Heitän kovan kolmikon uusimmista suomalaisista elokuvista. Swingers, Täydellinen Joulu ja Se mieletön remppa. Näitä katsoessa kannattaa tarkkailla sitä, että et ole vahingossa viiltänyt ranteitasi auki.
Ihmettelin kyllä hieman, miten Täydellinen Joulu oli vissiin ehdokkaana vuoden parhaaksi elokuvaksi. Sekin luonnollisesti remake pohjoismaisesta komediasta. En toki sitä varsinaisesti ihan surkeana nähnyt, mutta kovin teennäinen ja hengetön fiilis siitä kuitenkin jäi. Paukkuja olisi materiaalissa ollut kuitenkin muistaakseni ja pettymys oli iso, jopa hieman vihainen.
Tältä vuodelta pisimpiä elokuvateatterikokemuksia oli ensin Cats ja sitten Helene. Jälkimmäistä ei tietysti voi yhtä railakkaasti tyrmätä kuin ensimmäistä, sillä Cats on silmin nähden ja yksiselitteisesti huono. Helene on vähän monimutkaisempi tapaus, johon saattoi vaikuttaa osin katsojankin mielentila. Mitään yksityiskohtaisempaa en siitä muista, joten en voi perustella jos joku sellaista perää. Niputtaisin sen sellaiseen falskiuden kategoriaan, että elokuva joka vaikuttaa hyvältä ja laadukkaalta (eikä siinä ole helposti havaittavia epäkohtia) = sen on pakko olla hyvä. Ehkä se oli vastareaktio, en tiedä. Ehkä joskus uudestaan töllöttimestä.
Rattiraivo olisi kanssa ollut hyvä ehdokas, ellei se olisi kääntynyt tahattomaksi komediaksi. En oikein osaa nauraa huonoille elokuville, mutta lihava ja hikinen Russell Crowe auton ratissa jotenkin aukaisi lopulta padot. Piti pidätellä, kun ei kehdannut ääneen nauraa elokuvateatterissa ja pilata potentiaalisesti muiden elokuvaa.
Minulta löytyy IMDB:stä ykkösissä vain pari amatöörielokuvaa, sekä Airplane vs. Volcano ja Orgy Of The Dead. Jälkimmäisen tapauksessa se ykkönen on ehkä vähän kunnia-asiakin jopa ollut antaa. Kakkosessa parodiaelokuvia, pienen budjetin suomalaisia, jokunen amatöörien lyhytelokuva, Asylumilta jokunen katastrofielokuva, Uwe Bollia, Valmentajaa yms. aiemmin mainittua, sekä Hell Raiser Revelations.
Kolmosista sitten löytyy jo Rough Night (2017), tyylikuuro Hellboy (2019), klassikko Seis tai äiti ampuu, The Love Guru ynnä muuta ja monia jo täällä mainittuja.
Yleensä olen aika reilu noiden arvosanojen kanssa ja lyön automaattisesti vitosen, jos ei iske / koen, ettei tästä jää mitään käteen ja jätän kesken. Se on myös ikään kuin vähän muistimerkki, että jos törmään johonkin elokuvaan uudestaan ja sillä on omalla listalla viitonen, niin sille saattaa antaa uuden mahdollisuuden. Joskus on vain känkkäränkkä ja ei jaksa keskittyä, eikä mikään kelpaa.
Toki sitten joukossa on oikeitakin pesunkestäviä viitosia, jotka on katsottu loppuun saakka. Nelosen annan, jos elokuva tuntuu alusta saakka aika huonolta ja jätän kesken, toki täälläkin joitain loppuun asti katsottuja nelosia. Nelosen alle pitää olla jo jotain oikein todella vihkoon vedettyä suorittamista havaittavissa.