Koska hieman varttuneemmat palstalaiset näyttävät tahollaan muistelevan omaa 70's showtaan, niin sainpa krapuloissani villin idean laittaa pystyyn ketjun meille kurjille, jotka saimme viettää lapsuutemme/nuoruutemme 1990-luvulla. Toki kaikki muutkin, kuin pelkästään nuoruusaikojen muistot ja havainnot ovat tervetulleita. Eri asia sitten on, että haluaako kukaan edes muistella.=D
Itselle ysäriltä tulee mieleen mm. seuraavanlaista, ihan random järjestyksessä:
- Kesät olivat kesiä ja talvet talvia. Kesäisin oli paljon enemmän lämpimän sään jaksoja vailla jokapäiväistä epävakaisuutta ja talvella oli kunnolla lunta ja jäätä. Esim. kontrasti viimeisimpiin talviin ja kesiin vesi & räntäsateineen on mielestäni huima. Tämähän toki lienee osa jokaisen muistelua vuosikymmenestä riippumatta, mutta totta mikä totta.
- Suomi liittyy EU:n jäseneksi. Saatiin jotkut juhlarahatkin aiheeseen liittyen.
- Lama. Vaikka taloudellinen katastrofi ei pahasti omaan perheeseen osunutkaan, niin kyllä sitä yhä muistaa useammankin sukulaisen ja tutun, joilla elämä suistui raiteiltaan aika pahoin. Toki tiukimpina aikoina meilläkin lähes elettiin jollain mustikkakeitolla, mutta se oli aina ohimenevää. Eipä sitä kakarana oikein edes tajunnut muuten, kuin aina leluosastolla äidin sanoessa, että "Ei näin lama-aikana ole tommosiin meillä varaa".
- Tietokoneiden, kännyköiden, CD-levyjen ja muiden teknisten juttujen tuleminen arkielämään. Etenkin faijan "Technophone" kännykkää, joka maksoi 7000 markkaa(!!) ja uskomattoman modernia Pentium 90-PC:tä ihmeteltiin suu auki. Itse sain ensimmäisen oman puhelimen muistaakseni vuonna 1998, melkoinen Nokian tiiliskivi se oli nykystandardien mukaan, mutta reteesti sitä silloin vyöklipsillä roikotti mukana.
- Kaikki legendaariset tietokone- ja konsolipelit. NHL-94:n ja 95:n, Super-Marioiden, Commander Keenien, Wolfenstein 3D:n ym:n kanssa tuli vietettyä rutosti aikaa. (mustan)Huumorimaininnan ansaitsee "taistelushakki", jossa syövä nappula aina näyttävästi pätki miekallaan syödyltä nappulalta raajat irti. Myös sellaiset pelit, kuin Steel Panthers(se aito ja ensimmäinen huikeine musiikkeineen) ja Civilization II iskivät lujaa. Etenkin Panthers, kun oli muutenkin sairaan kiinnostunut kaikesta toiseen maailmansotaan liittyvästä ja huoneen katto ripustettu täyteen ei niin täydellisesti koottuja ja maalattuja Messerschmittejä, Heinkeleitä ja Zeroja.
- Vuosikymmenen lopulla suosiossa olleet Tamagotchit olivat aika surkuhupaisa juttu, vieläköhän niitä valmistetaan? Ainakaan itse en oppinut vastuulliseksi lemmikin omistajaksi, kun "Herbie" pääsi nääntymään nälkään.=D Eli kyllä, omistin lahjaksi saadun tamagotchin. Aika homoa..
- Telkkarista tuli sellaisia laatusarjoja, kuin Twin Peaks ja X-Files, joita katsoessa välillä oikeasti pelotti. Viikonloppujen aamuisin tuli herättyä katsomaan lastenohjelmia, vaikka nukkuakin olisi saanut. Silloin piirretyissä oli vielä sielua mukana, toisin kuin näissä nykyisissä tietokoneella värkätyissä lastenohjelmissa. Hapsiainen oli muuten aika pervo vekkuli, joi mm. navasta vettä ym.
