nimimiesten voimin kolmella kentällä. Tuloksena yksi pahimmin alisuoritetuista kausista Ässiltä. Taisi sitten Hakanen tuosta kaudesta turhautuneena vetää loppu uran vain lahjakkuudellaan...?

How come? Tipi on/oli mukava, vähän vetäytyvä kaveri, jonka suurin puute taisi olla "kiiman" puute. Pikkutaitava näpertelijä, joka olisi kenties luonut paremman uran vaikka jääpallon tai jalkapallon puolella. Aliarvostettu on minusta varsin väärä termi, koska eihän hän saanut mitään aikaiseksi jääkiekkokaukalossa. Vai saiko sinusta? Miesten peleihin aivan liian hidas, pehmeä ja toivottaman kiltti jääkiekkoilijaksi, vaikkakin muuten kohtelias ja mukava kaveri. Kaverin NHL varaus oli aikanaan yksi suurimmista "varausvitseistä" Teemu Riihijärven ohella.
 

regularflex

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Yksi aliarvostetuimmista porilaislahjakkuuksista. Kausi 98-99 olisi voinut olla läpimurtokausi. Ässien hyökkäys oli tuolloin nimekäs (Benda, Potaichuk, Esbjörs, Fandul, Mikkola, Kivenmäki, Saarikoski, Arkiomaa, Heinänen, K.Salminen, Lönberg, Tähtinen, Levonen, Raitanen...) ja Hakasen paikka Salosen Timon kanssa 4-ketjussa, jossa pelasivat kuitenkin loistavaa peliä. Peliaika jäi vain Nokelaisen käsittämättömän peluutuksen tuloksena minimiin, yleensä viltti kutsui jo avauserässä pirteintä ketjua ja loppupeli puskettiin nimimiesten voimin kolmella kentällä. Tuloksena yksi pahimmin alisuoritetuista kausista Ässiltä. Taisi sitten Hakanen tuosta kaudesta turhautuneena vetää loppu uran vain lahjakkuudellaan...?

En ota kantaa Hakaseen sen enempää, sillä en miestä ja hänen vaiheitaan tarkasti tunne, mutta totean yleisesti, että Ässät kusi omiin muroihinsa pahasti tuolla vuosituhannen taitteen järjettömällä johto- ja pelaajarumballa. Aina piti ostaa ulkopuolelta miehiä ja omat junnut, joita tuolloin oikeasti oli runsaasti ja lopulta ihan kelvollisia uria osa tekikin, sivuutettiin kylmästi. Tuolta kun vilkaisee esimerkiksi kauden Eliteprospects.com - Ässät 1999-2000 kauden rosteria, niin asia hahmottuu hyvin selkeästi. Pidänkin tätä toimintaa syypäänä pitkään alennuskauteen 2000-luvulla. Onneksi nykyjohto on viisastunut ja pitkäjänteisen työn merkitys ymmärretty ja se on selvästi kantanut jo hedelmää.

Edit. Täytyisiköhän perustaa oikein joku: "Mitä heistä olisikaan voinut tulla" nostalgiaketju, jossa käytäisiin läpi aina tiettyjen ässäjuniorien vaiheita ja sitä, miksei osa ikinä päässyt lähellekään potentiaaliaan. *hymiö*
 

luotsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, Die Mannschaft, Bayern München
En ota kantaa Hakaseen sen enempää, sillä en miestä ja hänen vaiheitaan tarkasti tunne, mutta totean yleisesti, että Ässät kusi omiin muroihinsa pahasti tuolla vuosituhannen taitteen järjettömällä johto- ja pelaajarumballa. Aina piti ostaa ulkopuolelta miehiä ja omat junnut, joita tuolloin oikeasti oli runsaasti ja lopulta ihan kelvollisia uria osa tekikin, sivuutettiin kylmästi. Tuolta kun vilkaisee esimerkiksi kauden Eliteprospects.com - Ässät 1999-2000 kauden rosteria, niin asia hahmottuu hyvin selkeästi. Pidänkin tätä toimintaa syypäänä pitkään alennuskauteen 2000-luvulla. Onneksi nykyjohto on viisastunut ja pitkäjänteisen työn merkitys ymmärretty ja se on selvästi kantanut jo hedelmää.

