Ärsyttävin/yliarvostetuin rock-bändi?

[Pisin Kääpiö 186cm]

RUSH:sta siedän parhaiten vanhaa rock-matskua, esim Working Man on mun mielestä hyvä biisi.

Yksi asia myös mitä en sulata on Geddy Leen ääni, kuin kumilenkillä pallit kiristetty... mutta vakavasti ottaen makuasioitahan nämä...

Monimutkaisista musiikikeista taas suorastaan rakastan Frank Zappan musiikkia, siinä oli visiönääri ja aivan uskomattomia levyjä löytyy tuotannosta. Sitä ei varmaan voi ainakaan haukkua suomessa yliarvostetuksi.. :)
Veikkaan että vain noin yksi sadasta musadiggarista sietää sitä äijää, mutta mulle se oli yksi suurista.

Frank Zappan yliarvostaminen on mahdotonta. Yksi kaikkien aikojen musiikillisista yleisneroista, joka oli kaiken lisäksi käsittämättömän ahkera mies. Frank Zappan aikaansaannoksista ei tarvitse pitää, mutta FZ:n dissaamisella osoittaa vain suuren tietämättömyytensä. Todellisista musadiggareista varmasti paljon suurempikin osuus kuin 1/100 noteeraa Zappan, genremieltymyksistä riippumatta.

Rush on kiistatta kova akti, edelleen. Geddyn ääni on tasoittunut huomattavasti uran varrella, 70-luvulla käytiin korkealla ja tarvittaessa kovaa. Liekö sitten kumilenkkiä päästetty vähän löysemmälle iän myötä.

Yliarvostetuista en tiedä, mutta itseäni eniten ärsyttävät artistit ja genret löytyvät paskalistalta. Saunan takana on aina tilaa, joten täydennyksiä tehdään tarpeen mukaan.

 

[Pavlikovsky]

Vastapainona voisin sanoa, että trashmetal-skenessä Metallican saavuttamaan suosioon nähden Megadeth on hieman aliarvostettu bändi, sillä mielestäni ainakin "Rust in Peace" ja "Peace Sells..." ovat laadukkaampia ja kestävämpiä albumikokonaisuuksia kuin yksikään Metallican vastaava. Myös Countdown to Extinction pieksää useimmat. Jopa ihan näin soittoteknisestikin ajateltuna (vaikken tekniikkaa pidäkään kovin tärkeänä musiikin osa-alueena) Rust in Peacen aikanen kokoonpano pieksää lahjakkuudellaan jokaisen Metallican osa-alueen. Tämä siis sillä, kun asia tulee monesti tässä tyylissä esille ihmisten pauhatessa siitä, kuinka se Hammet on maailman paras kitaristi ja muuta paskaa.

Aliarvostettuina yhtyeinä mainittakoon vielä Anthrax ja Testament, etenkin jälkimmäinen näistä.

No nyt olet niin oikeassa. Dave on vaihdellut Megadeth-kokoonpanoa yhtä usein kuin poikamies vaihtaa boksereita, mutta olen erittäin samaa mieltä siinä, että kokonaisuudessaan nuo mainitsemasi levyt vievät 6-0 Metallicaa. Metallica on vain vienyt kaiken huomion (toki tehnyt enemmän ja vähemmän loistavia levyjä), mutta Megadeth on takonut taustalla sitä oikeaa thrashia mitä minä pidän kovempana saavutuksena kuin Metallican "kaikkitykkää"-Black albumit. Siinä mielessä Megadeth siis todella on aliarvostettua varsinkin siis Rust in Peace, Peace Sells, Countdown jne, eipä niistä niin kohista. Toki Megadethillekkin on sattunut huonompia levyjä, kuten heidän "Loadinsa" eli Risk. Metallican suosion jyrän alle ovat myös tosiaan jääneet Anthrax, Testament ja ehkä jopa Slayerkin. Testamentin uusin levy on nimittäin täyttä timanttia, pahasti aliarvostettu.

