Pakko sanoa et tässä levyssä on sitä jotain! Ei todellakaan Appetite for destruction tai Use your illusion -tasoa, mutta...Tosi hyviä biisejä, kitarointia! Ei tietenkään Slashin veroista, mutta erottuu tästä nykypäivän "rokki"paskasta. Ajateltua, pitkälle vietyä ja rentouttavaa. Axl osaa!
Kuten Axlkin Rolling Stonen haastattelussa 2006 sanoi; "Monet tulevat sanomaan, ettei tämä välttämättä kuullosta vanhalta GNR:ltä jne" Ja tuo tuntuu olevan totta, toki on tuo ollut itselle selviö jo kauan. Mutta tosta viestistä tuli suoraan toi Axlin kommentti mieleen.
Vanhan GNR:n soundin mulle loi ne rummut, slashin tuttu kitarasoundi ja ajoittain duffin rouhea bassottelu, toki Axlin ja Dizzyn pianohommat alkoi olla 1990-luvun alussa jo olla esillä.
Uuden GNR:n soundin minulle luo sen sijaan pittmanin soundiefektit ja muut hienoudet, axlin ja dizzyn pianojutut, kitaristien kitarajipot ja brainin hieno rumputyöskentely, ferreristä en niin piittaa kun brain on se ainoa oikea uuden GNR:n rumpali mulle. Toki sitten voi olla montaa mieltä oliko tarpeellista lisätä Bumblefootilta noita melko turhia kitarajuttuja, toki Chinesessä ne on melko onnistuneita, mutta Betterissä nuo ei paljoa edes tule esille. Minusta Buckethead on se paras GNR-kitaristi Slashin kanssa ja sille pallille ei kovin monet pääse, Bumblefoot ei tule koskaan pääsemään sinne ja sen voin kertoa jo nyt, vaikka onkin taitava kitaristi ja hieno mies.
Mites sitten Finck ja Fortus? Finckkiä pidän vähän semmosena rosoisen soundin omaavana kitaristina, ja hänelle ominaisia on minusta nuo vähän rosoiset soolot ja riffit, joten ei lähelläkään sitä Slashin puhdasta ja kaunista soundia, mutta nää on niitä asioita joilla Axl varmasti haluaa ja halusi 1990-luvun lopussa jotain eroa vanhan ja uuden välille.
Mutta miksi Finckin pitää silti soittaa Slashin sooloja? Minusta ne kannattaisi kaikki jättää huoletta Bumblefootille, Buckettihan toki muokkaili noita sooloja live-esiintymisissä ja teki sen upealla tavalla, taitavan kitaristin tunnistaa helposti, eiköhän Bumblekin pysty tähän. Mutta itselleni on pieni harmi kun Bucketti ei pysynyt bändissä, ilman väkisin Bumblen lisättyjä kitaraosia tuo vois olla ajoittain parempaakin tavaraa, toki lopullisen päätöksen tästäkin saa kun kuuntelee levyn kokonaan. Ja jos Bucketti ois saanu Axlin kanssa vapaasti vääntää noita biisejä loppuun asti, niin voi että miten hienoa tavaraa sieltä ois voinut tulla lisää, toki sinne jäi varmasti ulkopuolelle vähintään se 20 biisiä muutenkin nyt.
Olikohan Sebastian Bach vai joku muu kun tuumasi jossain haastattelussa, että valmiita biisejä olisi jotain 60.
Sebastian tosiaan tais sanoa jotain tollasta, mutta itelle mieleen jäänyt luku oli 30, ja kaikki niistä oli julkaisukelpoista materiaalia, joten ei nuo vuodet ihan hukkaan ole menneet.
EDIT: 60 se olikin.
Enemmän varmaan aikaa meni siihen, että Axl sai itsensä johonkin kondikseen ja bändin toimimaan jollain tavalla sen jälkeen kun edellinen kokoonpano hajosi. Ja ehtihän tuo porukka vaihtua tuossa välilläkin.
Kyllä, Axl sanoi VMA Awards 2002 esiintymisen jälkeen pienessä haastattelussa, että tässä on mennyt aikaa, kun kaikki pitää rakentaa uudestaan ja uudelle pohjalle. Ja totta helvetissähän se jo itsessään vie aikaa kun on noin kova menestyskin takana. Tuskin siinä vaiheessa kukaan haluaisi jatkaa "hällä väliä" meiningillä.
http://www.youtube.com/watch?v=STc30hsUCoY 9:40 -> toi pieni haastattelu VMA-shown jälkeen Axlin kanssa. Jälkeenpäin ajateltuna tuolloin oli vielä ihan turha elätellä CD-toiveita, tuossakin tulee niin ilmi se, että kyllä hommat oli vielä kesken.