Nolla minuuttia kuunneltuna Spotifysta tänä vuonna. Minuutilleen sama luku kuin viime vuonna. Lisäksi lukema on sama kuin mitä olen kuunnellut radiota tänä vuonna, kaikki kanavat yhteenlaskettuna. Mikä jännittävä yhteensattuma.
Eniten minuutteja tänä vuonna ovat todennäköisesti saaneet Andrew Lloyd Webberin musikaalikappaleet livenä. Kakkosena eri elokuvamusiikki, siitäkin osa ihan livenä sinfoniaorkesterin toimesta. Turun TFO:n The Horror -teemailta oli vuoden parhaita, iso liuta klassisia kauhuelokuvien tunnareita orkesterin ja kuoron esittämänä. Jerry Goldsmithin Ave Satani oli kylmäävän hyvä isolla pauhulla soidessaan.
Sen lisäksi olen kuunnellut hyllystäni löytyviä vanhempien hevilevyjen yksittäisiä kappaleita, tosin välillä laiskasti YouTuben kautta koska en ole jaksanut etsiä kyseistä fyysistä levyä.
Mitään uutta en saatana enää jaksa, ennen oli paremmin.
Legokalenterista on tullut avaruusalus, ukkeli, koira, auto, kelkka ja lumiukko... Ihan kivaa settiä ja niitä voi asetella siihen kalenterin kannen miljöölle ja vähän leikkiä niillä, vaikka ottaa vähän lähtöjä kiitoradalta avaruusaluksella... Houston, we have a problem... Legot ei pysy kasassa.
Minulla on Fazerin suklaakonvehtijoulukalenteri. Ihan hyviä suklaita tullut, mutta osassa on ollut jotain ihmeellistä mössötäytettä. Tänään tuli sinivalkoinen suklaakonvehti itsenäisyyspäivän kunniaksi.