Ei tää täältä häviä. Ellei idässä muuta päätetä. Hymiöitä sitten tähän.
Ei tää täältä häviä. Ellei idässä muuta päätetä. Hymiöitä sitten tähän.Joo tää ois tarkotus. Mut ei varmaan tänä vuonna.
Vieläkö Oulu linjoilla?Ärkele, ei taida Oulusta ehtiä nauttimaan näistä.
On joo, Uleåborg kuulee hyvin.Vieläkö Oulu linjoilla?
Mitäs musiikkia siellä? Humalan taso?On joo, Uleåborg kuulee hyvin.
Sentencediä! (tietenkin) Down- levy soi paraikaa. Humalan taso on lievä, tämä nousee vielä. Mites sielläpäin?Mitäs musiikkia siellä? Humalan taso?
Aivan käsittämätön tilanne taas päällä. Ennen ryyppy kaverin löysi parilla puhelulla. Nyt olen yrittänyt saada seuraa, eikä kukaan pääse. Ollaan töissä, taikka mökillä. Joku myös kertoi, ettei enään juo?
Parasta tässä, että mie olen lupautunut tarjoamaan lappeen satamassa juomat.
Aerosmith tällä hetkellä, humalan taso hiprakan ja humalan välissä.Sentencediä! (tietenkin) Down- levy soi paraikaa. Humalan taso on lievä, tämä nousee vielä. Mites sielläpäin?
Rolling Stones on seuraavana soittolistalla kun tämä levy loppuu. Tämän jälkeen ei mitään hajua mihin päätyy. Ehkä Eppu Normaalia, ehkä Weezeriä, tai jotain muuta.Aerosmith tällä hetkellä, humalan taso hiprakan ja humalan välissä.
Hiukka vielä arvon lähteekö satamaan. Vaikka muita kavereita ei nyt saa lähtemään, niin työkavereita sieltä kyllä löytää ryyppyseuraksi kyllä, se on varma. Tehosekoitin ja pikkusisko, toimiiSentencediä! (tietenkin) Down- levy soi paraikaa. Humalan taso on lievä, tämä nousee vielä. Mites sielläpäin?
Hetken tie on kevyt tietenkin biisin nimiHiukka vielä arvon lähteekö satamaan. Vaikka muita kavereita ei nyt saa lähtemään, niin työkavereita sieltä kyllä löytää ryyppyseuraksi kyllä, se on varma. Tehosekoitin ja pikkusisko, toimii
Kieltämättä tekis mieli täyttää reppu juomilla ja lähteä bussilla keskustaan kattomaan menoa.Hiukka vielä arvon lähteekö satamaan. Vaikka muita kavereita ei nyt saa lähtemään, niin työkavereita sieltä kyllä löytää ryyppyseuraksi kyllä, se on varma. Tehosekoitin ja pikkusisko, toimii
No hitto, josko jalkoja alla, niin miksipäs ei?Kieltämättä tekis mieli täyttää reppu juomilla ja lähteä bussilla keskustaan kattomaan menoa.
"Huonot" aikataulut kotiapäin tullessa. Toki ainahan voi taksin ottaa mutta n.30 euron säästö houkuttelee enemmän, hahaNo hitto, josko jalkoja alla, niin miksipäs ei?
Isot kalsarit on paremmat, kuin hetken massasekotouhu/ahdistus ja halu kotiin."Huonot" aikataulut kotiapäin tullessa. Toki ainahan voi taksin ottaa mutta n.30 euron säästö houkuttelee enemmän, haha
Samanlaista se on tosin minullakin. Kaikilla on jotakin tekemistä ja mahdollisia tulevia suunnitelmia kun pitäisi tavata. Ei ole helppoa nuorenakaan.
Ei se omistusasuntokaan nyt vielä varsinaisesti tarkoita sen ihmeempää. Kohta kaksi vuotta ollut omistusasunto mutta silti en koe olevani mitenkään erikoisessa tilanteessa. Sinkkuna asustelen ja kavereilla monilla on vaimoa ja perhettä ja ties mitä.Sepä se. Nyt vielä nykypäivänä, tuntuu että kaverit ovat menneet "eteenpäin" elämässä sinne suuntaan mihin yhteiskunta yleensä ohjaa (lapsia, omistusasuntoa) ja itse olen missä olen. Vaikka henkisesti olen kasvanutkin mielestäni aikalailla samalla tavalla, kun nuo tietyt asiat ei kiinnosta yhtään niin tuntuu hieman yksinäiseltä.
Sepä se. Nyt vielä nykypäivänä, tuntuu että kaverit ovat menneet "eteenpäin" elämässä sinne suuntaan mihin yhteiskunta yleensä ohjaa (lapsia, omistusasuntoa) ja itse olen missä olen. Vaikka henkisesti olen kasvanutkin mielestäni aikalailla samalla tavalla, kun nuo tietyt asiat ei kiinnosta yhtään niin tuntuu hieman yksinäiseltä.
Lapsellisena omistusasujana haluan sanoa vain sen, että ihmisarvoa ei mitata näillä. Jokaisella on oma polku, arvo tulee siitä mitä itse kukin pitää tärkeänä. Mä arvostan sitä, jos ihminen kykenee pitämään kiinni niistä arvoista mitä itse pitää tärkeänä, huolimatta "normista" tai muiden asettamista paineista. Ei täällä eletä muita varten, perkele.
Ei tietenkään , mutta tuntuu että varsinkin deittailumaailmassa nämä pari asiaa tulee jo tässä iässä vastaan. Ja juurikin tuossa sosiaalisessa elämässä kun aikalailla kaikilla kavereilla on jo vaimot tai naisystävät ja asutaan yhdessä eri kaupungissa, sitä tapaamista ei olekaan hirveän helppo järjestää enää. Sen lisäksi kun kertoo asuvansa vuokralla ja ei ole omia lapsia vielä, olen lapsi. Sen sijaan itse kammoksun ihmisiä joilla on jo muutamat lapset ennen kun on täytetty edes 22.
e. Pahoittelut hieman epäselvästi kirjoitusasusta, alan olemaan aika humalassa.
Käsi pystyyn täällä, 22-vuotiaana isäksi tulleena. Nyt reilusti yli kolmekymppisenä voi jossain määrin naureskella asialle. Mutta! Lukiokaverini (jotka olivat aikanaan minulle henki ja elämä) asuvat ympäri Suomea ja koskaan ei onnistu tapaaminen. Vittu, miksei kukaan kertonut että aikuisena oleminen on näin vaikeaa?
Joo, itsekin vähän jo humalluin.
e. Otin juuri Lagavulinia kaapista, edelleen parasta viskiä jota olen juonut.