Mika Myllylän kuolema

  • 45 436
  • 179

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Oman elämäni suuria urheilusankareita lapsuudesta, ehkä Seppo Rädyn ja Janne Ahosen rinnalla. Lepää rauhassa Mika!

Poikkeuksellinen suomalainen huippu-urheilija siinä mielessä, että oli nimenomaan kova kilpailija ja parhaimmillaan kovissa olosuhteissa. Oliko se Trondheim, jossa veti hirveässä pyryssä voittajana maaliin?

Onko palstalla ketään, joita vituttaa se, että Räsänen ja muut kusipäät jatkaa valehteluaan ja se todellinen mestari ja ainoa teot tunnustanut on maksanut sen korkeimman hinnan? Joku saattaa sanoa meikäläistä lapselliseksi ja naiviksi, mutta tästäkin huolimatta: minua tämä kyrsii ihan hemmetisti.
 

Vellihousu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Onko palstalla ketään, joita vituttaa se, että Räsänen ja muut kusipäät jatkaa valehteluaan ja se todellinen mestari ja ainoa teot tunnustanut on maksanut sen korkeimman hinnan? Joku saattaa sanoa meikäläistä lapselliseksi ja naiviksi, mutta tästäkin huolimatta: minua tämä kyrsii ihan hemmetisti.

En halua tuomita ketään, mutta onhan se totta että Myllylä oli tietyllä tapaa uhri, muut enemmän käytännön toimijoita jotka mennä porskuttivat eteenpäin. Toisaalta, olisiko Myllykään koskaan tunnustanut mitään jos hänellä olisi ollut joku takaportti olemassa, sitä emme kai koskaan saa tietää? Mielestäni tässä ei ole tarvetta liiallisille martyyrimielialoille vaan enemmänkin sen miettimisellä miten näitä vastaavia ehkäistäisiin jatkossa. Tarvitaan selkeästi tukijärjestelmä uransa lopettaneilla urheilijoille ja tukihenkilöiksi Matti Nykänen, Juha Kankkunen, Risto Siltanen ym. henkilöitä jotka ovat itse kokeneet näitä alamäkiä. Täytyy pistää aloitetta Paavo Arhinmäen suuntaan...
 

Cube

Jäsen
Siitä en tiedä, mutta minussa on miestä vastaamaan sanoistani. Ilmeisesti kaltaisillasi "nettiälyköillä" ei ole minkäänlaista selkärankaa eikä katetta sanoilleen. Olet pelkkä tyhjänpuhuja jonka sanoilla ei ole mitään merkitystä.
Aika monta vuotta olen tätä palstaa lueskellut, mutta aina välillä se jaksaa silti yllättää. Esimerkiksi nyt, kun jotkut nimimerkit tuntuvat ihan aidosti käyvän kuumana jostain kirjaimellisesti ottamastaan 1,5 vuotta sitten kirjoittamastani Tony Halmeen kuoleman käsittelyyn viittaavasta allegorisesta viestistäni. Toki provosointi on usein miellyttävää, mutta nyt se lähinnä hämmentää. Voisiko joku selittää mikä tässä närkästelyssä oikein on taustalla? Olen näissä keskusteluissa Myllylän kuoleman jälkeen toki jo todennut hänen olleen naistenhakkaaja (sekä rattijuoppo) ja nämä ovat myös kiistämättömiä tosiasioita. Mutta jos itse kolumnin saaminen on teille kehitysvammaisille niin tärkeää, niin voinhan toki moisen kirjoittaa, kunhan kohta alkavalta Ruisrock-juhlinnalta joskus toivun. Mitään foorumia kirjoituksen julkaisuun ei tosin ole, mutta ei anneta sen tässä vaiheessa häiritä. Jos idiootit haluavat, niin idiootit tulevat saamaan.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
...Olen näissä keskusteluissa Myllylän kuoleman jälkeen toki jo todennut hänen olleen naistenhakkaaja (sekä rattijuoppo) ja nämä ovat myös kiistämättömiä tosiasioita...

En halua sen kummemmin kommentoida itse tekstiäsi, mutta lainasin tätä kohtaa, koska se on mielestäni mielenkiintoinen moneltakin kantilta:

Kaikki Mikan aikanaan tunteneet ovat kuvailleet häntä todella sydämelliseksi, hyväsydämiseksi ja rehdiksi tyypiksi. Samalla useampi henkilö on kuitenkin kuvannut häntä herkäksi ja araksi ihmiseksi. Siitä huolimatta Myllylä on tosiaan sortunut erilaisiin rähinöihin..