*hymiö*

En kyllä löydä tuosta listasta juurikaan omia kasvatteja, jotka olisi "sivuutettu kylmästi". Samu Wesslinin ura jäi kyllä vähän puolitiehen, Salonen lopetti aika nuorena ja keskittyi opintoihin, Kyhänkin ura Ässissä jäi kovin lyhyeksi, samoin Hakasen. Kaski, Levokari, Tähtinen ja Peltonen pelasivat pitkät urat ja pääosin Ässissä. Mielestäni kaikki saivat näyttömahdollisuuksia riittävästi, osalla vaan kehitystä ei tapahtunut ja liekö motivaatiokaan ollut kohdallaan. Varsinaisiin lahjakkuuksiin tuosta joukosta laskisin vain Kasken ja Tähtisen. Kun tuota listaa katsoo, niin selvää on, että juniorituotanto oli 70-vun lopun 80-luvun alkuvuosien ikäluokissa suorastaan heikoissa kantimissa ja se näkyi 2000-luvun taitteen liigajoukkueen rakentamisessa, ostoille meno oli pakon sanelemaa.
 

regularflex

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
En kyllä löydä tuosta listasta juurikaan omia kasvatteja, jotka olisi "sivuutettu kylmästi". Samu Wesslinin ura jäi kyllä vähän puolitiehen, Salonen lopetti aika nuorena ja keskittyi opintoihin, Kyhänkin ura Ässissä jäi kovin lyhyeksi, samoin Hakasen. Kaski, Levokari, Tähtinen ja Peltonen pelasivat pitkät urat ja pääosin Ässissä. Mielestäni kaikki saivat näyttömahdollisuuksia riittävästi, osalla vaan kehitystä ei tapahtunut ja liekö motivaatiokaan ollut kohdallaan. Varsinaisiin lahjakkuuksiin tuosta joukosta laskisin vain Kasken ja Tähtisen. Kun tuota listaa katsoo, niin selvää on, että juniorituotanto oli 70-vun lopun 80-luvun alkuvuosien ikäluokissa suorastaan heikoissa kantimissa ja se näkyi 2000-luvun taitteen liigajoukkueen rakentamisessa, ostoille meno oli pakon sanelemaa.

No joo, ehkä hieman värikynää ynnä tietämättömyyttä kirjoituksessani, mutta kyllähän esimerkiksi Mika Lehdon tasoisen talentin päälle olisi pitänyt ymmärtää. Täysin en kuitenkaan allekirjoita tuota väitettä, että juniorituotanto olisi ollut heikoissa kantimissa 70-luvun/80-luvun ikäluokissa. Levokarista tuli pelimies muualla, Salonen-Tähtinen-Wesslin ketju nousi 02-03 kaudella jopa ykkösketjuksi saakka, Hakanen sai NHL-varauksen, Kiilholma ja Forsbacka (-82) ovat tuttuja nimiä kaikille tällä palstalla ja saman ikäluokan Mikko Peltonen oli myös lahjakas kaveri, joten potentiaalia oli kyllä jossain määrin. Myös Mika Rontti pelasi aikanaan kelpo uran (-83). Koskenkanto ja Ahonkivi voittivat sitten kaukalopallossa mestaruuksia, mutta olen antanut itseni ymmärtää, että olivat lahjakkaita myös kiekossa. Toki on selvää, että 80-luvun lopun ikäluokat pesivät lahjakkuudessa hyvin suuren osan muista ikäluokista. Myös tämä -93/94 ikäluokka on tuottanut nyt lupaavia pelimiehiä.

Voi olla silti, että olen ihan väärässä osittain myös siitä, että olen ollut kovin nuori, kun nuo ikäluokat Ässissä pyöri. Olisikin mukavaa, jos kokeneemmat palstalaiset hieman sivistäisivät kloppia näissä ikäluokkien tasoissa ja kirkkaimmista lahjakkuuksista. Mitkä ikäluokat esim. saavuttivat SM-mitaleita A B tai C-junioreissa jostain 1975-ikäluokasta lähtien.

Edit. Löytyikin myös nuo junioreiden saavutukset tuolta loistavalta patahistory sivustolta. C-junnut voittaneet näemmä pronssia 91-92 ja A-junnut pronssia 91-92; 92-93 ja 96-97. Oliko tuo 91-92 C-pronssijoukkue sama ikäluokka kuin 96-97 A-pronssijoukkue? Muuten hieman ynnä muut sijoja, joten ihan kelpo saavutuksia, mutta ei loppujen lopuksi kuitenkaan tainnut olla mihinkään suurempaan aineksiakaan. Toisinaan vain jäänyt vanhoja kirjoituksia lukiessa mielikuva, että toiminta olisi ollut tuolloin vuosituhannen taitteessa jossain määrin hölmöä myös pelaajakarusellin osalta.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Naurettavat agendat
... Koko teksti...