 

[haunted shores]

Nirvana ja Pearl jam: Yhden levyn ihmeitä molemmat. Varsinkin Pearl jamin suosion syy jäänyt suureksi mysteeriksi minulle(Kyllä, olen kuunnellut kaikki levyt)

Tämä Pearl Jam - kommentti ylittää (alittaa?) kyllä oman ymmärrykseni. Kyllä, debyytti lienee yksi maailman parhaista debyytti-levyistä, mutta ei mielestäni mainiota rock-levyä kummempi tuotos. Sen jälkeen sitten taas on tullut täyttä timanttia ja muutama mestariteoskin (vs., pearl jam, no code).

Ja tämä siis vielä aika puhtaasti enemmän raskaammasta musiikista pitävän kaverin näkökulmasta.

Nirvanan allekirjoitan. Todellakin yhden levyn ihme ja senkin ihmeen biisit kaiketi sävelsi Cobainin vaimo.

Pakko heittää tähän vielä yksi tapaus, joka on omalla kohdallani aina mennyt osastoon "mitä vittua". Eli siis kaikki missä mukana on Ismo Alanko. Täysin merkityksetöntä paskaa.

 

[-Kantor-]

Tämä Pearl Jam - kommentti ylittää (alittaa?) kyllä oman ymmärrykseni. Kyllä, debyytti lienee yksi maailman parhaista debyytti-levyistä, mutta ei mielestäni mainiota rock-levyä kummempi tuotos. Sen jälkeen sitten taas on tullut täyttä timanttia ja muutama mestariteoskin (vs., pearl jam, no code).

Ja tämä siis vielä aika puhtaasti enemmän raskaammasta musiikista pitävän kaverin näkökulmasta.

Nirvanan allekirjoitan. Todellakin yhden levyn ihme ja senkin ihmeen biisit kaiketi sävelsi Cobainin vaimo.

Pakko heittää tähän vielä yksi tapaus, joka on omalla kohdallani aina mennyt osastoon "mitä vittua". Eli siis kaikki missä mukana on Ismo Alanko. Täysin merkityksetöntä paskaa.

Pearl Jamin kolme ekaa ovat timanttia järjestyksessä Ten, Vs., Vitalogy. Siitä eteen päin vähän epätasaista kauraa, vaikka seasta löytyy yksittäisiä hyviä biisejä.

Nirvana-kommenttia en taas ymmärrä. Kaikki studioalbumit (Bleach, Nevermind, In Utero) ovat täyttä rautaa ja kaksi jälkimmäistä niistä ovat vaikuttaneet rock-musiikin kehitykseen enemmän kuin mikään muu 90-luvun albumi.

 

[ernestipotsi]

---- ja kaksi jälkimmäistä niistä ovat vaikuttaneet rock-musiikin kehitykseen enemmän kuin mikään muu 90-luvun albumi.

Niinpä. Valitettavasti...

 

[JZZ]

Kyllä, debyytti lienee yksi maailman parhaista debyytti-levyistä, mutta ei mielestäni mainiota rock-levyä kummempi tuotos.

Omasta mielestä Ten on yksi kaikkien aikojen parhaita albumeita. Makuasioita.

Ja jos yliarvostettua rockbandia pitää hakea, niin Foo Fighters on omalla listalla todella korkealla. Purkkapoppia, johon on jätetty sen verran säröä kitaraan, että firman juhlissa voi sanoa kuuntelevansa "heviä". Jokainen biisi kuulostaa samalta, ja biiseissä on yhtä paljon syvyyttä kuin Bon Jovin tuotannossa. Bon Jovi olisi listallani ykkösenä, mutta ei kai niitä kukaan ihan tosissaan enää edes arvosta, joten tuskin voi olla yliarvostettu.

 

[Ex]

Peer gynt on aivan kauheeta junnaavaa perusmusaa, kyllästyy jo kappaleen alussa.U2 oon samaa mieltä kun moni muukin, erittäin yliarvostettu bändi ja varsinkin Bono laulajana. Rasmus, ihan peruspoppia nykyään, ei mitään erikoista.3 doors down, samalla kaavalla toteutettua peruspoppia itseään toistavan särökitaran säestyksellä.Onneksi ei tartte kauhean useasti kuulla.