Omasta mielestäni Myllylä on hyvä esimerkki siitä, että minkä tahansa tyyppisestä ihmisestä voi alkoholin ja sekakäytön seurauksena kuoriutua jotain aivan muuta. Inhimillinen tragedia.

Cube: En tiedä mitä olet kirjoittanut T.Halmeesta aiemmin, enkä nyt jaksa alkaa etsiä. Pakko kuitenkin todeta, että Halmeen ja Myllylän tapaukset ovat varsin erilaisia. Toki kumpikin otti viinaa, mutta vain jälkimmäinen oli todellinen lahjakkuus ja mestari omalla alallaan. Viittaan siis siihen, että jos suomalaisten "urheilusankarien" viinajutuista ja karuista kohtaloista puhutaan, painii Tony varsin eri sarjassa, kuin Myllylä tai vaikkapa Nykänen.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Viittaan siis siihen, että jos suomalaisten "urheilusankarien" viinajutuista ja karuista kohtaloista puhutaan, painii Tony varsin eri sarjassa, kuin Myllylä tai vaikkapa Nykänen.
Itse asiassa eri sarjassa painii Nykänen. Nimittäin elävien sarjassa.
 

verikuut

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suonen Veto
Poikkeuksellinen suomalainen huippu-urheilija siinä mielessä, että oli nimenomaan kova kilpailija ja parhaimmillaan kovissa olosuhteissa. Oliko se Trondheim, jossa veti hirveässä pyryssä voittajana maaliin?

Myös Matti Nykäsen huhutaan voittaneen aikanaan jonkin MC-osakilpailun melkoisessa tuiskeessa.
 

benicio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Joo Nykänen hyppäsi Holmenkollenilla ihan sumussa.
 

Fordél

Jäsen
En halua tuomita ketään, mutta onhan se totta että Myllylä oli tietyllä tapaa uhri, muut enemmän käytännön toimijoita jotka mennä porskuttivat eteenpäin. Toisaalta, olisiko Myllykään koskaan tunnustanut mitään jos hänellä olisi ollut joku takaportti olemassa, sitä emme kai koskaan saa tietää? Mielestäni tässä ei ole tarvetta liiallisille martyyrimielialoille vaan enemmänkin sen miettimisellä miten näitä vastaavia ehkäistäisiin jatkossa. Tarvitaan selkeästi tukijärjestelmä uransa lopettaneilla urheilijoille ja tukihenkilöiksi Matti Nykänen, Juha Kankkunen, Risto Siltanen ym. henkilöitä jotka ovat itse kokeneet näitä alamäkiä. Täytyy pistää aloitetta Paavo Arhinmäen suuntaan...

Samoja mietteitä mullakin ja heti kun kuulin Myllylän kuolemasta, mulle tuli hänen läheisten surun lisäksi mieleen kuoleman suurempi merkitys. Myllylä teki omat ratkaisut, joiden takana oli varmasti häpeä. Se kun saa suomalaisen miehen niin helposti tarttumaan pulloon, joka taas voi johtaa vaikka mihin.

Silti ilman suurempia marttyyrimielialoja voi todeta, että Myllylä oli myös nykyisen järjestelmän uhri. Järjestelmällä tarkoitan tässä huippu-urheilua, urheilubisinestä, mediaa jne. Ne kaikki tarvitsevat polttoaineekseen urheilijoita, jotka luovuttavat itsensä järjestelmän käyttöön. Myllylälle kävi tässä huonosti kun pudotus sankarista sylkykupiksi oli kohtuuttoman suuri. Ensin tarjoat ihmisille hienoja elämyksiä omilla voitoillasi ja sen jälkeen joudut tarjoamaan viihdettä siviilipuolen toilailuillasi. Huippu-urheilulle kelpaa näistä vain ensiksi mainittu ja kun toilailut alkaa, pesee se kädet: "ei kuulu enää meille". Medialle puolestaan kelpaavat kaikki: pääasia on että otsikoita syntyy ja lehtiä myydään ja klikkauksia saadaan nettisivuille. Kaikessa tästä on kuitenkin inhimillisyys kaukana. Ihmisä ne ovat huippu-urheilijatkin. Ei ihme ettei Myllylä kestänyt tätä kaikkea.

En myöskään ymmärrä miksi täällä pitää tulla kirjoittelemaan Myllylästä naistenhakkaajana ym. vaikka ne olisivat kuinka tosia. Aika harva kirjoittaa omista läheisistäkään heidän kuoleman jälkeen virheiden valossa. Mielestäni tässäkin kohdin on syytä kunnioittaa hienoa urheilijaa, joka koki traagisen kohtalon. Ja koska huppu-urheilijatkin ovat ihmisiä, tekevät he virheitä, mutta ne ovat olleita ja menneitä.
 

