Viimeinkin löytyi aikaa ruveta perkaamaan omaa listaa valmiiksi. Ja vaikeuksista huolimatta valmista myös tuli, joten seuraavassa se ainoa oikea topkymppi.
1. The Dark Knight (Nolan)
2. The Departed (Scorsese)
3. Gladiator (Scott)
4. Mystic River (Eastwood)
5. Casino Royale (Campbell)
6. Memento (Nolan)
7. Inside Man (Lee)
8. Hotel Rwanda (George)
9. The Prestige (Nolan)
10. Children of Men (Cuaron)
Kolmen kärki löytyi yllättävänkin helposti, mutta sen jälkeen sijat 4~25 olivat hyvin pienillä eroilla. The Dark Knightissä on papereissani kautta-aikojen paras yksittäinen roolisuoritus ja lisäksi yksi parhaista avauskohtauksista. Aika fanipoikamainen suhtautuminen tuohon elokuvaan, en ole koskaan niin innoissani elokuvateatterista lähtenyt kuin tuolloin 17-vuotiaana kloppina. The Departedia usein hieman vähätellään Oscarista huolimatta, mutta omassa Scorsese-katalogissani tuon helposti TOP5- ellei TOP3-tavaraa. Loistavilla näyttelijäsuorituksilla ja musiikeilla höystetty laadukas rikosleffa alan kiistattomalta kuninkaalta. Gladiator on Crowen näytöstä, ja eeppisyydessään poikkeuksellisen toimiva. Crowe oli leffaa tehtäessä huolissaan siitä, kuinka kliseiseltä ja mahtailevalta repliikit kuulostavat, mutta päinvastoin, elokuva välttää nämä kiusalliset sudenkuopat lajityyppinsä elokuvaksi epätavallisen hyvin. Tai ehkä pikemminkin niin, että Gladiatorissa kliseet ja mahtailu tuntuvat perustellulta osalta elokuvaa.
Mystic River on vähäneleisesti, mutta voimakkaasti kerrottu kuvaus tavallisten ihmisten tragediasta. Mukana monia henkilökohtaisia suosikkejani. Casino Royale oli jotain täysin uutta Bond-universumissa, ja omalle kohdalleni muutos oli erittäin tervetullut. Huumoria ja draamaa sopivassa suhteessa, Craigilta häikäisevä debyytti. Memento on listan toinen Nolan. Tässä on jo selkeät viitteet siitä, että olipa Nolanin leffoissa toteutus aina toimiva tai ei, niin kunnianhimoa mieheltä löytyy. Taitava ohjaus tuo hyvin esiin päähenkilön elämän sietämättömän epävarmuuden ja rikkinäisyyden. Inside Man on kirjoissani aliarvostettu, vuoden 2006 taso oli uskomaton ja ehkä tämä jäi hieman varjoon. Clive Owen on loistava, Denzel pysyy roolissaan eikä pyri dominoimaan leffaa ja loppuratkaisu on ihan ovela. Hotel Rwanda tekee kaikkensa ollakseen 2000-luvun Schindlerin Lista, eikä tietenkään onnistuu siinä, mutta on silti erittäin koskettava ja pysäyttävä draama sodan mielettömyydestä. The Prestige on kolmas Nolan, ja samalla oikeastaan miehen toistaiseksi viimeinen suhteellisen vähäeleinen, käsikirjoitukseen nojaava jännäri. Kiehtova aihe niin kuin Nolanilla aina, ehkä Jackmania lukuunottamatta oikein toimiva pätkä. Children of Men on pelottava ja realistisen oloinen dystopiakuvaus, Owen vakuuttaa jälleen ja Cuaronin osalta kyseessä on ehdottomasti miehen tähtihetki. Vauva&rappuset kohtaus on todella vaikuttava.
Loppuun täytyy mainita vielä se, että tosiaan tuo vuosi 2006 nousi esiin tasoltaan todella laajana. Peräti viisi raivasi tiensä listalle asti, ja ulos jäi esim. Blood Diamondin kaltaisia laatuleffoja.
Peiliinkatsomisen paikka on siinä, että There Will Be Bloodin, Snatchin ja Der Untergangin kaltaiset perusteokset ovat edelleen näkemättä ja osaltaan vääristävät listaa. Toki, eihän kaikkia elokuvia voi nähdäkään, mutta noista varsinkin tuo TWBB on sellainen, jonka voisin hyvin kuvitella listalle yltävän.
Hieno äänestys, innolla odotan jo jatkoa. 90-luvusta tulee omalta osaltani aivan karmean kova, samoin 70-luvusta, mutta toisaalta sieltä on määrällisesti vähemmän nähtynä joten kenties ne kymmenen parasta löytyvät suht. helposti. Tämä 2000-luku oli siinä mielessä mielenkiintoinen, että '91 syntyneenä tuolle vuosikymmenelle sijoittuu oman elokuvainnostuksen herääminen ja vaikuttavimmat teatterikokemukset.