Tarkoitan sitä että pelaajan täytyy aina pystyä pelaamaan omilla vahvuuksillaan ja korkealla itseluottamustasolla että paras mahdollinen kehittyminen jatkuu. Barkov oli draftin nuorimpia pelaajia, ei monesta päivästä kiinni että varaaminen olisi ollut mahdollista vasta 2014. Nousu SM-liigaan oli todella nopea, A-junnuissa Sasha ei ehtinyt lopulta montaa peliä pelata. Esim. ylivoimapelin pyörittämisessä Barkovilla on vielä paljon opittavaa, vaikka se jo nyt käy luonnostaan ok-tasolla SM-liigaan, niin syksyllä pitäisi ottaa taas valtava askel että pystyy tekemään samat asiat NHL:ssä. Barkov on tottunut lyhyellä urallaan olemaan viisikon aivot ja pelaaja joka pitää paljon kiekkoa ahtaissa tiloissa. Näitäkin tilanteita olisi hyvä treenata vielä vuosi Euroopassa, koska vaikka NHL:ssä puututaan nykyään hienosti likaisiin taklauksiin, yksikin on liikaa etenkin jos ajatellaan että Barkovilla voi olla hyvinkin edessään vielä yli 20 vuoden ura NHL-ammattilaisena. Vauhdit ja voimatasot ovat kuitenkin P-Amerikassa sen verran edellä SM-liigaa, että vuoden kypsyttely Tapparassa voisi olla paikallaan.
Edelleen korostan että olen todella tytyyväinen jos Barkov pelaa hienon tulokaskauden jo nyt syksystä lähtien Floridassa. Tällaisen, ehkä Suomi-kiekon kautta aikain lupaavimman pelaajan kohdalla pitää vaan olla harkitsevainen ja sopivalla tavalla varovainenkin, niin saadaan nauttia miehen otteista Leijonissakin parhaat vs. parhaat-turnauksissa vielä pitkälle 30-luvulle mentäessä.