Luin kuluneella viikolla Mika Myllylän Riisuttu Mestari-kirjan,ei ollut tähän ajankohtaan mikään helpoin ja kevyin lukukokemus.
Kun kirjan luki tietyllä suodattimella,(erotteli asiat joihin on nyt myöhemmin tullut lisävaloa) vahvisti se ainakin itselle kuvaa Myllylästä äärimmäisen herkkänä ja empaattisena ihmisenä. Ihmisenä joka haki haki jatkuvaa hyväksyntää ja joka kantoi suurta huolta lähipiiristään ja heidän jaksamisestaan niin uran aikana kuin dopingkäryn jälkeenkin. Hiihtäjänä Myllylä vaikutti olevan menestyksen myötä enemmän tai vähemmän hukassa kun liitto yms. loi paineita niskaan mediaesiintymisien ja muiden juttujen myötä.
Itselle ainakin on syntynyt kuva, että Myllylä tiesi muidenkin hiihtäjien EPO-käytöistä mutta heitä suojellakseen päätti viedä sen tiedon mukanaan hautaan.
Myllylän tapauksen myötä voi jokainen miettiä kuinka tervettä huippu-urheilu on ja kuinka yksin yksilölajeissa urheilija on. Menestyksen myötä menestyspainetta lyödään niskaan koko ajan enemmän ja enemmän,samalla unohtaen urheilijan omat tarpeet.Kisaamaan patistellaan vaikka puolikuntoisena,menestystä kun on saatava.
Lahti 2001;yhdessä yössä kansallissankarista konnaksi on kova pudotus ja
sen olet vielä enemmän vapaata riistaa medialle kuin siihen asti. Kova kohtalo,dopingista huolimatta. Kuten joku sanoikin,Suomessa voit saada murhan anteeksi ja rangaistuksen siitä kärsittyä,dopingissa tuomio on loppuiän pituinen.
Näiden asioiden valossa ei ihmetytä että kävi niinkuin kävi. Mika ei kestänyt paineita,viimeisenä niittinä lienee tuo dopingoikeudenkäynti.
Itselle Myllylä tulee aina olemaan suuri urheilija ja ihminen. Lepää rauhassa Mika, uskon että siellä missä olet nyt,on sinun parempi olla. Siellä ei kukaan luo niskaan painetta ja puhu pahaa.
Kun kirjan luki tietyllä suodattimella,(erotteli asiat joihin on nyt myöhemmin tullut lisävaloa) vahvisti se ainakin itselle kuvaa Myllylästä äärimmäisen herkkänä ja empaattisena ihmisenä. Ihmisenä joka haki haki jatkuvaa hyväksyntää ja joka kantoi suurta huolta lähipiiristään ja heidän jaksamisestaan niin uran aikana kuin dopingkäryn jälkeenkin. Hiihtäjänä Myllylä vaikutti olevan menestyksen myötä enemmän tai vähemmän hukassa kun liitto yms. loi paineita niskaan mediaesiintymisien ja muiden juttujen myötä.
Itselle ainakin on syntynyt kuva, että Myllylä tiesi muidenkin hiihtäjien EPO-käytöistä mutta heitä suojellakseen päätti viedä sen tiedon mukanaan hautaan.
Myllylän tapauksen myötä voi jokainen miettiä kuinka tervettä huippu-urheilu on ja kuinka yksin yksilölajeissa urheilija on. Menestyksen myötä menestyspainetta lyödään niskaan koko ajan enemmän ja enemmän,samalla unohtaen urheilijan omat tarpeet.Kisaamaan patistellaan vaikka puolikuntoisena,menestystä kun on saatava.
Lahti 2001;yhdessä yössä kansallissankarista konnaksi on kova pudotus ja
sen olet vielä enemmän vapaata riistaa medialle kuin siihen asti. Kova kohtalo,dopingista huolimatta. Kuten joku sanoikin,Suomessa voit saada murhan anteeksi ja rangaistuksen siitä kärsittyä,dopingissa tuomio on loppuiän pituinen.
Näiden asioiden valossa ei ihmetytä että kävi niinkuin kävi. Mika ei kestänyt paineita,viimeisenä niittinä lienee tuo dopingoikeudenkäynti.
Itselle Myllylä tulee aina olemaan suuri urheilija ja ihminen. Lepää rauhassa Mika, uskon että siellä missä olet nyt,on sinun parempi olla. Siellä ei kukaan luo niskaan painetta ja puhu pahaa.