Huhhuh, nyt lähtee iso arvostus täältä sinulle. Olet nuori, kirjoitat fiksusti hyvällä flowlla ja tunteikkaasti.
Ei pelkästään tuo tausta miten olet kasvanut kannattajaksi, vaan myös tuo tunteiden vuoristorata johon vaan pystyy samaistumaan lukiessa tekstiä.

Toivottavasti saamme lisää sinunlaisia kannattajia.
 

Esteri

Jäsen
Suosikkijoukkue
♠️
...Rakastan Ässiä. En voisi kuvitella olevani minkään muun porukan puolella. Olen ylpeä siitä, että saan olla osa Isomäen jäähallia ja porilaista kannatuskulttuuria, olen siitä aivan suunnattoman ylpeä.
Porin Ässät, punamustavalkoinen kuolemaan asti. Periksi ei anneta milloinkaan. Ei milloinkaan.

Missä vaiheessa meiltä vanhemmilta katosi aitous ja välitön rakkaus omaan seuraan? Nyt täällä vain vedetään Karhu-lippiksiä silmille, tapellaan, kinastellaan ja vähätellään toistemme mielipiteitä, vaikka jokainen oikeasti haluaa vain Ässien menestyvän.
 
Suosikkijoukkue
Broadstreet Bullies, Scott Stevens, Wendel Clark
Missä vaiheessa meiltä vanhemmilta katosi aitous ja välitön rakkaus omaan seuraan? Nyt täällä vain vedetään Karhu-lippiksiä silmille, tapellaan, kinastellaan ja vähätellään toistemme mielipiteitä, vaikka jokainen oikeasti haluaa vain Ässien menestyvän.

Ehkä siinä vaiheessa kun jääkiekosta tuli silkkaa bisnestä jossa palkkasoturit "taistelevat" kaukalossa lähinnä oman rahapussinsa edestä eikä seura merkitse heille juuri muuta kuin palkanmaksajaa. Ennen wanhaan siirtyminen seurasta toiseen rahan tai jonkin muun perässä oli perin harvinaista. Ässissäkään ei ollut juuri muita tulvan tuomia kuin Mark Jooris. Muut olivat - jos ei nyt ihan porilaisia - niin ainakin lähialueilta.
Omakohtaisesti en muista sitä syytä miksi juuri Ässistä tuli se suosikkiseura, mutta valistumaton arvaus on että jollain tapaa se liittyi Velluun ja siihen pelitapaan mikä Ässillä oli vs. esim. Tampereen seurat.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Ehkä siinä vaiheessa kun jääkiekosta tuli silkkaa bisnestä jossa palkkasoturit "taistelevat" kaukalossa lähinnä oman rahapussinsa edestä eikä seura merkitse heille juuri muuta kuin palkanmaksajaa. Ennen wanhaan siirtyminen seurasta toiseen rahan tai jonkin muun perässä oli perin harvinaista. Ässissäkään ei ollut juuri muita tulvan tuomia kuin Mark Jooris. Muut olivat - jos ei nyt ihan porilaisia - niin ainakin lähialueilta.
Omakohtaisesti en muista sitä syytä miksi juuri Ässistä tuli se suosikkiseura, mutta valistumaton arvaus on että jollain tapaa se liittyi Velluun ja siihen pelitapaan mikä Ässillä oli vs. esim. Tampereen seurat.

1981-82 Juhani Wallenius (Bruutta, hieno mies!), Pekka Uusi-Hakimo
1982-83 Ismo Villa, Pekka Uusi-Hakimo, Juhani Wallenius
1983-84 Ismo Villa
1984-85 Ismo Villa, Arto Heiskanen, Jarmo Jamalainen, Keijo Kivelä
1985-86 Arto Heiskanen, Hannu Roos
1986-87 Mark Jooris, Hannu Roos
1987-88 Mark Jooris, John Ollson, Ari Matilainen, Juha Jyrkkiö, Petri Pulkkinen, Mika Kortelainen, Hannu Roos
1988-89 Rejean Boivin, Sean Toomey, Mauri Eivola, Petri Pulkkinen, Mikko Rautalin, Brad Beck, Antti Eskelinen, Kari Rosenberg, Roni Mesikämmen.
1989-90 (I div.) Arto Heiskanen, Aleksei Frolikov, Vladimir Durdin, Mika Viljanen, Roni Mesikämmen, Kari Rosenberg, Pasi Räty
 
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Ohi aiheen ohi aiheen.
Vaan ihan asiaa puhutte, Suomen jääkiekossa on poljettu arvoa "urheilullisuus" jo pitkään mitä kaistapäisimmillä päätöksillä. Pelaajat ovat pelkkiä pelinappuloita, jotka ajattelevat vain rahaa ja isompia liigoja ja seuroja. Mestis on farmiliiga, vaikka sitä ei suoraan myönnetä ja siirtoja kaunistellaan viimeiseen asti. Jotkut asiat näkyvät läpi liian selvästi. Mestis on arvoton farmiliiga!
Tulee mieleen pienenä kun pelasin Afrikantähti-lautapeliä, itse tähden etsiminen oli sivuseikka. tärkeintä oli haalia mahdollisimman paljon rahaa.
 

