Minä kun olen vähän veikkaillut tuota Turusta. Nk. Hockey-IQ:ta löytyy. Ja muutenkin lätkässä vm. -18 tuo lättyä heittelevä sentteri alkaa olla jo jokseenkin katoava luonnonvara. Kyllä niitä tilanteita siunaantuu muillakin tavoilla, kunhan pelitapa toimii. Ja vastapainoisesti ei mikään Kerhon budjettiin sopiva seppä taio tyhjästä jotain paikkoja snaippereille, jos pelitapa on paskaa. Vrt. se viime syksy. Ja jos yv. ei toimi muutenkaan, niin se nyt on ihan sama kuka Kapanen sitä pyörittää. Vrt. kauden 16-17 ylivoima, joka Kapasen ja Mannisen olemassaolosta huolimatta oli täyttä kuraa.
Ja lisätään nyt sekin, että tämän pakiston vääntäminen olisi minun mielestäni pitänyt aloittaa ihan jostain muusta kun Nikkilän jatkoista tai Ladan sopparista.
Jep, hyviä pointteja, olen ihan samaa mieltä. Toivotaan, että Turunen onnistuu ja tekee lopullisen läpimurtonsa Liigan kärkitason pelaajien joukkoon; jotenkin tuntuu, että vähintään 40 pisteen potti on tällä kaudella ihan täyttä realismia - varsinkin, jos TT:n toisella laidalla on Nenonen, Tuulola tai Cornet. Ja näinhän oletettavasti pitäisi olla - riippumatta siitä, kuka sahaa välissä keskikaistaa edestakaisin.
Laatikainen voi olla tuolle joukkueelle - ja erityisesti nuorelle puolustukselle - yli "painonsa arvoinen kultaa": järkevä, kokenut, rauhallinen, meritoitunut ja urheilullinen peruspuolustaja, joka ei välttämättä loista enää pisteiden perusteella, mutta pystyy toivottavasti johtamaan ja opastamaan omalla esimerkillään. Pakiston runko on toki silti hyvin ohut, heiveröinen ja tehopotentiaaliltaan vaatimaton, sitä ei käy kiistäminen.
Kuten olen jo todennut, henkisesti joukkueelle on varmasti joka tapauksessa todella iso juttu, että rosterissa on nyt Viitaluoman, Laatikaisen ja Riskan kaltaiset pelaajat, joilla on yhteensä tilillään yli kaksi ja puoli tuhatta (2500 !) Liiga-ottelua. Ihan jo pelihuumorin ja asenteen kannalta. Siinä on melkoinen ero verrattuna viime kauden alun tilanteeseen, jolloin kokeneita, nimenomaisesti johtavia pelaajia,
kapteeniosastoa, oli rosterissa käytännössä tasan yksi: Otto Paajanen. Tähän kauteen lähdettäessä myönteisenä asiana on ehdottomasti pidettävä myös sitä, että joukkueen runko on todella nyt vuoden verran varttuneempi ja monta yhteistä, opettavaista kokemusta rikkaampi, mikä toivottavasti osaltaan karsii turhat säntäilyt minimiin.
Mainittakoon siis jälleen, että omat fiilikseni alkavan kauden osalta ovat huomattavasti paremmat kuin vuosi sitten.