Avautuipa sellainen, että Subway on harvinaisen paska pikaruokaketju. Se hirvitys, jota minulle Ruoholahden Subissa eilen tarjoiltiin, karkoitti kyllä mielenkiinnon totaalisesti kyseistä lafkaa kohtaan. Subissahan patonki "kootaan" askel askeleelta myyjien toimesta liukuhihnaperiaateella. Lasin takaa luetellaan mitä tahtoo ja seurataan patongin matkaa kassalle.
Katselin listalta sopivaa einestä pahimman nälän tappajaksi, ja silmiin sattui paahtopaistipatonki. Ei muuta kuin jonon päähän. Alkuun kevyttä säätöä patonkileivän kanssa, kun kuulemma sitä peruslajin vaaleata limppua ei ollut saatavilla. Hieman oli myös myyjällä hoono soumi.
Sitten taideteokselle vähän väriä maustekastikkeista ja seuraavalta likka rupesi läimimään paahtopaisteja koppuran väliin. Piti oikein tarkistaa, olivatko ne läpikypsät eltaantuneet harmaat liuskat
paahtopaistia vai viereisestä Citymarketista ostettuja vaihtopohjallisia. Näiden läpysköjen peitoksi piti sitten valita salaattia ynnä muuta vihreetä. Ja taas oli myyjällä hoono soumi. Kiitettävän täyttelyn jälkeen tämä kamelikuski esitteli kaikki salaattikastikkeet, mutta tästä esitelmästä en pahemmin saanut selvää. Päätin jättää kyseiset etikkalitkut kokonaan väliin.
Setti valmis, kansi kiinni ja paketoimaan. Jos olisin tiennyt, että "otan mukaan" tarkoittaa patongin vuoraamista noin kuudella paperikerroksella, olisin suosiolla syönyt paikan päällä. Vitullinen homma kuoria kävellessä miljoona taitosta sapuskan tieltä. Kaiken lisäksi se alin paperikerros vetistyi heti ja tietenkin repeili, jolloin sain maistella so-called-paahtopaistin seasta paperiteollisuutemme tuotoksia. Ja voitte vaan arvailla, oliko lopputulos oheisen
kuvan kaltainen...
Ja hintaa tälle 15-senttiselle nautinnolle vaivaiset 5,40. Jokainen voi omassa rauhassa mittailla, kuinka paljon se loppujen lopuksi on. Aika helvetillinen metrihinta, jos multa kysytään.