Esteri

Jäsen
Suosikkijoukkue
♠️
1981-82 Juhani Wallenius (Bruutta, hieno mies!)...
1986-87 Mark Jooris, Hannu Roos
1987-88 Mark Jooris, John Ollson, Ari Matilainen, Juha Jyrkkiö, Petri Pulkkinen, Mika Kortelainen, Hannu Roos
1988-89 Rejean Boivin, Sean Toomey, Mauri Eivola, Petri Pulkkinen, Mikko Rautalin, Brad Beck, Antti Eskelinen, Kari Rosenberg, Roni Mesikämmen.
1989-90 (I div.) Arto Heiskanen, Aleksei Frolikov, Vladimir Durdin, Mika Viljanen, Roni Mesikämmen, Kari Rosenberg, Pasi Räty

Tämä oli hyvä postaus. Olisi mielenkiintoista verrata tätä muiden seurojen vastaavaan listaan. Alkoiko pelaajien liikkuminen isossa mittakaavassa muualla jo huomattavasti aiemmin? Tultiinko meillä jälkijunassa?

Miten olisi, jos yritettäisiin yritettäisiin arvioida Liiga -vuosien merkittävimmät yksittäiset kehitykseen johtaneet tapahtumat? Omalla listallani ovat,
- putoaminen divisioonaan -89
- Tihonovin palkkaaminen valmentajaksi -93(?)
- kategorisesti kauden 18-19 tapahtumat, jotka avaavat mahdollisuuden kehtykseen
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Tämä oli hyvä postaus. Olisi mielenkiintoista verrata tätä muiden seurojen vastaavaan listaan. Alkoiko pelaajien liikkuminen isossa mittakaavassa muualla jo huomattavasti aiemmin? Tultiinko meillä jälkijunassa?

Miten olisi, jos yritettäisiin yritettäisiin arvioida Liiga -vuosien merkittävimmät yksittäiset kehitykseen johtaneet tapahtumat? Omalla listallani ovat,
- putoaminen divisioonaan -89
- Tihonovin palkkaaminen valmentajaksi -93(?)
- kategorisesti kauden 18-19 tapahtumat, jotka avaavat mahdollisuuden kehtykseen

Mölli sai potkut joulukuisen Ilves ottelun jälkeen 1990, oli tullut seuraan 1989.
 

Pata-Ässä

Jäsen
Suosikkijoukkue
West Coast Titans
Ohi aiheen ohi aiheen.
Vaan ihan asiaa puhutte, Suomen jääkiekossa on poljettu arvoa "urheilullisuus" jo pitkään mitä kaistapäisimmillä päätöksillä. Pelaajat ovat pelkkiä pelinappuloita, jotka ajattelevat vain rahaa ja isompia liigoja ja seuroja. Mestis on farmiliiga, vaikka sitä ei suoraan myönnetä ja siirtoja kaunistellaan viimeiseen asti. Jotkut asiat näkyvät läpi liian selvästi. Mestis on arvoton farmiliiga!
Tulee mieleen pienenä kun pelasin Afrikantähti-lautapeliä, itse tähden etsiminen oli sivuseikka. tärkeintä oli haalia mahdollisimman paljon rahaa.

80-luvulla jääkiekko oli Suomessa pääsarjatasollakin amatööriurheilua. Muutos ammattilaisuuteen taisi tapahtua pääosin 90-luvulla. Pelaajat kävivät pelaamisen ohella ansiotyössä ja olivat sidottuja paikkakuntaan työpaikkansa kautta. Ammattilaisuuden myötä pelaamisesta tuli pelaajien ammatti ja he alkoivat liikkumaan työn ja rahan perässä aivan kuten kaikki muutkin. Ammattilaisuus on nostanut pelaajien ja pelin tasoa, mutta samalla se on aiheuttanut eroa sarjaportaiden välille ja muuttanut oman kylän joukkueet palkkasoturiporukoiksi.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös