Pikkutakin ja farkkujen yhdelmää voisi kuvailla jonkinlaiseksi urbaaniksi junttiudeksi. Esteettisesti ja funktionaalisesti täysin kammottava yhdistelmä, mutta jostain syystä siitä on tullut hyväksytty tapa pukeutua. Mihin ihmeeseen urbaani toimistotyöntekijä tarvitsee maanviljelijöiden housuja...
Sinäkö se oot niitä Tampereen delfiineitä pelastamassa? Tuo setti kuulosti ihan samalta, mitä joku elämäntapaintiaani just viikolla radiossa puhui tästä.
Että delfinaario pitäisi lopettaa, kukaan ei vaan tiedä, miten se tehdään niin, ettei eläimet kärsi. Mutta silti on pakko.
Onko se nyt niin, että ruotsinkielellä on kiva laulaa ja jalkakäytävälle saa paskantaa? Oun meleko varma, että jälkimmäisen puolustajia on kosolti enemmän tässä maassa. Outoa, eikö totta?
Molemmat pitäisi kieltää, jos multa kysytään, ei sen puoleen.
Suomen kieli on veikeä väline. Se mahdollistaa mitä monimuotoisimpia taivutusmuotoja kanssalukijoidemme nähtäville, jotka tehnevät ulkomaalaisiksi katsottavien suomen kieleen perehtymään ryhtyneiden elämän mitä suurimmassa määrin hankalaksi, ainakin jos asiaa katsoo ikäänkuin meidän...
Hyvähyvä. Jotkut sentään tekevät vielä asiat kunnolla. Kuten John Cage, jonka sävellyksen esityksen on arvioitu päättyvän n. vuonna 2640.
As Slow as Possible - Wikipedia, the free encyclopedia
Kannattaisi sunkin herätä jo pikkuhiljaa. Sotilaallisen itsemääräämisoikeuden toteuttaminen itärajalla vaatisi jotain aivan muuta, mihin me nyt kykenemme.
No joo. Olempa (vittukiinnostaeeskirjoittaaoikein) ollut panevinani merkille tämänsuuntaisen kehityksen. Vähänkö ottaa kuulasta, kun kaikenmaailman rakennusurakat voittaa se taho, joka tekee sutta kaikista nopeiten ja halvimmalla, lopputuloksesta riippumatta.
Kukaan enää tee mitään kunnolla...
Nyt kun maailma verkostoituu ja globalisoituu, niin tulevat muutkin eläjät tietoisiksi, että suomalainen tapa on se oikea.
Tämä ei suinkaan ole jonkun vtun Timo Soinin ansiota, joka päinvastoin yrittää jarruttaa tätä kehitystä. Vaan alkavat muuallakin ihmiset tulla tietoisiksi, jotta asioiden...
Vielä ei pääse tasoittelemaan. Sinänsä sääli, että näissä venehommissa mahdollisuudet laatoittamiseen ovat kovin vähäiset. Sitäkin olen kyllä tehnyt, eräässä toisessa vähän isommassa paatissa.
Työ on kuule tuttu sana puuveneen omistajalle.
Tuli taas ruvettua normisuoritukseen, eli "keulakannen pienen lahovaurion korjaus ennen vesillelaskua" on tähän saakka keulinut jo siihen pisteeseen, että kannet, hyttirakenteet ja sähköt on jo purettu helvettiin, seuraavaksi vuorossa moottorin...
Päevee, jotta pätkähti!
Mitäpä työ vanahat juopot tiällä hommailetta? Minoun särkenä venettä kohta viikon päevät, voe että tulloo hyvä. Jos se oes paremp, nii se oes jo pilalla.
Tuohon samaan repertuaariin kuuluu ilman muuta lause "Ei ole läheskään niin nälkä, kun välillä syö" toistettuna päivittäin joka ikisellä ruokatunnilla n. kymmenen vuoden ajan äänensävyllä, josta kuultaa aito ihmetys, että "Miksette naura? Ootteko te muka kuulleet tämän jo?"
Olisit soittanut palokunnan hätiin. Jos ovat joviaaleja, kuten meilläpäin, niin olisivat hoitaneet homman suit sait ja kohtuuhintaan. Saavat hyökin tuulettaa vehkeitään siinä samalla.
Nimim. kokemusta. on.
No niin, nyt voidaan ainakin lopettaa sloganointi siitä, että vastakkainasettelun aika olisi ohi.
Ei muuta, kuin 70's Show käyntiin ja popcornit kainaloon...
Laajemmin ottaen puoluepolitiikan ei tietysti pitäisi ajattelevien ihmisten kohdalla koskaan henkilöityä.
Kymmenen vuotta sitten Kokoomuksella oli tarjolla ainoastaan huono ja vähemmän huono vaihtoehto. Mulla henk. koht. on nyt vähän sama fiilis.
Mutta miten kävikään? Tuo vähemmän huono...