- Musiikissa mieleen on jäänyt luonnollisesti grunge. Itse olin herra Cobainin kuollessa musiikin kuuntelijaksi kuitenkin vasta sangen nuori, joten pääsin elämään lähinnä Nirvanan, Alice In Chainsin ja muiden alan orkesterien iltaruskon aikaa hiukan myöhemmin. No, flanellipaita, heikossa hapessa olevat farkut, feikki-Converset ja huono ryhti kuitenkin löytyi. Ja luonnollisesti myös tukka roikkui silmillä, päällä oli koko ajan hirveä keuhkoaminen ja "jotakin" vastaan kapinointi. Jonkin verran tuli kuunneltua myös Oasiksen, Verven ja Blurin britpop-meininkiä. Eniten tykkäsin kuitenkin silloisista brittibändeistä Suedesta ja onkin häpeällistä, että niiden eka levy on yhä hankkimatta omaksi. Suomirokista ja muusta kotimaisesta parhaiten on jäänyt mieleen suuri suosikkini 22-Pistepirkko(etenkin Big Lupu ja Rumble City LaLa Land) vanha Apulanta, YUP, Don Huonot ja Tehosekoitin. Valitettavasti mieleen on jäänyt myös kaiken maailman Movetronit ja ulkomailta saman sarjan Ace of Basen kaltaiset artistit. Unohtamatta myöskään Spice Girlsia Toki mieleen jäi etenkin musasta paljon muutakin, mutta nämä nyt ainakin itsellä antavat eniten leimaa ysärille.
- HipHop -pukeutumisen rantautuminen Suomeen osui muistaakseni myös 1990-luvun loppupuolelle. Aluksi muutamille liippahousuille naurettiin aika paljon, mutta melko nopeasti sitä olikin jo itselläkin löysät farkut ja DVS-skeittikengät jalassa. Puhemusiikille en kuitenkaan koskaan sieluani myynyt ja hyllystä löytyykin tasan yksi 2pac kokoelma-CD. Muut sai gangstailla munkin puolesta.
- Kaupoista sai sellaisia juomia, kuin Afri-Cola ja erityisen hyvältä maistunut Piña Colada(ilman voltteja, tietenkin). Mihin lie katosivat jossain vaiheessa kumpikin? Karamellia en enää nykyään syö, mutta ainakin ysärillä suosikkini oli KitKat -suklaa. Myös monilla nykyäänkin myytävillä suklapatukoilla oli silloin eri nimet, esim. entinen "Raider" taitaa ainakin Suomessa olla nykyään joku "Twix".
- Mika Häkkisen F1-mestaruudet ja huono englanti. Kuitenkin sympaattisempi jätkä, kuin joku Räikkönen koskaan. Ja kirottua Ferraria ja Kengäntekijää piti suunnileen vihata, tai et ollut kunnon suomalainen. "Miksi?" mietti Paul Kemp ja osti paikalliselta Shelliltä coolin, punaisen Ferrarin pique-paidan.
- Tylsä, tylsempi SM-liiga. Etenkin, jos ei sattunut asumaan Turussa tai Helsingissä, koska jo ennen useimpien kausien alkuahan kaikki tuntuivat arvaavan, että ketkä kaksi pelaavat finaalissa. Samaan sarjaan menee Jokereiden fanittamisen räjähdysmäinen kasvu vuosien 1992-1994 välisenä aikana. Helsingissä sen toki tajuaa, mutta siis jopa meillä, syvällä maaseudulla lähes kaikista KalPa:n, SaiPa:n ja muiden jengien faneista tuli yhtäkkiä narrifaneja, jotka tohkeissaan selittivät Janeckysta ja muista Jokereiden pelaajista. Outo ilmiö, jolle en selitystä ole keksinyt tähänkään päivään mennessä. Itse aloin protestina fanittaa JYP Non Smoking Hockey Teamia, mutta vittuilun kasvaessa sietämättömäksi päätin vaan keskittyä NHL:n seuraamiseen.=D HIFK:n mestaruus oli keväällä 1998 piristysruiske, vaikka Ilveksen puolella olinkin enemmän.
- Suomen lätkämaajoukkueen pelit, kirkkaimpana mielessä Naganon pronssi. Olympialaisten pelejä tuli jännättyä aina öisin, mikä osaltaan lisäsi tunnelmaa. MM-95 ei jättänyt läheskään yhtä hienoja muistoja, mutta mestaruus on toki mestaruus. Ja vaikka niitä kultamitaleja ei Leijonille ole sen jälkeen lisää tullutkaan, niin sitä kuitenkin kasvoi siihen, että koki Suomen suurena menestyjänä ja oli aina huutava vääryys, kun mestaruus vietiin toistuvasti nenän edestä(tämän sarjan vitutuksen huipentuma oli itseasiassa keväällä 2001, jonka jälkeen koko hommaan on jo turtunut melko lailla..). Raipe, Peltonen, Selänne, Koivu, Myllys, Lind, Tuomainen, Ylönen, Timonen, Jutila, Rintanen, Nieminen(Veikko) ja monet muut jäi pysyvästi mieleen.
