Joo tota mä oon vasta viime vuosina tajunnut miettiä enemmän. En mä tiedä onko mulla ollut koskaan silleen tavoitteita. Mä ajattelen että elämän tarkoitus on nauttia. Tietenkin kouluihin kun on mennyt niin oon ajatellut opiskella ja töissä sitten tehdä työt hyvin jne. Mitään kotijuttuja mä en sen kummemmin ole koskaan miettinyt, mutta kaikkihan me katto pään päälle tarvitaan. Mielellään tietenkin suht sopivan kokoinen, eli näin yhdelle ihmiselle melko pieni. Ja mä ajattelen että mielummin vuokralle niin ei tarvitse omistaa ja murehtia ja tehdä niitä kaikkia hommia, mitä esimerkiksi omakotitaloissa ne joutuu tekemään. Autojuttuja en ole täällä Helsingissä koskaan miettinyt kun ei ole tarvinnut, enkä mä mitään perhejuttujakaan ole ajatellut kun en sellaista elämää halua, mutta kyllähän luonto määrää että naista tekis mieli. Kuinkahan moni opiskelupaikkaa hakeva muuten miettii että joskus tekisi työkseen niitä hommia? Jotenkin ei sitä vielä parikymppisenä osaa noita juttuja silleen miettiä. Ja mulle oli ehkä vähän hassustikin aina selvää etten just työkseen halua mitään IT-hommia tehdä, mutta niin sitä vaan koulusta toiseen ravasi kuin päätön kana.pettter on ottanut tässä esille tärkeän asian: mitä kukin tekee elämällään. Onko jonkinlainen tavoite olemassa, joka useinkin on ammatillinen tavoite. Sitten voi olla tavoitteena perheen perustaminen, lapset, oma koti ja mitä kaikkea, auto ynnä kesämökki. Olen huomannut, että monilla menee elämä pilalle asuntolainaa maksaessa ja tyhmää akkaa ja kusipäisiä lapsia katsellessa, mutta varmasti monella on asiat hyvin, vaimo on sävyisä ja lapset normaaleja. Laina lyhentyy mukavasti.
Mulla on aina mennyt siinä raja, etten mitään opiskelu- tai työjuttuja halua kotiin tuoda. Siis just jotain läksyjä jne.