Näkkäri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Ikävä juttu ja liian nuorena lähti. Tästä ei mitään epäselvää.

Lehtijuttujen mukaan Myllylä oli ihan kunnon deeku. Sammuili puistoihin, porttikiellot kylän baareihin jne. On se kuitenkin niinkin, että kukaan muu ei sitä viinaa miehen kurkkuun kaatanut. Kukaan muu ei pilannut Myllylän elämää kuin mies itse. Maailmassa on kuitenkin paljon dopingista narahtaneita urheilijoita, jotka pärjäävät "siviilielämässä" mukavasti.

Tällä yritän sanoa sitä, että mielestäni mennään jo vähän jeesustelun puolelle, jos kerrotaan Mikan vaan olleen systeemin uhri. Hän ei muka voinut mitään jne. Jokainen tekee kuitenkin itse omat päätöksensä, eikä Myllylä kaiketi ollut tarpeeksi vahva selättääkseen ongelmansa.
 

Palstalegenda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina, Eveliina Määttänen
Tuosta deekuilusta ja rappiosta kertoo mielestäni paljon myös se, että kun Myllylälle ei kaupassa olutta myyty, niin Myllylä osti 5-6 dödöpurkkia ja muovipussin. Saattaahan sitä vaikka kuollakin tuommoiseen jos vaikka sattuisi muovipussi päässänsä, pää ja pussi täynnä axea, sammumaan. Vaikka sinne omalle kotisohvalle. Itsariin en usko, vaikka aluksi se ajatus oli uutisen kuultuani ensimmäisenä mielessä.
 

Lapster

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Maple Leafs, Kärpät NE Patriots, RoPS
Maailmassa on kuitenkin paljon dopingista narahtaneita urheilijoita, jotka pärjäävät "siviilielämässä" mukavasti.

Tottahan se on että osa menestyy hyvin mutta on ikävän paljon näitä Myllylän tyylisiä tapauksia joissa huippu-urheilija uran jälkeen deekuilee itsensä hautaan. Otsikoihin pääsee vain ne huipuista huipuimmat.

Systeemiä en haukkuisi koska nämä ex-huippu-urheilijat saavat yleensä helposti töitä ns. vanhoilla meriiteillä. Monellahan ei ole minkäänlaista koulutusta ja silti työpaikka löytyy suhteilla ja nopsaan. Eli tyhjän päälle ei jäädä vaikka urheiluseurat jne jäisivätkin taka-alalle. Ja olihan Mikallekin tarjolla mm. valmennushommia uran jälkeen.

Itsehän näkisin ongelmana sen tyhjiön mikä urheilijoille tulee uran jälkeen kun ei tarvitsekaan enää 2x päivässä ja 7päivää viikossa olla reenaamassa ja joka päiväinen rytmi muuttuu päälaelleen.

Mutta kuten näkkäri jo kirjoitti niin kukaan ei pakottanut Myllylää(kään) tarttumaan pulloon.
 

Morgoth

Jäsen
Myllylälle kävi tässä huonosti kun pudotus sankarista sylkykupiksi oli kohtuuttoman suuri.

Tuli mieleen yksi selitys, jonka luin jostain, että urheilijathan ovat yleensä melko elämyshakuisia personallisuuksia ja tuollainen personallisuustyyppi on myös alistis päihteiden väärinkäytölle.

Urheilu myös lopulta jotenkin melko käsittämätöntä teatteria, jossa luodaan huikeita sankaritarinoita yms. johon sitten voi itse samaistua ja tuntea voittajaksi itsensä jne. Melkoista teatteria tai illusiota johon sitten jollakin osaksi jopa Myllylän kaltainen tragedia kuuluu yhtenä näytelmänä ja suoritetaan tietyti 'riitit' ja jatketaan.
 

Isaskar

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Jollain tavalla häiritsee tämä järjestelmän syyllistäminen. Urheilija (etenkin tunnettu) on kuitenkin hyvässä tilanteessa siinä mielessä, että tukijoita ympäriltä aina löytyy, jos ei nyt ihan täysi idiootti ole. Myllylälläkin vaikuttaa lehtijuttujen perusteella olleen hyvä turvaverkosto ja työtäkin tarjolla. Ei sellaista mielikuvaa saa, että hän olisi mitään sylkykupin elämää joutunut loppuvuosina viettämään.