- Lätkäkortit. Leaf, Parkhurst(?) ym. valmistajien pahviläpysköihin tuli poltettua melkoinen määrä rahaa. Koulussa lähes kaikki keräsivät ja vaihtelivat keskenään. Mieleen onkin jäänyt muutama vittupää, jotka onnistuivat korttibuumin alkuvaiheessa kusettamaan vielä hiukan ulkona olleelta Paul Kempiltä ns. arvokortteja useammankin kappaleen. You evil bastards, teidät saadaan vielä! Suosikkijoukkueitani oli Quebec Nordiques ja NY Islanders. Kurkoja pelaajia puolestaan minulle olivat mm. nuori Sakic, Kamenski, Turgeon, Fedorov sekä tietysti Wayne-99 ja Mario-66. Voi sitä toistuvaa turhautumisen tunnetta, kun oli ensin saanut aneltua porukat ostamaan jälleen yhden paketin keräilykortteja lisää ja sitten toivoa täynnä sen avattuaan huomasikin saaneensa käteen vain nipun pelkkiä arvottomia "vaihtareita". Etenkin St. Louisin Rick Zombo tuntui asuvan joka pakkauksessa.
- Toiseksi korkein sarjataso jääkiekossa oli 1. Divisioona, vanha kunnon divari. Ei mikään helvetin "Mestis", josta pystyy vain putoamaan. Tuolloin paikallisella Pallokerhollakin meni paremmin, joukkueessa pelasivat mm. nuoret Tommi Turunen, J-P Laamanen ja ennen kaikkea vahvistus Neuvostoliitosta, eli Gennadi Kurdin. Kaudella 1994/95 käväistiin jopa liigakarsinnoissa tuolloin oikein kunnolla pääsarjassa kontannutta Ilvestä vastaan. Tukkaanhan siinä loppujen lopuksi tuli, mutta yksi peli sentään kääntyi SaPKo:llekin ja vieläpä Hakametsässä.
Niin, siinä oli nyt jotain niitä asioita, jotka mulle edustavat sitä lapsuuden vuosikymmentä. Pitää ehkä listata vielä lisääkin jotain, jahka mieleen tulee. Ja jos vastaava ketju jo sattuu olemassa olemaan, niin pahoittelen turhaa uutta avausta ja tämän voi siirtää siihen. Kertokaahan seuraavaksi muut, mitä 1990-luku teille merkitsi?
Itselle ysäriltä tulee mieleen mm. seuraavanlaista, ihan random järjestyksessä:
- Kesät olivat kesiä ja talvet talvia. Kesäisin oli paljon enemmän lämpimän sään jaksoja vailla jokapäiväistä epävakaisuutta ja talvella oli kunnolla lunta ja jäätä. Esim. kontrasti viimeisimpiin talviin ja kesiin vesi & räntäsateineen on mielestäni huima. Tämähän toki lienee osa jokaisen muistelua vuosikymmenestä riippumatta, mutta totta mikä totta.
- Suomi liittyy EU:n jäseneksi. Saatiin jotkut juhlarahatkin aiheeseen liittyen.
- Lama. Vaikka taloudellinen katastrofi ei pahasti omaan perheeseen osunutkaan, niin kyllä sitä yhä muistaa useammankin sukulaisen ja tutun, joilla elämä suistui raiteiltaan aika pahoin. Toki tiukimpina aikoina meilläkin lähes elettiin jollain mustikkakeitolla, mutta se oli aina ohimenevää. Eipä sitä kakarana oikein edes tajunnut muuten, kuin aina leluosastolla äidin sanoessa, että "Ei näin lama-aikana ole tommosiin meillä varaa".
- Tietokoneiden, kännyköiden, CD-levyjen ja muiden teknisten juttujen tuleminen arkielämään. Etenkin faijan "Technophone" kännykkää, joka maksoi 7000 markkaa(!!) ja uskomattoman modernia Pentium 90-PC:tä ihmeteltiin suu auki. Itse sain ensimmäisen oman puhelimen muistaakseni vuonna 1998, melkoinen Nokian tiiliskivi se oli nykystandardien mukaan, mutta reteesti sitä silloin vyöklipsillä roikotti mukana.
