Ärsytys on ehkä turhan voimakas ilmaisu kuvaamaan tätä turhautuneisuuden tunnetta, joka nousee pintaan aina, kun luen jostain mediasta jääkiekkoaiheisia artikkeleita. Valkeni nimittäin jälleen kerran, että jääkiekosta, tai oikeastaan urheilusta ylipäätään, kirjoittaminen ei vaadi paljoakaan inhimillistä ajattelutyötä. Peruslätkäraportin voisi generoida oikeastaan jollain ohjelmalla, jonne syötetään vain lopputulos, maalintekijät ja valmentajan nimi.
Teksti-tv:stä luin pari otteluraporttia ja bongasin niin monta kliseetä, että alkoi jo naurattaa:
Kari Jalosen suojatit... Parrasvaloihin astui Janne Laakkonen... iski trilleriratkaisun... Sami Kapanen oli taistelun ruumiillistuma... puolivälieränäytelmässä... play offit ovat kiekkoiljan kulta-aikaa... omaan tekemiseen uskotaan... tehdään asiat pikkuisen paremmin...Tappara-luotsi...
Selkä seinää vasten pelannut Kärpät...
Valmentaja lisäksi aina jyrisee, myhäilee, summaa tai niputtaa. Puuttumaan jäi oikeastaan vain legendaarinen kaveri, joka oli paremmalla jalalla liikeellä tai tuli iholle.
Ei ihme, ettei urheilujournalismi ole kovin korkeassa kurssissa.