Mietein pitkään lähtisikö hallille, sitten sain päähänpiston viettää mahdollisimman nostalginen illan. Ja Viihtyisä se olikin, paras ottelutapahtuma. Sitä ei luonut sokaisevat valonheittimet, nuutipukki asuun pukeutunut maskotti, tai naiset kentällä vähissä vaatteista.
Sen loi Ässien maalit, aggressiivinen peli ja seisomakatsomo.
Katsoin peliä protokollasta poiketen sieltä reunalta mihin kaksi erään hyökättiin. Juntisti retroo! Napakoita ja hauskoja kommentteja, taklauksille taputtelua, ja se haikea the lauseen aloitus. Kyl te tiätte ("sillo ko Vellu pelas nii...")
Pukukoodi oli nahkahanskat, toppatakki, farkut ja päähine oli vapaavalintainen.
Sitä legendaarista taskulämmintä oluttakin tuli maistettua.
Liput pysyi alhaalla pelin aikana eikä värssyjen hoilotus tullut kysymykseenkään, ennen kuin oli nautittu vettä vahvempaa niin paljon, ettei erottanut Ässiä Lukosta. Erätauoksi ei lähdetty mihinkään, se seisottiin selkä suorana, ja puhelin pysyi taskussa suljettuna, katsomosta lähdettiin Ässien heilutellessa mailoja yleisölle.
Joskus uudelleen.