Anteeksi OT: mutta mun silmät on niin väsyneet että pääta alkaa särkeä. Nyt ei paljoa paina syksyn tulo, alan olemaan ihan voimaton tässä viikonloppuelämässä. Ei vittu, pakko oikeasti lopettaa ja ryhtyä normaaliksi. Hankkia tyttöystävä, katsella perjantaisin kivoja elokuvia, lauantaisin käydä mimmin kavereilla juomassa rose'viiniä, just sen puoli lasillista. Mutta kun ei, aina lähtee lapasesta. Eikä nyt tosiaan puhuta mistään pikkulapasista vaan sellaisesta eläköimisestä vapaa-aikaa kohtaan. Kesä, kaverit, hauskanpito, viina, väsymys ja lääkkeet: Uskomatonta nousua, jonka jälkeen kuitenkin illat pimenee ja homma rupee väsyttämään. Väsymys kasvaa, apinoinnin määrä kasvaa siinä samassa, seuraava perjantai on vaan edellistä pahempi, useimmiten aika huolella pahempi. Lauantaina on pakko jatkaa, siis joku "oikea pakko". Aina on jotain keksitty mun pään menoksi.
Nyt pesen täällä verisiä vaatteitani, vedän välillä käteen, hajoilen, kuolen ja herään henkiin. On vaan ajan kysymys, koska mä rauhoitun tai sitten mut rauhoitetaan. Aika väsynyttä selitystä, mutta niin on väsynyt jätkäkin. Mut ei tässä mitään - huomenna töihin.
Normipäivä.