Vastaan tähän
@Cobol :n viestiin soveliaammassa ketjussa:
Äärikonservatiiviset ihanteet - joita Tate mm. edustaa - vetävät puoleensa kuin kärpäspaperi syrjäytymisvaarassa tai syrjäytyneitä nuoria miehiä. Taten osalta puhutaan miljoonista seuraajista ja miljardeista katselukerroista eri alustoilla. Ne joilla on eri syistä vähän mahdollisuuksia pärjätä elämässään, vastustavat esimerkiksi maahanmuuttoa tai sukupuolten tasa-arvoa keskimääräistä enemmän. Molempien koetaan olevan uhka.
Näin minäkin sen ajattelen. Ajattelen lisäksi, että äärimmäisempi ajattelu tulee sitä houkuttelevammaksi, mitä näköalattomampaa elämä on. Eli pelkkää kurjuutta sinänsä voi pään sisällä sietää, jos tulevaisuudessa on näkyvillä valopilkkuja, mutta jos edessä on pelkkää mustaa tai harmaata, niin ei ole paljoa menetettävää.
Ja kuten tuossa heti seuraavaksi sanot, niin kyllä yhteiskunnan muutokset viimeisen 30 vuoden ajalta tosiaan ovat osalle ihmisistä ihan oikea uhka. Eli siis vaikkapa työelämän muutos, jossa kognitiivisilta taidoiltaan heikompilahjainen ei tahdo enää löytää itselleen toimeentuloa.
Minusta ei ole mikään ihme, että tällainen ihminen haluaa ratkaista ongelmansa "paluulla menneisyyteen" eli siis muokata yhteiskuntaa niin, että hänellä taas on elämässään jotain suuntaa ja tavoiteltavaa, ja mahdollisuudet niihin päästä.
Ja sitähän se heidän kannaltaan onkin. Esimerkiksi Sipilän hallitus leikkasi HS:n mukaan budjettineuvotteluissa kantasuomalaisten sosiaalietuja rahoittaakseen turvapaikanhakijoiden tuottamia kuluja. Suomessa asunut Fadumo Dayib, joka oli yhdessä vaiheessa ehdolla Somalian presidentiksi, totesi ensisijaiseksi tehtäväksi rasismin vähentämisessä olevan suomalaisten heikko-osaisten tilanteen parantaminen.
Samaa mieltä. Olen kauankin puhunut sen kaltaista, että parasta tasa-arvo- ja antirasismi-työtä on pyrkiä tekemään työtä, joka kasvattaa BKT:tä. Mitä paremmin väestöllä kulkee, sen pehmeämpiä ovat arvot.
Nyt taidetaan mennä ainakin osin väärään suuntaan ja sosiaaliturvan kohtuullisen suurilla leikkauksilla syntyy pikemminkin katkeruutta kuin moninaisuuden ymmärtämistä. Ja tämä saattaa tulla vastaan lähivuosina useilla eri tavoilla.
Jeps. Toisaalta kuten Suomen demografian muutosta käsittelevässä ketjussa ollaan keskusteltu, niin tämän suhteen ei välttämättä ole valopilkkuja vielä näköpiirissä, vaan yhä suurempi osa väestöstä on valtion yhä pienemmäksi käyvän budjetin varassa. Tämä on minusta kaikkineen vaikea paikka, siis että samalla kun eletään murroskautta, joka syrjäyttää ihmisiä, niin yhteiskunnalla on myös taklattavanaan se ongelma, että yhä pienemmästä porukasta pitäisi repiä toimeentulo koko ajan suuremmalle porukalle.