Lähivuosina on kolahtanut Whiplash, La La Land, Straight Outta Compton ja erityismaininta Sing Street joka osu täydellisesti kasarinuoren pirtaan.
Edellä tulikin jo hyviä, kuten esim. A Star is Born, Crazy Heart jne. Helmikuussa teattereissa olleen audiovisuaalisen draaman Wavesin totesin itse erittäin vahvaksi kokemukseksi ja myös pieni indie-elokuva Premature (ei-musikaali) voi maistua, mikäli La La Landista pitää. Pitch Perfectit 1&2 ovat nekin mukavia high school -elokuvia, jossa acapellana hyräillään pop-sävelmiä, mutta kolmosen mielelläni unohtaisin.
Viime ajoilta myös Wild Rose oli ihan pidetty pieni indie-elokuva, jossa skotlantilainen yksinhuoltaja haaveilee country-tähteydestä. Samoin Blinded By The Light, joka kertoi Englantiin tulleen intialaisen maahanmuuttajaperheen pojasta, joka tykästyi Bruce Springsteenin tuotantoon. Nämä ja Beatles-Yesterday on sellaisia perinteisiä brittiläisiä kevyitä ja harmittomia hyvän olon elokuvia.
Sing Streetistä kun tykkää, niin John Carneylta löytyy muitakin vanhempia helmiä kuten Begin Again ja Once.
Lasten kanssa ja tietysti miksei itsekin Coco (lähes oman vuotensa paras elokuva), sekä Vaiana. Vanhempia elokuvia löytyisi tosi pitkää listaa mm. Cherbourgin sateenvarjot (inspiroi La La Landin), Departures, Amadeus, Sweeney Todd: Fleet Streetin Paholaisparturi, Dancer in the Dark, Walk The Line, Phantom of the Paradise, Le Bal, Les Miserables, Singing In The Rain, Sound of Music, Viulunsoittaja katolla, Cabaret, La Vie En Rose, West Side Story, Across The Universe, Shine, Almost Famous, Saturday Night Fever, Frank, Veronikan kaksoiselämä, Perfect Blue... Kyllä noita riittää, jos kauempaa alkaa penkoa.
Saturday Night Livesta liikkeelle lähteneeltä The Lonely Islandilta taas löytyy nykyajan musameininkiä parodioivaa materiaalia: Popstar Never Stop Popping ja The Unauthorized Bash Brothers Experience. Ja kun Straight Outta Comptonista pitää, niin kai Hustle & Flow on nähtynä vuodelta 2005. It's hard out here for a pimp.
Ja ehkä jo hieman unohdettu on vuodelta 2014 Beach Boysin Brian Wilsoniin erityisesti keskittyvä Love & Mercy.
Tykästyin myös itse Melanie Martinezin viime vuotiseen visuaaliseen albumielokuvaan
K-12, joka löytyy ilmaiseksi Vimeosta. Tai maistuuko Daft Punkin albumiin perustuva ja Toei Animationin animoima Interstella 5555, joka löytyy
Dailymotionista. Sitten on Jeremy Saulnierin jännärielokuva Green Room, jossa punkbändi joutuu lukituksi bäkkärille uusnatsien toimesta.
Kotimaisiin en ole vielä hirveästi tutustunut, mutta parasta rillumareita ja nostalgianhavinaa edustaa mm. Lentävä kalakukko. Ja kyllä minä pidin Ollaan vapaita -elokuvastakin aikanaan teatterissa, mutta enpä tiedä miten kävisi nykysilmillä kotosalla. Annoin muistaakseni jonkin verran anteeksi, kun tuli sen verran samaistuttua omassa elämäntilanteessa tuolloin. Eikä tuo melodramaattinen Viulistikaan nyt pöllömpi elokuva ollut teatterissa pari vuotta takaperin, tai ainakin pääsi yllättämään.