Ensinnäkin bändin nimi on Peer Günt. Toisekseen aika vitun nopeasti kyllästyt, kun hitaat biisit kestää 4 minuuttia ja nopeet 3:10. Kolmanneksi bändi ei ole koskaan nauttinut ansaitsemaansa arvostusta. (Nää samat pätee myös mm. Motörheadiin.) Jos nämä sua ärsyttää, niin olet kaiken avun ulkopuolella.

Oma lista on pitkä:

U2. Ei tajua.

Led Zeppelin. Biisin alussa ajattelen, että 'täähän on ihan jees'. Kohta funtsin jotta 'kestääpä tää nyt kauan'. Vielä hetki ja kiroilen 'lopettais jo!'

Doors. Ks. yllä, ja lisätään vielä yleinen huumehörhöily-vaikutelma (pätee myös yllä).

Oasis. Ei pysty.

Coldplay. Ei tajua.

Rolling Stones. Noin pitkään uraan PITÄÄ mahtua enemmän kuin kourallinen ok biisejä.

Aerosmith. Yksikään kipale ei ole iskenyt lekan lailla, siten kuin parhaat bändit tekee.

Bruce Springsteen. Tämmönen lässyily ei vaan iske. Sori.

Eagles. Ei vittu.


Eppu Normaali viimeisen 20 vuoden ajalta.

Mamba -- aina ja ikuisesti paskaa.

Anssi Kela. Uuuuuuuuuuuuhhh.

Suurlähettiläät. Mitä vittua ne oikein selittää?

Ultra Dålig.

Neljä Ruusua ansaitsee maininnan, vaikkei niitä kai kukaan arvostakaan.

Kunniamaininta Kristian Meurmanille -- biisit huonontuu jokaisella kuuntelukerralla! Silkkaa tuskaa!

Telex. Ehkä kaikkien aikojen hirvein. ikinä. missään.


No juu. Pointti lienee selvä. Diggaan siis vain muutamaa bändiä (jo mainitut PG ja Motörhead, lisänä Stone ja Metallica, sekä vaikkapa Beatles, Abba ja Irwin). Sitten on iso kasa ok bändejä, ja valtavat määrät roskaa.

 

[Mängimies]

Bon Jovi olisi listallani ykkösenä, mutta ei kai niitä kukaan ihan tosissaan enää edes arvosta, joten tuskin voi olla yliarvostettu.

Kyllä arvostaa. Eräskin IFK-henkinen Jatkiksen senioriosaston edustaja.

 

[olkikuukkeli]

Niinpä. Valitettavasti...

Post-grunge <3

Jos arvostusta mitattaisiin vaikkapa myyntimäärillä niin maailma on täynnä yliarvostettua musiikkia. Ja hyvä musiikki järkiään aliarvostettua. Nykyajan musiikkiteollisuus mainontakoneistoineen on ihan perseestä.

 

[Murmeli]

U2. Ei tajua.

--- clip ---

Oasis. Ei pysty.

Coldplay. Ei tajua.

--- clip ---

Eagles. Ei vittu.

Kertonee enemmän kuuntelijasta kuin musiikista? Joskin Coldplayn osalta olen ainakin osittain samaa mieltä. Aika tasapaksua materiaalia läpi tuotannon.

Yliarvostettuja on vähän vaikea listata, koska kyllähän se arvostus (lue: levymyynti) jostain saa kipinänsä. Itse listaisin yliarvostettujen kohdalle kaiken maailman Idols -"tähdet", vaikka tuskin musiikkipiireissä erityistä arvostusta laajamittaisesti nauttivatkaan.

Näitä uukakkosten, ledzeppelinien ja muiden klassikkojen listaamista pidän vain haluna osoittaa että "mä en vittu ainakaan oo mikään mainstream". Tämäkin ketju mene pohjimmiltaan vain siihen, että jos ei itse pidä jostain musiikista / bändistä, on se yliarvostettua.

