80-luvulla oli hienoa käydä Helsingissä. Siis sellaisena 15-vuotiaana. Vittu, mikä määrä levykauppoja! Jo pelkästään niissä olisi voinut fiilistellä viikon, syömättä ja nukkumatta. Nykyisinhän levykauppoja on koko maassa yhtä monta, kuin silloin oli Aleksanterinkadulla. Tavastia piti nähdä, tuolla ne kaikki on soittaneet. Kävelin Mannerheimintien melkein päästä päähän, kusin eduskuntatalon rappusille, kävin fiilistelemässä Olympiastadionit ja Jäähallit. Pohjois-Karjalan pojalle kaikki oli isoa ja ihmeellistä. Nyt aikuisena ei mikään ole enää isoa ja ihmeellistä. Helsingissä on helvetin helppoa ajaa autollakin, näin maalaisena. Kuopio on suomen paskin kaupunki autoilijalle, se keskusta varsinkin loputtomine yksisuuntaisineen. Kiero savolainen paska on suunnitellut ihmisiä kiusatakseen.