Varoitus! Saattaa sisältää pieniä määriä spoilereita.
Aika alkaa olemaan tiimalasissa melko lailla kortilla, joten lienee paikallaan pistää parhautta jonoon. Muutama mielenkiintoinen tapaus jää nyt vielä odottamaan, mutta omiin arvioihini osallistui arvontakorista 79 elokuvaa. Oli blockbusterosastolta Oppenheimeria ja Barbieta. Ei jatkoon. Saha soi jo kymmenennen kerran ja valkeaa scream-maskia soviteltiin naamanpeitoksi huuda-joukse-kuole -saagan numerossa kuusi. Jennifer Lawrence esitteli tissinsä No Hard Feelingsissä, joka ei sekään (eivät nekään) oikeuttanut kärkiviisikkoon ja Keanu puolestaan tappajantaitojaan JW:n lahdatessa kansaa 4:ssa. M3gan oli vahvempi, kuin Meg kakkonen. Koirahassuttelu Suuri Kusetus, sekä vauhtipulveriraina, Cocaine Bear olivat mainioita molemmat, mutta listaus jäi näidenkin osalta vain haavekuvaksi. Ei ollut listasijoille asiaa myöskään kummallakaan s-vähemmistöjä edustavalla kapellimestarilla, vaikka ihan mukiin meneviä olivat molemmaiset. Fincherin The Killer oli ehkäpä kalenterikauden suurin pettymys. Kotimaisuusaste jäi taas valitettavan matalaksi, vain kolmeen, Sisu, Hamsterit ja Kuolleet Lehdet olivat ainoat, jotka tavoittivat verkkokalvoni.
Vuonna 2023 kansainvälisten Oscar-ehdokkaiden lista oli vakuuttava, joista kirkkaimpana jo viime vuotisessa äänestyksessämme ollut All Quiet on the Western Front (GER). Upean vuosikerran kunniaksi halusin mukaan toisen kahdesta muusta huikeasta elokuvasta, jotka jäivät hivenen taka-alalle, mutta vahvasti mieleen. Arvoin tasavahvojen Closen (BEL), sekä Puolalaiselokuvan kesken ja valintani kohdistui jälkimmäiseen. Elokuvana ehkä heikompaan, mutta kokemuksena hienompaan ja idealtaan niin raikkaan pirskahtelevan surumieliseen puolalaiseen. Elokuvan pääroolissa seikkailee poikkeuksellisesti kuusi (ainakin omaan silmääni) identtistä pääosanesittäjää; Hola on EO, Marietta on EO, Mela on EO, Rocco on EO, Ettore on EO ja Tako on EO. EO on aasi, joka ottaa hatkat sirkuksesta ja lähtee etsimään onneaan kiertäen vähän siellä sun täällä ympäri maita ja mantuja. Mainio tapaus. Kansainvälisten Oscar-ehdokkaiden tuleva mustaratsu vuosimallia 2024? tiputti elokuvan kuitenkin aivan viime hetkillä sijalle kuusi.
Ilmeetön. Ilmiömäinen. Ihana. Kaurismäeltä otti 80 minuuttia sen kaiken oleellisen kertomiseen, mihin Scorseselta ja Nolanilta kuluu kolme tuntia. Kuten Akikin sen haluaisi; Lyhyesti virsi kaunis. Kuolleet Lehdet. 5.
Helmi! Kovat IMdB-pisteet herättivät kiinnostukseni. Olisi muuten saattanut jäädä osaltani kokonaan katsomatta. Kyllähän kunnon kauhuelokuvalle on aina tilausta, onnistuessaan. Mutta ei tämä nyt loppuen lopuksi sitten oikein ollut sitä käsikirjoittamatonta horror-kakkelia, mitä vähän pelkäsin, odottelin, kaksikon edellisen elokuvan, äXän perusteella. Kyseessä oli ennemminkin ajatuksella ja ammattimaisesti käsikirjoitettua tummanpuhuvaa jännärikomediaa, kuin varsinaista kauhua. West-Goth -duo onnistui iskemään tällä kertaa korkealta ja kovaa. Mia Goth oli ihastuttavan psykoottinen, pelottavan hot. Parasta "kauhua" sitten kaksikymmentä vuotta ajassa taaksepäin ilmestyneen ranskalaisen Haute Tensionin, joka on edelleen itselleni The pelottavin elokuvakokemus, mitä maa päällään kantaa. Pearl oli huippu, se suorastaan räjäytti tajunnan. Niukasti podiumpaikan ulkopuolelle.