 

[Moto]

Näyttää taas menneen vain niiden tunnettujen bändien listaamiseksi, mitkä ei itselle kolise. No, jos pelkästään se riittää kriteetiksi, voisin laittaa yliarvostetuksi vaikkapa koko rap-genren ja suunnilleen 95% viimeisen n. 30 vuoden aikana tehdystä hevistä.

Sarjassa "monien arvostama, mutta ei voi tajuta" menee minullakin ykköseksi Coldplay. Hyvin myyvistä bändeistä Bon Jovi on kestoinhokki, mutta kun kriitikot on suhtautuneet bändiin varsin nuivasti ainakin muutaman ensimmäisen levyn jälkeen, on vaikea sanoa onko se arvostettu.

Mutta mielestäni bändiä ei tarvitse vihata, jotta sitä voisi pitää yliarvostettuna. Nirvanaa diggailen jopa aika lailla ja omistan valtaosan tuotannosta, mutta siitä huolimatta en jaksa mieltää bändiä miksikään suunnannäyttäjäksi, ennemmin vain yhdeksi ihan hyväksi rockbändiksi.

 

[Maple Leaf]

Mutta mielestäni bändiä ei tarvitse vihata, jotta sitä voisi pitää yliarvostettuna. Nirvanaa diggailen jopa aika lailla ja omistan valtaosan tuotannosta, mutta siitä huolimatta en jaksa mieltää bändiä miksikään suunnannäyttäjäksi, ennemmin vain yhdeksi ihan hyväksi rockbändiksi.

Tästä tuli mieleeni yksi näkökulma, jonka avulla voisi yrittää määrittää jonkun bändin merkitystä rockkulttuurille ilman, että täytyisi jumittua musiikkityyleihin ja omaan suhteeseen niihin: kuinka monta ihmistä on innostunut perustamaan oman bändin ja tekemään omaa musiikkia jonkun innoittamana? Mitä enemmän joku bändi on vaikuttanut tällä tavalla, sitä todennäköisempää on, että sen ansiosta on ilmaantunut lopulta persoonallisia ja mielenkiintoisia musiikintekijöitä, genrestä riippumatta.

Nirvana on varmasti yksi tällainen vaikuttaja, kuten myös esimerkiksi vaikkapa Beatles, Velvet Underground ja Sex Pistols. Suomessa varmasti esimerkiksi Eppu Normaali innosti punkaikanaan monia, tällaisen velan on myöntänyt esimerkiksi Ismo Alanko kertoessaan Hassisen Koneen perustamisesta.

Tästä perspektiivistä käsin onkin vaikea nähdä jonkun Mamban olevan erikoisen merkittävä yhtye. Onko kukaan koskaan missään kuullut kaverista, joka olisi innoissaan perustanut oman bändin nähtyään Mamban keikalla (ellei sitten spontaaniksi vastareaktioksi: "pakko tehdä parempaa")? Tässä mielessä joku Smack on Mambaa huomattavasti merkittävämpi yhtye.

 

[haunted shores]

Kaikki studioalbumit (Bleach, Nevermind, In Utero) ovat täyttä rautaa ja kaksi jälkimmäistä niistä ovat vaikuttaneet rock-musiikin kehitykseen enemmän kuin mikään muu 90-luvun albumi.

Joku tätä jo kommentoikin, mutta itse olisin tosiaan nimennyt aivan muita levyjä. Siis mikäli tarkoituksena on pohdiskella rock-musiikin kehitykseen POSITIIVISESTI vaikuttaneita levyjä.

Saatat siis olla ihan oikeassa, sillä varsinkin 90-luvun jälkimmäisellä puolikkaalla tehtiin paljon paskaa rock-musiikkia. Mikä sitten lienee ainakin osittain seurausta In Uterosta.

 

[Ex]

Kertonee enemmän kuuntelijasta kuin musiikista?

Noh, jokainen joka diggaa Motörheadia on jossain määrin syyntakeeton mitä musikkiin tulee. Moottöripää onkin enemmän energiaa kuin musiikkia.

