Jaahas. Tänä kesänä olis taas ainakin yhdet tämmöset hassuttelut tiedossa. Omatkin oli aikanaan ja niitä itse asiassa pidettiin eräänlaisena virstanpylväänä kaveriporukan parissa. Nimittäin kavereiden tulevat vaimot muistivat aina muistuttaa, että "pliis, ei sitten sellasia Simon -polttareita". Niistä on jo 10 vuotta aikaa. Avioerosta vain vajaat kuusi vuotta...
No, jauhetaan nyt paskaa sen verran, että palataan kesäkuuhun 2000. Simon työskenteli paskaisessa varastohommassa Helsingissä, oli perjantai ja aamupäivä. Työnjohtaja tuli sanomaan, että meikäläistä kysytään lastauslaiturilla. Kävin katsomassa, eikä siellä ketään näkynyt. Palasin kysymään työnjohtajalta, että kuka muka kyseli. Hän totesi pokkana, että joku mies se oli, taisi mennä nurkan taa röökille. Sinne siis.
Nurkan takana odottivat broidini ja eräs kaveri, ammatiltaan poliisi. Löivät mulle hilut ranteisiin saman tien, sitten kietoivat lakanan ympärilleni pakkopaidan tavoin ja päähän laitettiin kommandopipo siten, etten nähnyt juuri mitään. Seuraavaksi seurasi itse asiassa koko polttareiden vittumaisin osio; jouduin henkilöauton takaluukkuun ja korvilleni asetettiin korvalappustereot, joista pauhasi ikimuistoinen sävelmä, nimittäin Rainer Frimanin 'Linnut', yhä uudestaan ja uudestaan sama kipale. Tätä kesti arviolta 20 minuuttia, mikä tuntui tietysti ikuisuudelta. Yksi kaveri yritti tarjoilla kaadetun takapenkin aukosta bisseä, mutta suurin osa meni rinnuksille.
Pääsin ulos autosta, kommandopipokin otettiin pois, jolloin huomasin olevani Kalliossa, Helsinginkadulla. Minut talutettiin katusyvennykseen ja päähän laitettiin lätkäkypärä kokovisiirillä varustettuna. Seisoin siinä sateen alkaessa hölmönä, kun kaverit ja satunnaiset ohikulkijat alkoivat heitellä meikäläistä raaoilla kananmunilla, raa'alla jauhelihalla sekä ruiskuttivat sinappia ja ketsuppia päälleni. Onneksi pää oli suojattu ja samaten vehkeet, kun kädet olivat raudoissa etupuolella. Kivuliasta se oli silti ja osa "ammuksista" valui paidan sisään mukavasti. Ylläni oli vielä (lakanan alla siis) työasuni, joka haisi kananmunalle vielä pesun jälkeenkin. Hyvä siis, ettei ollut omia kuteita yllä.
Maalitauluosuuden jälkeen lätkäkypärä vaihtui taas kommandopipoon, joka puettiin siten, että kasvoni näkyivät. Sain ohjeeksi jäädä paikoilleni niin pitkäksi aikaa, että joku tulee antamaan jatko-ohjeet. Jätkät poistuivat paikalta ja minä jäin siihen silmätikuksi, sopivasti sporapysäkin kohdalle. Muutaman minuutin odottelun jälkeen joku tuntematon häiskä tuli ilmoittamaan, että minun pitää lähteä liikkeelle ja selvittää, missä on Harjutori, mennä keskelle toria ja huutaa siellä kovaan ääneen tulevan morsiameni nimeä. Olin siis yhä selvin päin, joten yritin epätoivoisesti pyytää jeesausta tältä kaiffarilta, joka kieltäytyi naureskellen ja jatkoi omille teilleen. Siitä sitten lähdin köpöttämään paskaisessa "pakkopaidassa" Helsinginkatua pitkin ja yritin kysellä neuvoa vastaantulijoilta, jotka jostain kumman syystä tuijottivat epäluuloisesti ja kiersivät mut kaukaa. Onneksi satuin näkemään poliisikaverini kurkkivan nurkan takaa ja suunnistin sinne. Varsinainen salapoliisi olikin, sai melko kovaäänistä palautetta muilta, kun sössi hiukan.
Pääsin vihdoin raudoista ja siirryimme saunomaan, samalla sain myöskin virvoketta. Sitten oli pesun vuoro, minut pesi kiireestä kantapäähän joku ikäneito, mikä oli ehkä pieni pettymys... No, oli sinne saunalle kuulemma yritetty strippariakin tilata, mutta ei onnistunut jostain syystä, mikä oli toisaalta oikein hyvä juttu. Eräs kaveri teki saunan päätteeksi mulle lähtöryypyn, jossa oli puoli lasillista viinaa ja se nousi turhankin hyvin päähän. Eipä silti, ylleni puettiin nunnan asu ja alle tekotissitkin sekä keilapallo jalkaan kiinni ketjun avulla, joten känni oli tervetullut.
Nunna pääsi horjuen matkaan ja onneksi keilapallo irtosi melko nopeasti, se kun taisi ehtiä kolauttaa paria pysäköityä autoa ennen sitä. Jätkät joutuivat kanniskelemaan palloa lopun iltaa. Seuraava etappi (muistaakseni) oli silloinen Veronican Studio, edelleen Kalliossa. Siellä sitten sain riisuutua kalsareita lukuunottamatta, jolloin hyvännäköinen blondi-domina laittoi päähäni nahkapipon ja kiinnitti sekä käteni että jalkani köysiin/ketjuihin siten, että olin X-asennossa, jonka jälkeen hän ruoski ja komensi minua naisellisin ottein. Muut jätkät tietenkin naureskelivat vieressä. Tuon koettelemuksen jälkeen hän esitti vielä priva-shown, mikä meni hieman ohi kännitilan takia, ikävä kyllä. Jossain välissä kävimme safkalla Hesessä tms., jossa muut asiakkaat, naispuoliset, saivat meikata naamani juhlallisesti. Toisin sanoen näytin horolta nunnapuvussa.
Lopuksi menimme Pataässään lauleskelemaan karaokea, vaikka poket hieman epäröivätkin päästää meikäläistä sisään, kun olin aika naamat. Sisään kuitenkin päästiin, juotiin lisää ja lauleskeltiin myös. Paikalla oli myös joku naisten polttariporukka jostain päin Karjalaa ja tuon polttarisankarin kanssa vedettiin parit epävireiset duetot sekä muutenkin parannettiin maailmaa umpikännissä. Yöksi horjuin sitten broidin kämpille, josta heräsin karmeissa meikeissä sekä verhoklipsut kiinni nänneissä.
Jälkikäteen oli puhetta, että broidini (joka suunnitteli suurimman osan ohjelmasta) mietti muutamaan kertaan, että olisiko ohjelmisto turhan rankka ja vittumainen, mutta päätyivät silti tekemään sen, koska uskoivat huumorini kestävän. Ja kestihän se, vaikka olikin koetuksella. Faijani kommentoi, että olisi saman koettelemuksen koettuaan vetänyt joka jätkää turpaan. No, kyllä se hauskaa oli joka tapauksessa.