- Kaikki legendaariset tietokone- ja konsolipelit. NHL-94:n ja 95:n, Super-Marioiden, Commander Keenien, Wolfenstein 3D:n ym:n kanssa tuli vietettyä rutosti aikaa. (mustan)Huumorimaininnan ansaitsee "taistelushakki", jossa syövä nappula aina näyttävästi pätki miekallaan syödyltä nappulalta raajat irti. Myös sellaiset pelit, kuin Steel Panthers(se aito ja ensimmäinen huikeine musiikkeineen) ja Civilization II iskivät lujaa. Etenkin Panthers, kun oli muutenkin sairaan kiinnostunut kaikesta toiseen maailmansotaan liittyvästä ja huoneen katto ripustettu täyteen ei niin täydellisesti koottuja ja maalattuja Messerschmittejä, Heinkeleitä ja Zeroja.
- Vuosikymmenen lopulla suosiossa olleet Tamagotchit olivat aika surkuhupaisa juttu, vieläköhän niitä valmistetaan? Ainakaan itse en oppinut vastuulliseksi lemmikin omistajaksi, kun "Herbie" pääsi nääntymään nälkään.=D Eli kyllä, omistin lahjaksi saadun tamagotchin. Aika homoa..
- Telkkarista tuli sellaisia laatusarjoja, kuin Twin Peaks ja X-Files, joita katsoessa välillä oikeasti pelotti. Viikonloppujen aamuisin tuli herättyä katsomaan lastenohjelmia, vaikka nukkuakin olisi saanut. Silloin piirretyissä oli vielä sielua mukana, toisin kuin näissä nykyisissä tietokoneella värkätyissä lastenohjelmissa. Hapsiainen oli muuten aika pervo vekkuli, joi mm. navasta vettä ym.
- Musiikissa mieleen on jäänyt luonnollisesti grunge. Itse olin herra Cobainin kuollessa musiikin kuuntelijaksi kuitenkin vasta sangen nuori, joten pääsin elämään lähinnä Nirvanan, Alice In Chainsin ja muiden alan orkesterien iltaruskon aikaa hiukan myöhemmin. No, flanellipaita, heikossa hapessa olevat farkut, feikki-Converset ja huono ryhti kuitenkin löytyi. Ja luonnollisesti myös tukka roikkui silmillä, päällä oli koko ajan hirveä keuhkoaminen ja "jotakin" vastaan kapinointi. Jonkin verran tuli kuunneltua myös Oasiksen, Verven ja Blurin britpop-meininkiä. Eniten tykkäsin kuitenkin silloisista brittibändeistä Suedesta ja onkin häpeällistä, että niiden eka levy on yhä hankkimatta omaksi. Suomirokista ja muusta kotimaisesta parhaiten on jäänyt mieleen suuri suosikkini 22-Pistepirkko(etenkin Big Lupu ja Rumble City LaLa Land) vanha Apulanta, YUP, Don Huonot ja Tehosekoitin. Valitettavasti mieleen on jäänyt myös kaiken maailman Movetronit ja ulkomailta saman sarjan Ace of Basen kaltaiset artistit. Unohtamatta myöskään Spice Girlsia Toki mieleen jäi etenkin musasta paljon muutakin, mutta nämä nyt ainakin itsellä antavat eniten leimaa ysärille.
- HipHop -pukeutumisen rantautuminen Suomeen osui muistaakseni myös 1990-luvun loppupuolelle. Aluksi muutamille liippahousuille naurettiin aika paljon, mutta melko nopeasti sitä olikin jo itselläkin löysät farkut ja DVS-skeittikengät jalassa. Puhemusiikille en kuitenkaan koskaan sieluani myynyt ja hyllystä löytyykin tasan yksi 2pac kokoelma-CD. Muut sai gangstailla munkin puolesta.
- Kaupoista sai sellaisia juomia, kuin Afri-Cola ja erityisen hyvältä maistunut Piña Colada(ilman voltteja, tietenkin). Mihin lie katosivat jossain vaiheessa kumpikin? Karamellia en enää nykyään syö, mutta ainakin ysärillä suosikkini oli KitKat -suklaa. Myös monilla nykyäänkin myytävillä suklapatukoilla oli silloin eri nimet, esim. entinen "Raider" taitaa ainakin Suomessa olla nykyään joku "Twix".
- Mika Häkkisen F1-mestaruudet ja huono englanti. Kuitenkin sympaattisempi jätkä, kuin joku Räikkönen koskaan. Ja kirottua Ferraria ja Kengäntekijää piti suunnileen vihata, tai et ollut kunnon suomalainen. "Miksi?" mietti Paul Kemp ja osti paikalliselta Shelliltä coolin, punaisen Ferrarin pique-paidan.
