Tervehdys pitkästä aikaa taas kaikille! Menköön asiani tähän ketjuun. Ajattelin kertoa kuulumisiani.
Tokkopa moni on huomannut hiljaiseloani, kirjoitustaukoa olen pitänyt jääkiekon MM-kisojen päättymisestä lähtien. Jos joku on kuitenkin kaivannut, niin Turun suunnalla kaikki on hyvin. Asepalvelus aikaistui jo täksi kesäksi, eli alokas siirtyy armeijan harmaisiin 7.7. - alle viikko siis enää. Vielä ei erityisemmin jännitä, kyllä sieltä hengissä selvitään. Aina olen kaikesta selvinnyt. Ihan luottavaisin mielin lähdössä.
Sen verran on ollut kiirettä, että eipä tässä ole aikaakaan kirjoitteluun pahemmin ollut. Elämä hymyilee, tuntuu että aurinko paistaisi, vaikkei se toki paista vaan on hautautunut tuonne jonnekin kauas pilvien taa. Eilinen tuntui elämän parhaalta päivältä tähän asti, tänään sama olotila. Enkä edes tee mitään ihmeempää. Tietysti aivot tuottavat efedriiniä myös jonkun tärkeän ihmisen takia. :)
Liekö sitten aivan erinomaisissa jalkapallon MM-kisoissa yksi syy hyvään mieleen. Maajoukkuepelit ovat sydäntä lähellä ja iloisena voin todeta, että nuo kisat ovat antaneet valtavasti inspiraatiota. Entistäkin vankemmin tiedän haluavani työskennellä jotenkin urheilun parissa tulevaisuudessa. Kirjoituksiani lueskelleet tietänevät, miten korkealle tähtään ja miten tavoittelen melkein jopa täydellisyyttä tietyissä asioissa. Ei mulle tietenkään opiskelupaikkaa vielä tullut, mutta tulee sitten jos on tullakseen joskus. Reittejä on monia, katsotaan mihin omani vie. Juuri nyt ajattelen asioista todella positiivisesti ja tuntuu, että mahdollisuuksia on monia. Tahdon saada jotain isoa aikaiseksi. Eikös Jarmo Kekäläinen joskus sanonut, että turha lähetellä CV:tä kellekään, vaan oikeita asioita tekemällä sinut kyllä löydetään? Tuota ohjetta olen noudattanut - en kyllä kehtaisikaan lähetellä mitään CV:tä yhtään kellekään, eihän mulla sellaista ole. Joten jatketaan oikeiden asioiden äärellä pysymistä. Olen tosin kyllä miettinyt, josko Jatkoajan verkkolehteä kiinnostaisi ottaa "oma kasvatti" jossain vaiheessa siipiensä suojiin. Katsotaan nyt.
Kuutisen kuukautta ajattelin täältä nyt ainakin pois pysytellä. Kauemmaksi aikaa toivottavasti eivät saa jäämään. Jos tulee ikävä, niin Twitteristä (jossa pyörin palstanimimerkilläni) varmasti voi käydä kurkkimassa ajoittain kuulumisia ja seurata tekemisiä. Siellä pyörin enemmän tai vähemmän. Voipi olla, että moderaattorit eivät nyt tykkää ja rankovat - lykätkää vaikka 6 kk kirjoituskielto, ei tunnu missään.
Vuonna 2015 lupaan olla takaisin. Elämä alkaa, kun tie käy armeijan porteista viimeistä kertaa. Se on oleva ihana aamu.
Hyvää kesää ja loppuvuotta koko palstan väelle! Teitäkin mussukoita tulee kyllä vielä ikävä.
#JouluksiKotiin #Comeback2015
Tokkopa moni on huomannut hiljaiseloani, kirjoitustaukoa olen pitänyt jääkiekon MM-kisojen päättymisestä lähtien. Jos joku on kuitenkin kaivannut, niin Turun suunnalla kaikki on hyvin. Asepalvelus aikaistui jo täksi kesäksi, eli alokas siirtyy armeijan harmaisiin 7.7. - alle viikko siis enää. Vielä ei erityisemmin jännitä, kyllä sieltä hengissä selvitään. Aina olen kaikesta selvinnyt. Ihan luottavaisin mielin lähdössä.
Sen verran on ollut kiirettä, että eipä tässä ole aikaakaan kirjoitteluun pahemmin ollut. Elämä hymyilee, tuntuu että aurinko paistaisi, vaikkei se toki paista vaan on hautautunut tuonne jonnekin kauas pilvien taa. Eilinen tuntui elämän parhaalta päivältä tähän asti, tänään sama olotila. Enkä edes tee mitään ihmeempää. Tietysti aivot tuottavat efedriiniä myös jonkun tärkeän ihmisen takia. :)
Liekö sitten aivan erinomaisissa jalkapallon MM-kisoissa yksi syy hyvään mieleen. Maajoukkuepelit ovat sydäntä lähellä ja iloisena voin todeta, että nuo kisat ovat antaneet valtavasti inspiraatiota. Entistäkin vankemmin tiedän haluavani työskennellä jotenkin urheilun parissa tulevaisuudessa. Kirjoituksiani lueskelleet tietänevät, miten korkealle tähtään ja miten tavoittelen melkein jopa täydellisyyttä tietyissä asioissa. Ei mulle tietenkään opiskelupaikkaa vielä tullut, mutta tulee sitten jos on tullakseen joskus. Reittejä on monia, katsotaan mihin omani vie. Juuri nyt ajattelen asioista todella positiivisesti ja tuntuu, että mahdollisuuksia on monia. Tahdon saada jotain isoa aikaiseksi. Eikös Jarmo Kekäläinen joskus sanonut, että turha lähetellä CV:tä kellekään, vaan oikeita asioita tekemällä sinut kyllä löydetään? Tuota ohjetta olen noudattanut - en kyllä kehtaisikaan lähetellä mitään CV:tä yhtään kellekään, eihän mulla sellaista ole. Joten jatketaan oikeiden asioiden äärellä pysymistä. Olen tosin kyllä miettinyt, josko Jatkoajan verkkolehteä kiinnostaisi ottaa "oma kasvatti" jossain vaiheessa siipiensä suojiin. Katsotaan nyt.
Kuutisen kuukautta ajattelin täältä nyt ainakin pois pysytellä. Kauemmaksi aikaa toivottavasti eivät saa jäämään. Jos tulee ikävä, niin Twitteristä (jossa pyörin palstanimimerkilläni) varmasti voi käydä kurkkimassa ajoittain kuulumisia ja seurata tekemisiä. Siellä pyörin enemmän tai vähemmän. Voipi olla, että moderaattorit eivät nyt tykkää ja rankovat - lykätkää vaikka 6 kk kirjoituskielto, ei tunnu missään.
Vuonna 2015 lupaan olla takaisin. Elämä alkaa, kun tie käy armeijan porteista viimeistä kertaa. Se on oleva ihana aamu.
Hyvää kesää ja loppuvuotta koko palstan väelle! Teitäkin mussukoita tulee kyllä vielä ikävä.
#JouluksiKotiin #Comeback2015