Tyhjän päälle putoajia on maailmassa vaikka kuinka paljon ja aika omillaan sitä jokainen loppupeleissä aina on. Toiset sen kestää ja toiset ei. Aina voi yrittää järjestelmiä parantaa, mutta ei niistä pääsyyllistä voi mihinkään tapaukseen tehdä.
 

Gellner

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tuosta deekuilusta ja rappiosta kertoo mielestäni paljon myös se, että kun Myllylälle ei kaupassa olutta myyty, niin Myllylä osti 5-6 dödöpurkkia ja muovipussin. Saattaahan sitä vaikka kuollakin tuommoiseen jos vaikka sattuisi muovipussi päässänsä, pää ja pussi täynnä axea, sammumaan. Vaikka sinne omalle kotisohvalle. Itsariin en usko, vaikka aluksi se ajatus oli uutisen kuultuani ensimmäisenä mielessä.

Kuolinsyy ei ole uskon asia, Myllylä kun teki itsemurhan. Myllylän itsemurha oli tyypillisen suomalaismiehen hidas itsemurha, eli pitkään jatkunut itsetuhoinen käytös, joka päättyi kuolemaan.
 

Daespoo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hameenlinna Moderators
Kuolinsyy ei ole uskon asia, Myllylä kun teki itsemurhan. Myllylän itsemurha oli tyypillisen suomalaismiehen hidas itsemurha, eli pitkään jatkunut itsetuhoinen käytös, joka päättyi kuolemaan.

Näin puhuu Jatkoajan telaketjufeministiosaston puheenjohtaja ja ainoa jäsen.

Tosin tuokin on osittain totta, se on vähän kuin tyypillisen suomalaisen naisen hidas itsemurha eli pitkään jatkunut krooninen ylipaino yhdistettynä rankkaan alkoholin käyttöön, liian pieniin vaatteisiin ja olemattomaan tyylimakuun.
 

Palstalegenda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina, Eveliina Määttänen
Kuolinsyy ei ole uskon asia, Myllylä kun teki itsemurhan. Myllylän itsemurha oli tyypillisen suomalaismiehen hidas itsemurha, eli pitkään jatkunut itsetuhoinen käytös, joka päättyi kuolemaan.
Juu, telaketjuosasto tosiaan siellä yrittää näsäviisastella. Tiedät kyllä mitä tarkoitan, vaikka onkin tosi fantsun ihquu sinun aatemaailmassasi sanoa noin ikään kuin se sanomisesi tulisi jotenkin hätkähdyttävänä yllätyksenä, vaikka se olikin itsestään selvää, että joku tuonkin sanoo.

Rappiolla eläminen on kuitenkin eri asia kuin itsemurha ja sen tietää nimimerkki Gellnerkin, vaikka kivahan se on vetää mutkat suoriksi. Tämänkin kommentin jälkeen jatkaa samalla linjalla, juu.
 

cottonmouth

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo & Philadelphia Flyers
Jollain tavalla häiritsee tämä järjestelmän syyllistäminen. Urheilija (etenkin tunnettu) on kuitenkin hyvässä tilanteessa siinä mielessä, että tukijoita ympäriltä aina löytyy, jos ei nyt ihan täysi idiootti ole. Myllylälläkin vaikuttaa lehtijuttujen perusteella olleen hyvä turvaverkosto ja työtäkin tarjolla.

Aikalailla sama. Lisäksi tämän päivän IS:ien paperiversio kertoo Myllylän tulleen taloudellisesti melko hyvin toimeen viimeisen vuosikymmenen ja itse asiassa tuon Mika Myllylä Oy:n liikevaihto ja tulos oli taas hiljaisempien vuosien jälkeen lähtenyt nousuun. Muutoinkaan mitään tällaisille repsahdustapauksille tyypillisiä ulosottokierteitä tai muuta vekselirumbaa ei ollut. Ainakaan virallisissa tiedoissa.

Surullinen tapaus, kaikessa mielessä, mutta itse Mika kuoppansa kaivoi. Miehestä en oikein koskaan pitänyt (jotenkin tuli henkilönä mieleen sellainen seipään niellyt tosikko) edes ennen doping-ryvetystä, mutta ikävä juttuhan tämä on.
 

phakki

Jäsen
Suosikkijoukkue
RISTO DUFVA ja JYP + JYP-Akatemia
Saatanan alas oli mies vajonnut. Yle Areenasta löytyy tunnin radiohaastattelu vuodelta 2006 jossa Myllylä analysoi kisoja ja dopingkohua. Varsinkin lopussa tuli helvetin surullinen fiilis kun kuunteli analyysejä kaikesta. Aika perinteisen juopon settiä siellä tuli, eli tämmöinen hyvin paljon seurauksia ja syitä pohtiva herkkä ihmisluonne, mikä usein ajautuu näihin hommiin. Koitetaan puoliväkisin etsiä syitä olemassaololle ja asioille ja vaikka sanotaan että niitä on niin tosiasiassa tyhjyys täyttää mielen ja sielun ja kaikkihan sen tietää miten sitä ravitaan.

