Voidaan toki todella aiheellisesti kysyä, mikä on Ässien paitatilanne? Onko se tosiaan noin surkea, ettei mitään numerollisia (tai muitakaan) tekeleitä ollut vielä valmiina? Mutta voidaan myös kysyä, mikä on raumalaisten paitatilanne; eikö olisi ollut mitään muita paitoja tarjota kuin omalla symbolilla varustetut? En tiedä, mutta voihan ko. kuvatuksilla varustettujen paitojen heittäminen kehiin olla tarkoitettu turnauksen järjestäjän taholta jopa jonkilanlaiseksi taktiseksi vedoksi (lue: huonoksi ja lapselliseksi provoksi), ken tietää??? Jos niin on ollut, niin tekeepä mieleni kuitenkin ihan selvyyden vuoksi nostaa esille muutama tosiasia (jotka toimittaja Tommi Laitinenkin ehkä lukee):
1) Kankaan päällä oleva kuva ei tietystikään muuta sitä kantavan ihmisen olemusta. Peltosen patasydäntä ei tee tyhjäksi jokin ulkoinen raumalainen kuvatus. Voidaan ajatella, että tulessa kulta puhdistuu, ei saastu. Tästäkin tosiasiasta huolimatta olisi kyllä ollut hyvä olla vieraaseen koskematta. Kyse on vähän kuin kysymys epäjumalille uhratusta lihasta; ei se siitä piittaamatonta (ja siis vieraasta kultista todellisesti sydämessänsä vapaata) syöjäänsä saastuta, mutta voi kylläkin heikkouskoisissa saada aikaan hämmennystä...
2) Joku voi tulkita tapahtuneen loukkaukseksi Ässä-joukkuetta kohtaan. Toisaalta aivan yhtä perustellusti voidaan katsoa paitojen käytön olleen loukkaus Lukkoa kohtaan. Onko viisasta antaa oma paita vihollisen päälle? Antaisitteko myös lippunne Poriin? Mitä jos antaisitte yhden ison vaikkapa Peltosen Pasin pyyheliinaksi? Jos oma logo ja tunnus on itselle arvokas, niin ei kai sitä kannata vieraille viljellä?
3) Joku ilkeämielinen raumalainen voi kuittailla, että vihdoinkin Ässä-pelaajat saavat päällensä hienot paidat ja pääsevät hienoon halliin. Porilainen voi puolestaa ajatella, että vihdoinkin Rauman hallissa pelasi pelimiehiä. Ajatteleva ihminen taas voi nähdä kummankin ajatusrakennelman yksinkertaisuuden ja infantiilisuuden.
Tämä tästä tällä kertaa. Tommi Laitinen herää aamulla todellisuuteen, että Peltosen Pasi on 50 kilometrin päässä pienestä ketusta, joka kuolleena kuvana ei saanut hänestä joidenkin päiväunista huolimatta sittenkään otetta... Peltonen tulee patasydämensä kanssa kuitenkin Raumalle jo pian uudestaan! Silloin ei tosin ole enää kyse pelleilystä eikä harjoittelusta jotain tuntematonta tsekkiporukkaa vastaan. Pelin nimi on tuolloin SM-liiga ja kyse on sodasta. Pasin paitaa ja sen väriä voivat tulla kaikki hänen sydämensä laatua epäilevät katsomaan. Voin kertoa, että paita on sydänverenpunainen ja rinnassa Padan muotoinen sydän!