- Tylsä, tylsempi SM-liiga. Etenkin, jos ei sattunut asumaan Turussa tai Helsingissä, koska jo ennen useimpien kausien alkuahan kaikki tuntuivat arvaavan, että ketkä kaksi pelaavat finaalissa. Samaan sarjaan menee Jokereiden fanittamisen räjähdysmäinen kasvu vuosien 1992-1994 välisenä aikana. Helsingissä sen toki tajuaa, mutta siis jopa meillä, syvällä maaseudulla lähes kaikista KalPa:n, SaiPa:n ja muiden jengien faneista tuli yhtäkkiä narrifaneja, jotka tohkeissaan selittivät Janeckysta ja muista Jokereiden pelaajista. Outo ilmiö, jolle en selitystä ole keksinyt tähänkään päivään mennessä. Itse aloin protestina fanittaa JYP Non Smoking Hockey Teamia, mutta vittuilun kasvaessa sietämättömäksi päätin vaan keskittyä NHL:n seuraamiseen.=D HIFK:n mestaruus oli keväällä 1998 piristysruiske, vaikka Ilveksen puolella olinkin enemmän.
- Suomen lätkämaajoukkueen pelit, kirkkaimpana mielessä Naganon pronssi. Olympialaisten pelejä tuli jännättyä aina öisin, mikä osaltaan lisäsi tunnelmaa. MM-95 ei jättänyt läheskään yhtä hienoja muistoja, mutta mestaruus on toki mestaruus. Ja vaikka niitä kultamitaleja ei Leijonille ole sen jälkeen lisää tullutkaan, niin sitä kuitenkin kasvoi siihen, että koki Suomen suurena menestyjänä ja oli aina huutava vääryys, kun mestaruus vietiin toistuvasti nenän edestä(tämän sarjan vitutuksen huipentuma oli itseasiassa keväällä 2001, jonka jälkeen koko hommaan on jo turtunut melko lailla..). Raipe, Peltonen, Selänne, Koivu, Myllys, Lind, Tuomainen, Ylönen, Timonen, Jutila, Rintanen, Nieminen(Veikko) ja monet muut jäi pysyvästi mieleen.
- Lätkäkortit. Leaf, Parkhurst(?) ym. valmistajien pahviläpysköihin tuli poltettua melkoinen määrä rahaa. Koulussa lähes kaikki keräsivät ja vaihtelivat keskenään. Mieleen onkin jäänyt muutama vittupää, jotka onnistuivat korttibuumin alkuvaiheessa kusettamaan vielä hiukan ulkona olleelta Paul Kempiltä ns. arvokortteja useammankin kappaleen. You evil bastards, teidät saadaan vielä! Suosikkijoukkueitani oli Quebec Nordiques ja NY Islanders. Kurkoja pelaajia puolestaan minulle olivat mm. nuori Sakic, Kamenski, Turgeon, Fedorov sekä tietysti Wayne-99 ja Mario-66. Voi sitä toistuvaa turhautumisen tunnetta, kun oli ensin saanut aneltua porukat ostamaan jälleen yhden paketin keräilykortteja lisää ja sitten toivoa täynnä sen avattuaan huomasikin saaneensa käteen vain nipun pelkkiä arvottomia "vaihtareita". Etenkin St. Louisin Rick Zombo tuntui asuvan joka pakkauksessa.
- Toiseksi korkein sarjataso jääkiekossa oli 1. Divisioona, vanha kunnon divari. Ei mikään helvetin "Mestis", josta pystyy vain putoamaan. Tuolloin paikallisella Pallokerhollakin meni paremmin, joukkueessa pelasivat mm. nuoret Tommi Turunen, J-P Laamanen ja ennen kaikkea vahvistus Neuvostoliitosta, eli Gennadi Kurdin. Kaudella 1994/95 käväistiin jopa liigakarsinnoissa tuolloin oikein kunnolla pääsarjassa kontannutta Ilvestä vastaan. Tukkaanhan siinä loppujen lopuksi tuli, mutta yksi peli sentään kääntyi SaPKo:llekin ja vieläpä Hakametsässä.
Niin, siinä oli nyt jotain niitä asioita, jotka mulle edustavat sitä lapsuuden vuosikymmentä. Pitää ehkä listata vielä lisääkin jotain, jahka mieleen tulee. Ja jos vastaava ketju jo sattuu olemassa olemaan, niin pahoittelen turhaa uutta avausta ja tämän voi siirtää siihen. Kertokaahan seuraavaksi muut, mitä 1990-luku teille merkitsi?
Viimeksi muokattu: