Elikkä.
Erityisesti silloin, kun elikkä on muodostunut pakkomielteiseksi virkkeen aloitustäytesanaksi. Rasittavaa jo lyhytaikaisesti kuultuna, kuten kaupan kassalla. Varmaan jokainen on kohdannut kassan, jonka on välttämättä aloitettava hinnan kertominen asiakkaalle elikkäämisellä. Miksi? Onko jotenkin turvallisempaa sanoa jokin sana ennen loppusumman lausumista asiakkaalle? Kiinnittääkö asiakas varmemmin kassaan huomiota, jos ennen loppusummaa lausutaan täytesanoja, josta asiakas tietää, että nyt kassalla on asiaa? Outoa, jos noin on, koska sitä varten kassa on paikalla, että asiakkaalta otetaan rahat pois, ja loppusumman kertominen asiakkaalle kuuluu elimellisesti palvelutapahtumaan. Vai saako kassa tällä tavoin äänihuulet käyntiin ja mahdolliset räkäklimpit pois kurkun perältä, jolloin summan lausuminen tarvittavat ensimmäiset äänteet eivät jää ns. tuhnuksi, vaan kassa voi luottaa siihen, että asiakas kuulee loppusumman kauniin heleällä ja kuuluvalla äänellä? Jos noin on, niin elikkäävillä kassoilla on huono itseluottamus, ja turhan takia, koska elikkä kuuluu sekin aina moitteettoman selkeästi ja kuuluvasti. Mietin vain sitä jonkin Prisman tms. kassarivin viereistä kollegaa, sitä joka joutuu istumaan selkä vastatusten tätä elikköivää kassaa. Miltähän tuollainen koko työvuoron mittainen selän takaa kuuluva elikkääminen mahtaa tuntua muutenkin monotonista työtä tekevän kollegan mielestä? Syöpyykö pakkosoitettu elikkä aivoihin kiinni korvamatona? Onko joku kassakollega ikinä kussut työpaikan pukkarissa elikkääjän kassiin?