Mutta ei mulla ole tarvetta dissata mainstreamia eikä mitään muutakaan. Musa joko iskee tai sitten se ei iske. Esim. PG saa aina jalan vipattamaan ja mieleen tulee kuuma kesäpäivä, alla harrikka ja vauhtia enemmän kuin liikaa. Hyvä fiilis siis. Noista luettelemistani bändeistä tulee mieleen vaan ärsytys, kun biisi ei etene mihinkään, eikä herätä mitään positiivisia viboja.


Edit: Yksinkertainen mies diggaa yksinkertaisesta musiikista (sivullekirjoittanut siis). En voi sietää biisejä, jotka ovat vain soittotaidon esittelyä verhottuna mukamas joksikin kappaleeksi. (vrt. Yngwie Malmsteen)

Lisätään vielä, että mielestäni musiikista n.99% on yhdentekevää roskaa, ja 1% oikeasti hyvää -- tämä lähes genrestä riippumatta. Diggaan monista iskelmäbiiseistä, monista pop-biiseistä, ja tottakai monesta metalligenren tuotoksista, mutta voi luoja sitä tuuban määrää mitä radiosta yleensä suolletaan!

 

[varatuomari]

Itse pitäisin Kotiteollisuutta nyky päivänä melko yliarvostettuna pumppuna. Ei sillä, minulla ei ole mitään bändin musiikkia vastaan, joskus sitä on jopa tullut kuunneltuakin, mutta muusikkoina ja biisin tekijöinä mielestäni yliarvostettuja.

Naurussa on pitelemistä bongatessa Hynynen jonkun Soundin parhaat kitaristi- top 10 listalta.

Bändin cover- levy on mielestäni oiva esimerkki tästä. Mitä uutta tai omaa KT pystyy tuomaan juuri mihinkään niistä biiseistä? Levyn olemassa ololle on vaikea löytää järkeviä perusteita. Ehkei sellaisia tosin tämän pumpun ollessa kyseessä, välttämättä olekaan mietitty.

Btw:Sävellykset melko kunnianhimottomia ja itseään toistavia. Sanoitukset tosin monin paikoin onnistuneitakin. Mutta massaan musa tuntuu iskevän kuin veitsi voihin ja korostan yhä etten itsekään poistu paikalta mikäli KT soi.

 

[Pavlikovsky]

Kyllähän The Baseballs on mielestäni helvetin yliarvostettua paskaa loppujen lopuksi. Mauttomia Cover-kappaleita mukakovassa rockabilly-hengessä ja kaikki katsovat monttu auki. Eivätkös tule vielä Ruisrockiin esiintymäänkin? Huhhuh...

 

[cosmic_rodeo]

Eivätkös tule vielä Ruisrockiin esiintymäänkin? Huhhuh...

Kyllä. Taitavat soittaa aikalailla jokaisella suomalaisfestarilla. Toki nythän se kaikki irtoraha kannattaakin kerätä pois kuleksimasta, sillä kesällä 2011 kukaan ei koko The Baseballsia enää edes muista. Fiksuja ovat opportunistiset sakut.

 

[Footless]

The Baseballs nyt on ihan hirveää paskaa, pointsit kyllä rahastuksesta tyhmiltä suomalaismassoilta. Nylon Beat -cover on huikea veto, sillä rahastetaan kesän aikana huolella.

Paramore ja Kings of Leon on semmoisia joiden suosiota en oikein ymmärrä. Ei nyt ihan paskaa, mutta yliarvostettua. Tai no paskaa.

 

[-OO-]

Tuosta Baseballsista sen verran että jos verrataan näihin muihin "kertakäyttöilmiöihin" mitä aina silloin tällöin tulee, niin onhan tuo musiikillisesti ihan ylivoimaisesti parasta mitä on tullut miesmuistiin. Ainakin minusta tuo on ihan hyvää musiikkia siinä missä joku "aitokin musiikki".

