Eilinen voitto oli taas balsamia tämän kummallisen kauden haavoihin. Aivan erityisen iloinen olen siitä, että Leskisellä vauhti kiihtyy kohti kevättä! Lese on muuttumassa herkulliseksi granolaksi :)
Suuri epäilys sitä kohtaan, että rapakon tuolla puolella tiedettäisiin yhtään mitään on syntynyt tässä viikon aikana. Aivan kaikesta. Sen lisäksi Anton on sellainen pelaaja, joka ei ole 'flashy', joten hämmentävän monta 'ooh'-postia tuli luettua kisojen aikanakin. Mutta en todellakaan usko, että...
Oli surullista seurata valtavan potentiaalin omaavaa kaveria jo aikaisemmin. Jostain syystä kiekoton pelaaminen oli todella heikkoa koko ajan, ei hakenut paikkaa, ei katkonut syöttölinjoja, odotti seisovin jaloin tapahtumia. Itseluottamus ja liike all-time-low.
Tsemii Roby! Olet parempi pelaaja...
Sama täällä. Larionovilla on valmentajana hallussa 'best of both worlds' ja Kanadalla on hyvät mahdollisuudet sortua kaikkien ykköskierrosten varaustensa myötä itseluottamuksen yliannostukseen.
Tähän vielä lisäksi se, että Haloselle tehtiin jo aikoja sitten fiksu kehityssuunnitelma, jonka steppien mukaan Janne vie Nippeä kohti ammattilaisuutta. 'Miksei Nippe' -keskustelu on muistaakseni ainakin kertaalleen käyty kun hän pelasi KooKoossa.
Ei ollut toivomus, vaan ennustus. Jos on ekstrayrdeä HIFK:n peleissä, tarkoittaa se usein sitä että soppari on tehty. Muistaakseni esmes Johan Motinin ainoa tehty maali oli pitkään se yksi, jonka teki meitä vastaan :)
Semmonen perus "joo joo mä rakastan sua" tätä joukkuetta kohtaan on ollut olemassa jo vuodesta 1967, mutta jokaisella kaudella joukkue joutuu sen lunastamaan.
Kauden aikana sitten tulee se hetki, kun rakastuu joukkueeseen uudestaan - jos se on tullakseen.
Se tapahtui tänään. Rrrrakastan!!!