Eilen taisi tulla kirjoiteltua tänne kännissä jotakin turhaa tubaa, joten otetaan nyt rauhassa selvinpäin muutama miete avauspelistä.
Usalta tulee näemmä alkusarjassa kairaa säännöllisesti joka vuosi, oli materiaali mitä tahansa molemmilla joukkueilla. Rinne päästi pari helppoa, mutta Suomen peli ei kuitenkaan häneen kaatunut. Todellisena kilpaurheilijana ja ammattilaisena Peksi on varmasti todella armoton itselleen ja tulee parantamaan jatkossa.
Kiekko pyöri leijonilla varsin mallikkaasti ja aloite oli jatkuvasti omissa käsissä. Usan alueelle päästiin jatkuvasti vetämään näennäispyöritystä mutta todelliset maalipaikat jäivät puuttumaan tai sitten ne tuhlattiin käsittämättömillä aivopieruilla. Laukaukset päätyivät usein suoraan logoon tai jäivät kokonaan puuttumaan kun koitettiin vielä syöttää poikkikentän kaverille tai tehdä näppärä jättö taaksepäin. Yhdysvallat pelasi omilla vahvuuksillaan ja hyödynsi Suomen käsittämättömän perseilyn varsin tehokkaasti. Mosesin maali oli malliesimerkki jostakin sellaisesta, mitä Suomi harvoin, jos koskaan pystyy esittämään tai edes yrittämään.
Barkov pelasi hyvin ja pystyi herättämään kiinnostuksen aina kentällä ollessaan. Itselleni on aivan sama mitä maikkarin maalipaikkalaskurit väittävät, omien silmien perusteella Sashan ketju oli Suomen paras. B:n lisäksi Aaltonen ja Louhivaara onnistuivat pari kertaa yllättämään positiivisesti, mutta kokonaisuutena jälkimaku oli karvas. Kontiola oli juuri niin suurissa vaikeuksissa kuin moni täällä (myös allekirjoittanut) ennakoi. Tekemisestä paistoi yleinen munattomuus ja ykkössentteriltä tarvittava esimerkkijohtaminen puuttui kokonaan. Onneksi fyysisellä puolella homma tuntui olevan kohtuullisesti kasassa, joten Konna parantanee peliään turnauksen edetessä. Varsinkin Venäjää vastaan tarvitaan Kontiolaa terävimmillään.
Ylivoima oli perseestä ja kunnon paikkoja ei saatu luotua kirveelläkään. Yhdysvallat tuli usein kahdella miehellä kiinni kiekkoa jaloistaan etsivään suomalaiseen laidan tuntumassa, mikä johti käytännössä aina hätäiseen roiskaisuun tai pahimmillaan vastahyökkäykseen. Kellään ei ollut suurempaa intoa tehdä itseään pelattavaksi, vaan jokainen seisoi käytännössä omalla tontillaan ja katseli kaverin ahdinkoa.
Perinteistä on hyvä pitää kiinni ja viime vuosina USA-tappio alkusarjassa on "taannut" paikan mitalipeleihin. Sunnuntai-iltana voidaan sitten kirjoitella lopputuloksesta riippuen ylistystä/tuomiota ja unohtaa kaikki mitä perjantaina nähtiin.