Kukkoilja-troikka on vihdoin taas täällä; McDonaugh, Gleeson, Farrell. Tarinassa eletään pienessä suljetussa saariyhteisössä, jossa kaksi ystävystä ovat kuin paita ja peppu. ...kunnes toinen kaveruksista, Colm päättää, ettei haluakaan olla enää Padraicin ystävä, ei edes kaveri. Toivoo vain, että sälli osaisi pitää leipäläpensä ummessa ja näkymättömissä... Onhan Irkku-tapaus kova. Näyttelijäkatras on kunnossa, kun edellä mainitun kaksikon lisäksi sivurooleistaan pystiä oli tarjolla sekä Barry Keoghanille, että Kerry Gondonille. Mainetta ja mammonaa tuli ovista ja ikkunoista, niin ettei vauhdissa meinannut pysyä, mm. kolme merkittävää GG-palkintoa ja yhdeksän isoveli -ehdokkuutta, mutta jotain jäi kuitenkin puuttumaan täysosumasta (no ainakin oskut), vai oliko jotain kenties liikaa? Oliko elokuva vaan itselleni hieman liian synkkä tai jotain? En oikein tiedä. Voi Jenny, olisit pysytellyt porkkanoissa. The Banshees of Inisherin nousi uusintakatselmuksessa kyynärän... tai no ainakin yhden käden sormien verran ohi kauloja katkaisseen pronssia jahdanneen Pearlin ja löytyy omissa arvioissani sijalta kolme.
Se parempi Keoghan -elokuva. Paljon on korviin kantautunut supinaa, kohahduksia, porua ja parranpärinää liiallisen eroottisenlatauksen vuoksi kukkahattutät...henkilöiden toimesta. Omalla kohdallani elokuva tuli vähän niin kuin puun takaa, puskista, enkä tiennyt siitä ennakkoon juuri mitään. Lähinnä pienemmistä rooleistaan "hämärästi tutusta" Barrysta tuli kerta heitolla yksi tämän hetken suosikkinäyttelijöistäni. Ilmiömäisen vakuuttavaa työskentelyä. Juonesta on ehkä parempi olla kirjoittamaan juuri yhtään mitään; Avoimin mielin kohti kartanoelämää ja labyrintin sokkeloita. Tällainen hieman kieroutunut tarina on aina kiehtonut meikäläistä. Keoghan, sekä Rosamund Pike olivat ehdolla maanantain vastaisena yönä GG24-gaalassa, mutta jäivät pysteittä. Uusi yritys Oscareissa, vai onko akatemia liian konservatiivinen antamaan edes ehdokkuuksia? Saltburn yllätti allekirjoittaneen housut kintuissa... Rrrautaa!
Vihonviimeinen Vävypoika, Viidakon Ykä ja nipullinen Muumiota. Mitäköhän Darren Aronofskyn päässä mahtoi liikkua, kun hän päätyi kiinnittämään elokuvansa päärooliin Brendan Fraserin? Just siis sen hieman Pauly Shoren takavasemmalle jääneen pölkkypään, joka seikkaili ysärillä "hulvattomissa" komedioissa. Oliko homma tarkoitus heittää alun alkaenkin ihan läskiksi? Ei sitä muuten voi selittää! No niin se ei ihan kuitenkaan mennyt. Tai no menihän se, kirjaimellisesti, mutta tätähän mestari juurikin tavoitteli. Millenniumin tienoilla valmistuneen Unelmien Sielunmessun jälkeen Darren ohjasi melkein heti perään, reilut 20 vuotta myöhemmin, uransa toiseksi parhaan elokuvan, Valaan. Kerrassaan hieno, pienen miljöön, suuren tarinan ja upeiden roolisuorituksien kuorruttama spektaakkeli. Jo The Menussa vakuuttavasti esittäytynyt Hong Chau sai sivuroolistaan oscar-ehdokkuuden, mutta Brendan räjäytti potin; maapähkinävoilla kuorrutettua tuplapepperonitriplajuustopizzaa ahmivana tuskanhikisenä Charliena, nappaamalla pääosapojun ohi Paul Mescalin (Aftersun), Colin Farrelin (The Banshees of Inisherin) ja ennakkosuosikki Austin Butlerin (Elvis). Myös Charlien tytärtä esittänyt kiukkua ja vihan tapaista pursunnut Sadie Sink oli roolissaan uskottava. Kaiken kaikkiaan aivan upea draamaelokuva ansaitsee paikkansa minun listani kärkipäästä. The Whale on vuoden paras elokuva, mallia 2023.
1. The Whale
2. Saltburn
3. The Banshees of Inisherin
4. Pearl
5. Kuolleet Lehdet