Ja eihän tuossa mistään rockabillystä, tai edes wannabe-rockabillystä ole kyse vaan doo-wopista joka on ihan eri alatyyli tuossa rock'n'rollissa. Ja jos katsoo ajassa taaksepäin sinne kun tämä musiikkityyli oli ensimmäistä kertaa pinnalla niin aika samanlaista se meininki silloinkin on ollut. Aika iso osa yhtyeistä oli ihan levy-yhtiöiden kasaamia (samalla tavalla kuin Baseballs) ja aika iso osa oli myös aika pitkälti yhden hitin ihmeitä (kuten varmaan Baseballsillekin tulee käymään). Ja samalla tavalla nämä bändit silloinkin teki cover-versioita hittibiiseistä (ihan kuten Baseballs) joten en tiedä että onko tämä sitten yhtään "epäaidompaa" kuin ne aikaisemmatkaan saman genren edustajat.

 

[DR_J]

Metallica on yliarvostettu. Järkyttävää mukarankkaa kökköä. En ymmärrä kuinka se voi olla niin suosittu. Noh, tässä tuulipukujen ja karjalalippisten luvatussa maassa se onnistuu. Itseä lähinnä oksettaa.

Led zeppelin on myös yliarvostettu. Vaikka vaikeasta musiikista pidänkin, ei LZ:n blueskikkailu iske ollenkaan.

Myöskin Jimi Hendrixin musiikki paria biisiä lukuunottamatta on täyttä paskaa.

 

[-OO-]

Metallica on yliarvostettu. Järkyttävää mukarankkaa kökköä. En ymmärrä kuinka se voi olla niin suosittu. Noh, tässä tuulipukujen ja karjalalippisten luvatussa maassa se onnistuu.

Niin, Metallicahan ei olekaan ollenkaan suosittu missään muualla kuin täällä karjalalippismaassa...

 

[MunkADunk]

The Sounds. En todellakaan ymmärrä bändin vankkaa suosiota täällä enkä missään muuallakaan. Musiikki keskinkertaista poprockia, ja laulukaan ei korvia hivele.

Slipknot. Muka rankkaa metallimusiikkia, jonka fanijoukko ainakin ruisrockissa näytti koostuvan ala/yläasteikäisistä varhaisteineistä, jotka kulkivat pitkin ruissaloa isiensä kanssa. mukaan mahtuu myös toki kaikenlaisia, mutta surullisesti ainakin Suomessa leimaantunut 10-15 vuotiaiden suosikiksi. Vetää areenat täyteen, mutta musiikillisesti taso on erikoisen huonoa. kitarariffit tylsää ja tappavan tasaista, rummut taas tuplapedaalein sekoitettua peruskomppia. laulusta en edes mainitse, sen kaikki ovat kyllä kuulleet. Ehkä ne on nää vitun typerät naamarit, joille nuoret sitten syttyy. Ja onhan tuollainen musiikki helpoin ensiaskel raskaammille laitumille!

 

[Siivu]

Rammstein

Kuuluisi paremminkin ihmettelyketjuun, mutta osaisiko joku selittää mistä tässä bändissä tarkalleen pitäisi tykätä? Musiikillisesti nolla ja hiukan sanomaa tai pilluja ja kulleja sanoituksiin, siinä eväät menestykseen?

 

[Wolves]

Niin, Metallicahan ei olekaan ollenkaan suosittu missään muualla kuin täällä karjalalippismaassa...

Puhumattakaan siitä faktasta, että vastahan se viime vuonna löi läpi Euroopassa, Aasiassa, Oseaniassa, Etelä-Amerikassa ja Pohjoisnavalla

 

[Sirad]

Rammstein

Kuuluisi paremminkin ihmettelyketjuun, mutta osaisiko joku selittää mistä tässä bändissä tarkalleen pitäisi tykätä? Musiikillisesti nolla ja hiukan sanomaa tai pilluja ja kulleja sanoituksiin, siinä eväät menestykseen?

Kuusi studioalbumillista musiikkia, mutta kokemus ulottuu tähän kohuttuun Pussy-biisin?
Huonohan se on, alusta loppuun, sen minäkin myönnän. Puhuvat rivoja ja rumia, ilkimykset.


Vaan kerronpa salaisuuden:
Rammsteinin sanoitukset on enimmäkseen jotain muuta kuin pilluja ja kulleja.
Mutta shhh, annetaan ihmisten pitää omat olettamuksensa!