Surullisin tapaus minkä itse muistan näistä julkkisten/urheilijoiden poismenoista. Lapsuuden ja nuoruuden sankari. Selkeä käännekohta, pitkä alamäki ja sitten yhtäkkinen loppu. En tuomitse, nostan hattua. Täysillä alusta loppuun.
 

Gellner

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Juu, telaketjuosasto tosiaan siellä yrittää näsäviisastella. Tiedät kyllä mitä tarkoitan, vaikka onkin tosi fantsun ihquu sinun aatemaailmassasi sanoa noin ikään kuin se sanomisesi tulisi jotenkin hätkähdyttävänä yllätyksenä, vaikka se olikin itsestään selvää, että joku tuonkin sanoo.

Rappiolla eläminen on kuitenkin eri asia kuin itsemurha ja sen tietää nimimerkki Gellnerkin, vaikka kivahan se on vetää mutkat suoriksi. Tämänkin kommentin jälkeen jatkaa samalla linjalla, juu.

Tuota, tässä mistään näsäviisastelusta ole kyse vaan ihmetytti, kun niin moni tuntui miettivän tuota itsemurhan mahdollisuutta.

Tämä asia osuu itseäni melko lähelle. Ystäväni isä kuoli samalla tavalla kuin Myllylä vain vähän aikaa sitten. Kuolinsyyn todennut asiantuntija (miespatologi tai mieslekuri, en tiedä kumpi, nimen vain tiedän) sanoi ystävälleni kyseessä olevan hidas itsemurha ja eli pitkään jatkunut itsetuhoinen käytös, johon kuuluu rankka päihteiden käyttö yhdistettynä täydelliseen itsestä piittamattomuuteen. Ja tämähän nyt vain on tyypillinen suomalaismiehen tapa kuolla niin koville kuin se tuntuukin monille ottavan. Älkää juoko, niin ei tarvitse noin hysteerisesti pelätä omaa ennenaikaista kuolemaa!

Ja jos tuntuu pahalta, niin hakekaa apua, sillä se Myllyläkin olisi voinut selvitä.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Ystäväni isä kuoli samalla tavalla kuin Myllylä
Mikäs se tapa on? Tietääkseni Myllylän kuolinsyy on vielä selvittämättä... Onko sinulla meiltä muilta salattua tietoa?
 

Fordél

Jäsen
Aina voi yrittää järjestelmiä parantaa, mutta ei niistä pääsyyllistä voi mihinkään tapaukseen tehdä.

Järjestelmä ei ole missään nimessä pääsyyllinen vaan jokainen tekee yleensä aina päätöksensä itse ja on niistä vastuussa. Näin on myös Myllylän kohdalla. Kyllä hänelle oli varmasti tarjolla apua ja tukea, mutta erinäisistä syistä johtuen lopputulos oli tämä. Päävastuun kantaa Myllylä itse. Siltikin järjestelmässä on mielestäni jotain mätää kun se pudotus tuntuu muuttuvan vuosikymmen vuosikymmeneltä yhä suuremmaksi.
 

Vellihousu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Tällä yritän sanoa sitä, että mielestäni mennään jo vähän jeesustelun puolelle, jos kerrotaan Mikan vaan olleen systeemin uhri.

Mika oli mielestäni ihan oma uhrinsa, mutta aina tällaisissa tapauksissa täytyy myös voida kysyä tekikö ns. systeemi tarpeeksi "uhrin" hyväksi. Myllylä oli kuitenkin tietyn valmennussysteemin ja siihen liittyvän elämänpiirin kasvatti ja antoi parhaina vuosinaan aika tarkkaan kaiken itsestään tämän järjestelmän eteen. Sitten kun hän ei enää hyödyttänyt järjestelmää, hän jäi tyhjän päälle yksin vaikeaan paikkaan; vähän kuin lapsi joka joutuu veteen ilman uimarengasta.

Mielestäni ns. systeemin pitäisi jatkua senkin jälkeen kun urheilijan ura huipulla on ohi. Pitäisi olla konkreettisia ideoita siitä mitä urheilijat voisivat uransa jälkeen tehdä. Nyt se on vähän sen varassa mitä sattuvat itse keksimään ja kaikkien, kuten Myllylän kohdalla, se ei vain kerta kaikkiaan toimi.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös